Kotikutoinen makeover

Vietettiin pari viikkoa sitten ”syyslomalla” hauska ilta Onan kanssa semmosen kotikutoisen muodonmuutossession merkeissä. Tehtiin tää vähän samaan tyyliin kuin millainen se L’Oréal Parisin -versio oikein oli (kirjoitin siitä aiemmin täällä), jossa Ona oli mun seurana tsiigaamassa. Mä sain siitä päähäni, että semmosen makeoverinhan vois järjestää ihan hyvin itsekin, vaikkei kummatkaan mitään meikkaustaitajia olekaan (ennemmin päinvastoin). Itseasiassa mä en kai ikinä oo meikannut ketään muuta ihmistä kuin itteäni, joten olipahan uus kokemus sekin. 😀

Mä mietin ensin, että viittinkö kirjottaa tästä omaa postaukstaan, kun kyse ”ei edes oo mun naamasta eikä mulla oo kumminkaan mitään ammattitaitoa eikä kuvamateriaaliakaan oo hirveesti”, mutta päätin että miksipä ei, kun lopputuloskin oli niin nätti, että tuntuis haaskaukselta olla julkaisematta näitä kuvia. Ja sen lisäksi tää ”kotikutoinen makeover” on ylipäätänsä semmonen mukavan arkirealistinen hemmotteluhetki, jonka kuka vaan vois vaikka just parhaalle kaverilleen järkätä!

Siinä missä mun hiuksille ei siinä ”muodonmuutoksessa” tehty oikein yhtään mitään, Ona oli erityisesti hiustenvärjäyksen tarpeessa. Ollaan ihan yö ja päivä mitä tulee hiusten värjäilyyn: mä oon yliharkitsevainen ja Ona tosi impulsiivinen päätöksissään. Mä oon kokeillut joitain harvoja punertavia tai punertavanruskeita sävyjä, Ona on heitellyt tosta noin vaan blondista mustaan ja sit taas kohta toistepäin. Nyt oli vaihtelun vuoksi tavoitteena koittaa päästä lähemmäksi sitä ihan oikeeta omaa väriä, tai vähintäänkin saada kadotettua tuon kuontalon kirjavuutta.

Onan hiuksissa oli pohjalla joku aikaisempi ruskea väri, siihen päälle laitettuja vaaleita raitoja, plus oman sävyn juurikasvu, joka tossa before -kuvissa näyttää korostuneen lähes mustaksi, vaikka oikeesti kyse on oikeasti korkeintaan keskiruskeasta. Että oltais vältetty jo joskus aiemmin koettuja vihreän ja violetin sävyjä, kysyttiin kampaajalta vähän neuvoja, millä sävyllä kannattaisi aloittaa se luonnollisempaan ruskeaan tasoittaminen. Ja sen verran niistä neuvoista jäi mieleen, että tiedettiin olla värjäämättä suoraan liian tummalla, ja että pysyttiin lämpimissä sävyissä, ettei se väri vetäisi taas vaihteeksi vihreään.

Päätettiin sekoittaa kahta lämmintä ruskeaa, vaaleaa ja suklaanruskeaa, ja lopputulos oli tosi siisti! Toki noi aiemmin vaalennetut kohdat pyrkivät ennemmin tai myöhemmin puskemaan läpi, mutta aika hyvin saatiin ainakin tällä erää epätasaisuudet häivytettyä.

Hiustenvärjäilyn jälkeen mä tein Onalle meikin, vaikkei oltukaan lähdössä minnekään. Tein hiusten luonnosen sävyn tyyliin luonnollisen meikinkin, niin että silmiin laitoin ruskeat rajaukset ja kevyesti luomiväriä ruskean sävyissä, ja huuliin . Ona on ihan samanlainen tai ehkä vielä muakin vaaleampi kalkkinaama, joten oli mielenkiintoista nähdä, miten kasvoisin saa tuotua ilmettä ja väriä laittamalla sen peruspohjan lisäksi kevyesti aurinkopuuteria ja poskipunaa… Joo nää on näitä meikkaus-amatöörien mind-blown -tyyppisiä havaintoja. 😀

Heh, te ette ehkä voi sanoa mitään, kun ette tiiä millanen Ona yleensä on kameran edessä, mutta mä olisin voinu pomppia riemusta semmosella töminällä että naapurit olis tullu valittamaan, kun sain kerrankin ikuistettua noin vapautuneita hymyjä! Tais tykätä lopputuloksesta. ❤ Mutta voi että sitä ketutusta, kun oli tossa vaiheessa jo niin ilta, ja edessä siinsi kohta jo kasvojen pesu ja nukkumaanmeno, haha! Paranee kyllä ens kerralla valita tämmösen iltaman ajankohdaksi joku muu kuin maanantai-ilta.

Onneksi muuten hommasin mun kameraan kunnollisen salaman, että pystyy juhlakuvauksen lisäksi saamaan buustia tämmöseen perus luonnonvalottomaan sisätilakuvaukseen. Toi aurinko kun katoaa tähän vuodenaikaan jo ihan ennen aikojaan pimentoon jos sitä ylipäätänsä koko päivänä edes näkee, niin vaikkei salamavaloa luonnonvaloa päihitä, niin helpottaa kumminkin paljon!

(Hiusvärit on saatu L’Oréal Parisilta tähän postaukseen liittyneestä arvonnasta voittamani tuotepakettipalkinnon merkeissä.)