Betoni valuu ja lehdet tippuu

Nyt kun viimein iskivät nuo sateet, katoavat lehdetkin puista nopeampaa kuin voisi kuvitella. Sääli, että syksyn väriloistoa kestää vain niin pienen hetken. Harmaat sadesäät taas aiheuttavat ainakin mulle sen, ettei oikein huvita tehdä yhtään mitään. Aamuisin on ihan hirveän vaikea nousta sängystä, eikä ulos tahdo lähteä kuin vain jos on ihan pakko. Tässäkin just arvon, että viitsinkö hiipparoida tonne ulos pimeyteen käymään lähikaupassa ostamassa kalakeittoon perunoita, vai jäisinkö tähän sohvaan lahoamaan loppuillaksi.

Nappasin tossa viimein flunssankin! Johan sitä olikin lähes koko tää syksy odoteltu, millon se iskee. Ympärillä about kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän kipeinä, mä onnistuin sinnittelemään tänne asti. Toivottavasti tää tauti päästäisi vähällä, ei millään jaksaisi kaikkien kiireiden lisäksi olla vielä kipeenäkin!

Käytiin Parman tehtaalla tekemässä meidän Rakennusopin kurssin pienryhmien suunnittelmiin muotteihin betonivalu. Ehkä kirjottelen tästä lisää jos se laatta lopulta sitten näyttää sen arvoiselta, haha! Tein Instagramiin tosta prosessista nopean videon, mutta lopputulos vaatii vielä vähän viimeistelyä!

Tää kuva on viikon takaa, kun osallistuin yhtiin Indiedaysin & Bayer:in mainoskuvauksiin, jossa sitten esitin nuorta raskaana olevaa äitiä (jonka ikää korostettiin tolla ”suoraan yo-juhlista synnyttämään” -lookilla), eli istuin pyörätuolissa ja halailin koripalloa… 😀 Sharon teki mulle tosi kivan meikin, harmi kun en tullut otettua siitä kunnollista kuvaa.

Mulle iski maanantaina kotiin tullessa joku semmonen tosi voimakas ”hei me oikeesti ollaan avopari” -ilopirskahdus, kun huomasin postilaatikosta pudonneen kummallekin omat lehdet. ❤

Tänä viikonloppuna on nukuttu niin pitkiä yöunia, että melkeen jo selässäkin tuntuu toi sängyssä makaaminen. Tää oli pitkästä aikaa semmonen viikonloppu, kun ollaan kummatkin Roopen kaa oltu vaan Tampereella! Uskomattoman rentouttavaa. Mun pitää monina viikonloppuina sahata Espooseen töihin, ja tää tän syksyinen arki on muutenkin ollut sen verran kiireistä ja puuduttavaa, että ei edes muistanut, miten tämmöset yhteiset vapaapäivät oikeesti virkistävätkään. Nää hetket, kun ei tarvii kokoajan olla menossa jonnekin tai valmistautumassa johonkin (vaikka tekemistä olisikin), ovat joskus tosi tarpeen. Mä en edes tiedä, mille me eilen oikein naurettiin, mutta naurettiin ihan kamalasti, ja se oli vaan tosi ihanaa.

Hitaat viikonloput tasapainottaisivat hyvin kaikkia niitä nopeita arkiaamuja, kun nukkuu ihan viimeseen minuuttiin asti ja suoriutuu rutiineista aina toinen toistaa nopeemmalla ennätysajalla. Tänään herättiin hitaasti katsomaan Simpsoneiden sunnuntaimaratoonia ja tehtiin brunssiksi smoothieta ja tomaatti-mozzarella-pesto -täytteisiä vohveleita, jollasia olin jossain kahvilassa (tais olla torikahvila Kahveli?) maistanut. Oli tosi hyvää, vaikka niiden tekeminen aikansa veikin!

Nyt mä voisin käydä ostamassa niitä perunoita, pyöräyttää kalakeiton, ympäröidä itteni tyynyillä ja hyvällä fiiliksellä ja hypätä viimein noiden kouluhommien kimppuun. Voisin ruoskia itseäni tän viikon aikana hallinneesta aloittamisenvaikeudesta ja lietsoa itseäni stressiin, mutta parempi vaan tehdä parhaansa sillä temmolla millä ne hommat vaan saa tehtyä. Kun tärkeintä on, että ne saisi tehtyä.

Mukavaa talviaikaan siirtymispäivää teillekin!

ps. Tänään on muuten vika päivä (tai siis ilta) äänestää tuolla Indiedays Blog Awardseissa, jos niin haluaa vielä tehdä! Näin tuntemattomalla blogilla ei realistisesti ajatellen ole tsäänssejä kärkisijoille, kun samassa sarjassa painii hurjan monia tunnetumpia ja suositumpia blogeja, mutta sillä ei ole mitään väliä sen suhteen, kuinka kiitollinen mä oon jokaisesta äänestä, jonka tää pieni blogini teiltä saa! ❤