Mä siivoilin tänään noita kiireisten lähiviikkojen jäljiltä ympäriinsä lojumaan jääneitä vaatteita ja tavaroita niin, että saatiin vaihteeksi olohuoneeseen tilaa. Sitä mukaan kun tavaran alta paljastui lattiapinta-alaa, iski suurenemissa määrin taas se tuttu fiilis, että nyt voisi arkarrella jotain pientä piristystä tänne kämppään. Näin mä päädyin kaivamaan esiin mun jo joskus yli vuosi sitten tekemän julisteen, joka oli oikeestaan jo aikoja sitten tarkoitus laittaa jotenkin kehyksiin ja seinälle.
Kuvasin tuon tiiliseinäkuvan mun lapsuudenkodin huoneesta, jossa yksi seinä on kokonaan tuollaista punatiiltä.
Mä rakastin sitä seinää, se oli tosi tunnelmallinen ja hallitseva osa koko sitä huonetta. Niitä tiiliskiviä mä iltasin sängyssä maatessa laskeskelin melkeen koko lapsuuden, haha. 😀
Jostain sitten sain päähäni ottaa siitä kuvan ja tulostuttaa sen reaalikoossa julisteeksi nykyisen kodin seinälle. Käytettiin tulostukseen semmosta mattapintaista vähän paksumpaa paperia, jotta printti ei kiiltäisi ja varsinkin läheltä katsottaessa säilyisi sellainen aito, hiukan kolmiulotteinen ja karhea vaikutelma. Ajatuksena oli, että näyttäisi vähän siltä, kuin keskellä valkoista seinää olisi palanen ihan aitoa tiiliseinää.
En halunnut sen ”teksuuriefektin” säilyttämisen vuoksi myöskään ostaa valmista lasillista taulukehystä, ja kun mitään sopivia lasittomia kehyksiä ei kävellyt vastaan, päädyin nyt tekemään ne kehykset itse.
Tarvikkeet kehyksiin ja printtitauluun:
- juliste
- kapalevyä (0,5cm paksuista)
- mattoveitsi
- leveää teippiä (esim. mt Masking tape)
- sakset
- liimaa (esim. suihkutettava valokuvaliima & erikeeper)
- pitkä viivotin
- terävä lyijykynä
Aluksi mittasin, rajasin ja leikkasin sopivan kokoisen taustakappaleen itse tuolle julisteelle, ja liimasin sen siihen taustaan kiinni sellaisella suihkutettavalla valokuvaliimalla (ettei ainakaan tullut mitään kupruja).
Kehykset tein myös kapalevystä, käytännössä omaksi irralliseksi kappaleekseen siitä itse julisteesta, jotta ne voisi tarpeen vaatiessa myös poistaa ilman että itse kuva vahingoittuisi.
Mittasin 1,5 cm levyiset kehyskappaleet niin, että niitä olisi kahdet päällekäin ja kehyksistä tulisi hiukan itse julistelevystä ulkonevat. Liimasin ensin yheen alemmat kehyskappaleet ja kokeilin että se julistelevy mahtuu varmasti niiden sisään, ja sitten ylemmät kappaleet.
Kun kehykset pysyivät koossa, päällystin ne kokonaan mattamustalla teipillä.
Mä käytin siihen tommosta 10cm levyistä Teippitarhan mt Masking tape -washiteippiä, jossa on semmonen kiva puoli, että jos se menee huonosti (kuten vinoon tai ruttuun), sen voi irroittaa ja laittaa uudelleen. Yleensä noita käytetään sisustusteippeinä seinillä ja muilla vastaavilla pinnoilla, mutta kyllä tää toimi hyvin ihan kapalevylläkin.
Lopuksi loksautin sen julistelevyn kehysten keskelle ja laitoin vielä takapuolelle teippikappaleet varmistamaan noiden yhdessä pysyminen, vaikka ne toisaalta olivat mitoitettu niin millilleen, että pysyisivät yhdessä varmaan ilman sitä tukiteippiäkin.
Ihan lopullista paikkaansa tää ei vielä ole löytänyt, mutta tuo jo tuossakin kivasti lisää väriä tähän kämppään – ja varmasti myös tuleviin!
Toi tiiliseinäkuva ei mun mielestä esiinny näissä valokuvissa yhtä edukseen kuin miltä se näyttää livenä, mutta kyllä näistä jonkinlaisen käsityksen saa. Kehykset taas onnistuivat just niin hyvin kuin olisin voinut toivoa, niiden leveyskin on sama kuin yhden toisen edelleen ripustusta odottavan taulun kehyksissä. 🙂
Tälleen pysyy aika ihanasti pala lapsuudenkotia mukana. ❤ Vai mitä te tykkäätte?
4 Responses
Kiva idea ja tyylikkään näköinen 🙂
Kiitos! 🙂
Jotenkin irrallisen oloinen, ei oikein iske minuun. Ehkä se on tauluna liian säntillinen. Ekana tuli mieleen, että jos tuota julistetta olisi reunoista repinyt, olisiko saanut fiiliksen, että valkoista rappausta on rikottu ja "alla olevaa" tiiliseinää paljastettu näkyviin? Olen nähnyt moisen toteutettuna ihan oikeasti ja oikeilla seinillä, ja oli tosi makea.
Vaikka tuo ei minuun iske, tuo se sinulle varmasti kotoisan fiiliksen, kun sillä on tarina ja se on pala sitä toista kotia.
Okei. 🙂 Mä tykkään tästä näinkin, mutta kyllä toi kieltämättä saattaa näyttää tossa yksinään aika irralliselta! Mulla on ajatuksena, että kun pikkuhiljaa saan tehtyä/hommattua muitakin tauluja, niin kokoan niistä jonkinlaisen (toivon mukaan ihan toimivan) kokonaisuuden. Ei tän oo tarkoitus näyttää oikeasti aidolta "aukolta rappauksessa", korkeintaan ajatustasolla ja ennemminkin ajattelen tätä sellaisena "ikkunana" siihen mitä kotikodissa oli. 🙂 Ja onhan tää kumminkin vaan juliste, että jos aitoutta hakisi, niin kannattaisi käyttää vähintäänkin tiilikuosista sisustuslevyä (semmonen vois olla efektiseinänä oikeestikin aika pähee!), että olis oikeesti sitä rouheutta ja kolmiulotteisuuttakin. 😀