Mistä on suomalaiset lähiöt tehty?
Betonista, suorista kulmista, korosteväreistä, elämästä.
Niistä on tyypillisimmät suomalaiset kodit tehty.
Tähän tulokseen me ainakin tultiin, kun tutkittiin 50-70-luvun lähiöitä ja tehtiin niiden ajatusten pohjalta installaatioteos.
Sillä me täytettiin Our House Lähiöfestivaalien yksi huone – siitä samasta asunnosta, jossa Timokin majaili. Ovelta kun katsoi, ei nähnyt laatikoista kuin julkisivut. Jos uskaltautui peremmälle, silmille aukesi myös sanoja ja ajatuksia itse siitä sisällöstä.
Ihanat inspiroivat ajatusriihet, lukemattomat työtunnit, turhan paljon stressiä ja liian vähän aikaa. Eri paikoista metsästetyt, harmaalla ja valkoisella maalatut ja hirveällä vaivalla kattoon ripustetut pahvilaatikot. Mun lähiökerrostalojen julkisivuista ottamat valokuvat sekä suomalaisesta kirjallisuudesta ja lyriikoista poimitut ajatuspätkät. Niistä oli meidän Laatikkotaivas tehty.
Me tiivistettiin kokonaisuus kirjoittamalla seinälle yksi osuva katkelma Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie -kirjasta:
”Kehäykkönen, onneksi meillä on toisemme ja toistemme kautta tieto: kaupunki laajenee, murenee, halkeilee reunoiltaan, syntyy mustia aukkoja, joista höyryää kuumaa laavaa, tätä aikaa, jonka jähmettäjiksi meistä ei ole; minne katsommekin, kaikkialla kiehuu ja porisee ja ilmassa on yhtä aikaa kaikki venäjän kielen seitsemän ässää.”
Viehättääkö meidän leijuva lähiö?
Me ainakin puhkuttiin tyytyväisyydestä, kun saatiin kaikkien niiden käänteiden jälkeen nähdä tuo viimein valmiina. 🙂 Ja toi vika kuva on aika CV-kuvamatskua, haha!
Mulla vähän jumittaa nyt postausten teko, kun on vaihteeksi taas turhan monta rautaa tulessa samaan aikaan. Mutta kirjoittelen myöhemmin oman postauksen myös noista Lähiöfestivaaleista kokonaisuudessaan, että tekin voitte nähdä vähän millaista siellä oli, vaikkette olisikaan itse päässeet paikalle!