ROADTRIP – Lofoottien lumoissa

Kiireinen ensimmäinen kouluviikko takana… mutta ei siitä sen enempää nyt, vaan siirrytään hetkeksi takaisin sinne lähes kahden kuukauden verran taaksepäin Norjaan, jossa ollaan päästy jo Lofooteille asti.

Tästä päivästä oli ihan loputon määrä kuvia (tai siltä se ainakin noita muokatessa ja koneen jumittaessa tuntui), ja taisikin olla yksi reissun kuvatuimmista päivistä – suurin osa kuvista oli upeita maisemia, mutta silti. Ne maisemat vaan olivat yksinkertaisesti todella upeita, kattokaa vaikka!

”Ajomatka Lofoottien päästä päähään, ihmetellen, ihaillen”

Herättiin aurinkoiseen aamuun! Ihana fiilis kun olo ei ollut niin jyrän alle jääneen tuntuinen kuin edellisenä päivänä. Noustiin ysin aikoihin, syötiin puuroa aamiaistuvassa ja lähdettiin ennen puoltapäivää liikkeelle. Huomaa kuinka hitaita ollaan aamujen kanssa, kun aina menee monta tuntia ennen kuin ollaan valmiita lähtöön.

Sitten ajettiinkin melkein koko päivä! Tai no, Roope ajoi, kun mun olo oli paremmasta fiiliksestä huolimatta tosi räkäinen ja matkalla oli paljon ylä- ja alamäkiä ja tunneleita, jotka tuntuivat aika voimakkaasti poskionteloissa sun muissa… Ja korvat olivat ihan jatkuvasti lukossa.

Välillä pysähtyiltiin huoltoasemille ja sitäkin useammin kuvamaan, vaikka suuri osa hyvistä kuvauspaukoista menikin ohi, ja etenemisen halu oli sen verran suuri, ettei niitä varten jaksanut turhan usein tehdä U-käännöksiä. Yhden kerran ajettiin ainakin muutama kilometri harhaan, kun ihmeteltiin miten asuttuja Lofootit olivatkaan – siis oikeesti, tosi hyvin panostetaan syrjäseutuihin, jos aattelee että Suomessa lähin vertailukohde lienee Turun saaristo, josta vedetään pois resursseja ja palveluja ja pikkuhiljaa lähtevät myös ihmiset – ja ajettiin risteyksen ohi, kun pällisteltiin jotain ravirataa. Se taisi olla siinä jossain Lofoottien suurimman kylän kohdalla (jonka nimi taisi olla Leknes).

Pysähdyttiin Svolværissa ja tehtiin siellä kalastakylän tunnelmassa ja auringon paisteessa mukava kävelylenkki.

Olisi ollut mukava pysähtyä johonkin ravintolaan, mutta ne hinnat pitivät meidät kaukana… Oltaisiin haluttu käydä myös viikinkimuseossa, mutta se oli mennyt niin aikaisin kiinni, ettei ihan ehditty.

Päivän lopussa käytiin kuvailemassa Reinen kohdalla.

Mun netistä kyyläämien tietojen mukaan juuri siinä olisi ollut tosi hyvät maisemat – ja ihan tota joka sana. 

Varsinkin niiden vuoririvien takaa kajastavassa ilta-auringossa se näkymä oli kuin jostain postikortista. Tai jos rehellisiä ollaan, niin ei edes löydetty valikoimasta niin kaunista postikorttia, että olisi vetänyt vertoja vaikkapa noiden meidän vikojen kuvien maisemille.

Reinestä ei ollut pitkä matka Lofoottien eteläisimpään kärkeen, Å:hon, jonka vieressä sijaitsevan lauttarannan lähellä olevalle leirintäalueelle pysähdyttiin yöksi. Mulla ei 3G ylettänyt Lofooteille asti vaikka Manner-Norjassa se toimikin, ja vähän harmitti, kun se leirintäalueen tarjoama wi-fi oli niin huono, ettei mikään toiminut…

Pystytettiin teltta kivalle kukkulalle omaan rauhaan, kuvailtiin reissun ainoat asukuvat, tehtiin ruokaa ja saatiin päät tyynyyn viimein joskus puolilta öin.

– – –

Luitko myös muut osat?

Roadtrip, eli loma tien päällä
Tampere → Rovaniemi // Lähtöpäivä yllätyksineen
Rovaniemi → Ivalo // Kaksi päivää Ivalossa
Ivalo → Nordkapp // Manner-Euroopan pohjoisin piste
Nordkapp → Gjesvær  → Hammerfest → Alta // Kiemurateitä ja lyhyitä vierailuja
Alta → Tromssa // Ikivanhoja kalliomaalauksia ja ylikalliita hampurilaisia
Tromssa // Nähtävyksien koluamista flunssasta ja kuumeesta huolimatta

Lofootit (mm. Å, Lofotr-viikinkimuseo) → Øyjord // Viikinkimuseo ja kotimatkan aloittelu
Øyjord → Oulu // Norjasta Ruotsin läpi Suomeen, parissa päivässä kotiin
ROADTRIP-infopaketti: Havaintoja matkan varrelta ja vinkkejä Pohjois-Norjaan