ROADTRIP – Å ja viikinkileikkejä

1.7.2015  –  Lofootit (mm. Å, Reine, Lofotr-viikinkimuseo)  >  Øyjord

”Pikkuhiljaa manner-Norjaa kohti, Viikinkimuseossa vieraillen ja teiden varsilla kuvailemaan pysähdellen”

Heräiltiin aamulla yhdeksän ja kymmenen välillä, pistettiiin jo aika rutiininomaisesti teltta kasaan ja mentiin syömään läheisen pöytäryhmän luo. Käytiin suihkussa, mutta sieltä tulikin vain ihan kylmää vettä… Oli tosi jäätävää pestä hiukset, tuntui siltä kuin olis aivotkin jäätyny, hrr.

Olisi ilmeisesti pitänyt maksaa semmoseen koneeseen 10 kruunua, että olisi saanut viisi minuuttia lämmintä vettä.

Mut minkäs teet, ei mulla yhtään kolikoita olisi muutenkaan ollut. Hyvä että löysin edes pistorasian hiustenkuivaajalle, se oli jemmattu roskiksen taakse.

Lähdettiin liikkeelle puolen päivän aikoihin, ja suunnattiin ensimmäiseksi siihen ihan lähellä sijaitsevaan Lofoottien viimeiseen autolla valtatietä myöten tavoitettavaan pisteeseen eli Moskenes-saaren Å -nimiseen kylään. Käytiin siellä käveleksimässä, vaikka mun kengät olivat tooosi huonot mihinkään kalliolla kipuiluun.

Lähetettiin sitten pari postikorttia tunnelin viereisestä turistipisteestä, vaikka ne postimerkit maksoivatkin mun mielestä turhan paljon, ja oli tosi vaikea valita niitä lähetettäviä kortteja, kun tuntui että itse ottamat kuvat olivat paljon hienompia kuin ne postikorttien kuvat. Enkä meinaa ylpistellen, ne korttien kuvat eivät vaan olleet järin hyviä…

Lähdettiin ajamaan takaisin samaa reittiä jota oltiin tultukin. Pysähdeltiin aika monta kertaa, kun mä halusin yrittää yrittää ikuistaa niin paljon sen ympäristön kauneudesta kuin pystyin, sekä ottaa esimerkiksi Reinestä vielä aamupäiväkuvat edellisen päivän iltakuvien lisäksi, ihan vaan vertailun vuoksi.

Ajettiin Borgin kylässä sijaitsevalle Lofotr -nimiselle viikinkimuseolle asti, jossa oltiin edellisenä päivänä käyty ihmettelemässä, kun se oli jo ehtinyt mennä kiinni. Mietittiin siinä aikamme, kunnes päätettiin lopulta mennä sisäänkin.

Viikinkimuseo on varmasti erityisen mielenkiintoinen ja jännä kohde lapsille, mutta oli siellä mukavasti nähtävää ja tehtävää myös meille.

Sisäpuoli oli informatiivistäyteisempi, kun taas ulkona oli eläimiä ja muita aktiviteetteja.

Mun mielestä mielenkiintoisinta oli se, miten se museo oli oikeasti sellaisella paikalla, jossa aikoinaan oli asunut viikinkejä, ja että itse se rakennuskin oli jäljennös sellaisesta rakennuksesta, joissa sillon oli eletty. Sisäpuoli oli laitettu sellaiseksi, jota se olisi aikoinaan voinut olla, ja siellä oli ihmisiä osana rekvisiittaa, tekemässä erilaisia askareita ja näyttelemässä omia roolejaan.

Sen sijaan se modernimpi lisärakennus, jossa oli muun muassa turistikrääsäkauppa, ravintola ja info, näytti mun mielestä siltä, kuin ne siniset harjakatot olisivat olleet aaltoja, ja keskeltä noussut kaarimainen lasikatto kuin niiden sinisten aaltojen keskeltä vilahtava merihirviö (semmonen samantapainen suomuinen kuin siellä museon sisällä lattiassa). En tiedä osuiko mun tulkinta oikeaan, mutta ainakin semmonen selitys tekisi sen rakennuksen muotovalinnasta ymmärrettävämmin aiheeseen sopivan.

Mä ostin sieltä turistikaupasta veljille pienet tuliaiset: toiselle sellaisen hauskan viikinkipikarin ”tuo sieltä Norjasta jotain jännää” -tyylisen synttärilahjatoivomuksen mukaisesti, ja toiselle nahkarannekorun, joka kuulema haisee ihan navetalta.

Kun lähdettiin jatkamaan ajomatkaa kohti Narvikia, kello oli jo yli kuuden. Ajettiin aika pitkään ennen kuin löydettiin yhtäkään leiripaikkaa: haluttiin päästä Lofooteilta pois eikä asettua aloilleen liian aikaisin, mutta Lofoottien ja Narvikin välissä oli hyvin pitkä matka ilman mitään varteenotettavaa leirintäaluetta.

Mietittiin jo ihan vaan jonnekin tien viereen asettumista ja jokamiehenoikeudemme käyttämistä, kunnes yllättäen joskus kymmenen aikaan illalla löydettiinkin sopivanoloinen leirintäalue. Se oli valtatieltä syrjässä, mutta reitti oli aika selkeästi kylteillä ohjeistettu.

Laitettiin teltta pystyyn ja mentiin syömään keittiölle, jossa oli samaan aikaan toinenkin nuori seurue samaan aikaa ruokailemassa. Heillä oli ollut lähes samanlainen matkareitti kuin meillä, mutta pidempi aika käytettävissän. Onneksi niin, koska heillä oli myös jo kertaalleen loppunut bensa kesken, ja myöhemmin myös hajonnut auto niin huonosta kohdasta, että matkaa oli täytynyt jatkaa vuokra-autolla.

Siihen verraten meidän reissu tuntui sujuneen mukavan sutjakasti, varsinkin kun mun flunssakaan ei ollut enää ihan pahimmasta päästä.

– – –

Luitko myös muut osat?

Roadtrip, eli loma tien päällä
Tampere → Rovaniemi // Lähtöpäivä yllätyksineen
Rovaniemi → Ivalo // Kaksi päivää Ivalossa
Ivalo → Nordkapp // Manner-Euroopan pohjoisin piste
Nordkapp → Gjesvær  → Hammerfest → Alta // Kiemurateitä ja lyhyitä vierailuja
Alta → Tromssa // Ikivanhoja kalliomaalauksia ja ylikalliita hampurilaisia
Tromssa // Nähtävyksien koluamista flunssasta ja kuumeesta huolimatta
Lofootit, (mm. Svolvær, Reine) // Ajomatka Lofoottien päästä päähän, ihmetellen ja ihaillen

Øyjord → Oulu // Norjasta Ruotsin läpi Suomeen, parissa päivässä kotiin
ROADTRIP-infopaketti: Havaintoja matkan varrelta ja vinkkejä Pohjois-Norjaan