Jugendin lumoissa

Vaikkei sitä enää uskoisi, kolme viikkoa sitten tarkeni vielä ihan hyvin mekossa! Varsinkin jos seisoi tuulelta suojassa, kuten näitä kuvia otettaessa. Mun oli tarkoitus tälläytyä tähän kokonaisuuteen meidän Arkkitehtiopiskelijapäivien sitseille, mutta koska päädyinkin sinne kuvaajan rooliin, mekon debyytti on jäänyt vasta näihin kuviin, jotka kuvailtiin Onan kanssa Kallion kiehtovassa miljöössä sillon sen ”muodonmuutossession” jälkeen. Sääli sinänsä, mutta tuleehan noita juhlatilaisuuksia.

Nää maisemat kuvaavat kyllä hyvin mun hinkua päästä muuttamaan kaupunkikeskustaan. Vaikken oo koskaan asunut keskustassa, mä tunnen jotain selittämätöntä kaipuuta sinne, ja oon lopen kyllästynyt Hervantaan. Oon muutenkin asunut koko ikäni rauhallisilla asuinalueilla, lähiöissä, joista on ollut ainakin parinkymmenen minuutin ajomatka keskustaan. Asuinalueina ne ovat toki mukavia, mutta jotenkin nyt tuntuisi sopivalta väliltä asua oikeasti kaupungin vilinässä, tai ainakin korkeintaan kivenheiton päässä siitä. Se jyllää mulla päässä harvase päivä, ja selaan netin vuokrailmoituksia läpi lähes joka ilta. Mutta toisaalta nykyinen kämppä sallii nirsouden: se on sen verran hyvä ja kahdellekin hengelle ihan siedettävän kokoinen, ettei ole mikään liian kiire muuttaa pois.

Tuo Ihantola, jonka portailla näitä kuvia kuvailtiin, oli aika hyvä esimerkki sen tapaisista rakennuksista, joihin oon tällä hetkellä ihan heikkona. Siis voi kumpa meillekin löytyisi sopiva koti jostain tuontapaisesta sata vuotta vanhasta, tunnelmallisesta jugend-kaunottaresta… Joo, jäänee todennäköisesti vain haaveeksi, mutta mikäpä estäisi haaveilemasta. Ja jos nyt vähän vielä jatkaisin ”voi kumpa” -linjaa, niin voi kumpa mulla olisi jo laajakulmaobjektiivi, niin olisi noihinkin kuviin saanut mahtumaan enemmän ympäristöä mukaan! Siis ilman että kuvaajan tarvitsisi koikkelehtia keskellä ajoväylää (kiitos Ona avusta ja näistä kuvista!). 😀

Oon viettänyt tän syysloman (=tentittömän tenttiviikon) pääkaupunkiseudulla, kotikokotona majaillen ja töissä käyden. Kello seitsemän aamuherätyksiä ja kahdeksan tunnin työpäiviä. Se siitä rentoutumisesta! :DToisaalta itse duuni on aika semmosta aivoja rentouttavaa, ainakin jos vertaa kouluhommiin, mutta luulin väärin, kun kuvittelin käyttäväni illat mukavasti omia juttujani tehden ja ehkä jotain paikallaan junnaavia koulutehtäviä edistäen… Hah. Vaikka työpäivä menisi muuten kuinka pirteästi tahansa, kotiin saapuessa iskee ihan totaaliuupumus, joka saa mut koomailemaan joutilaana koko loppuillan. Huomenna pitäisi kyllä jaksaa raahautua töiden jälkeen piipahtamaan I love me -messuille, eli parempi varmaan suunnata nyt äkkiä nukkumaan, postauksen oikoluvun ja ikuisuushiomisen sijaan. Miten teillä on syysloma tai tää kulunut viikko ylipäätänsä sujunut?

Mukavaa perjantaita ja viikonloppua kaikille!

(*Saatu blogiyhteystyön kautta)