ROADTRIP – Manner-Euroopan pohjoisin piste

Tältä päivältä tuli tähän nyt 45 kuvaa, vaikka kuinka yritin karsia! Sori vaan. 😀 Toki tekstiäkin on paljon, mutta näitä kuvia tuli tosi paljon erityisesti siksi, että mulla oli alkuun hyvin suuri tarve saada KAIKKI ikuistettua, vaikka sitten ihan auton ikkunan läpi, kun ei vielä tiennyt varmasti, missä määrin maisemat tulisivat muuttumaan. Mutta ehkäpä voitte näitä katsellessa lähestulkoon kuvitella itsenne näihin tunnelmiin ja ihan sinne auton etupenkille istumaan! Toivottavasti joukkoon ei tullut kauheasti kirjoitusvirheitä, kun tästä tosiaan tuli niin pitkä että mulla meni taas aamuyöhön asti tätä valmistellessa…

”Lumihuippuja, sumua, tunneleita ja poroja”

Heräiltiin aamulla kymmenen maissa ja alettiin pikkuhiljaa valmistautua lähtöön. Pakattiin kamat autoon, olin oma-aloitteinen makuupussin kanssa mutta kuulema meni väärin, ei saisi rullata vaan pitää survoa… Hah.

Käytiin tankkaamassa auto ja ostamassa kukkakaupasta pari Suomen kesäsään kestävää kukkaa, jotka vietiin ensin Ivalon hautausmaalle ja sitten Inarin. Jälkimmäisen luona hyvästeltiin Roopen ukki, ja kello oli lähes kolme kun lähdettiin viimein kunnolla suuntaamaan kohti Norjaa.

Siihen ei oikeastaan mennyt edes kovin kauaa, vaan suunnilleen tunti, kun oltiinkin jo Norjan puolella!

Se melkeinpä yllätti meidät, kun oltiin ihan että hetkonen, tossa oli joku tullikohta, ai kappas tää on tää joki joka menee sitä rajaa myöten, ja nonni, nyt ohitettiin Norge-kyltti.

Tienviittoihin oli merkitty jonkin verran myös Suomeksi paikannimiä (tyyliin Norjan ja saamen lisäksi), se oli jotenkin yllättävää. Viiden aikoihin pysähdyttiin keittämään vettä nuudeleille, oli kyllä tosi mautonta… Alettiin kumminkin saada jo jotain käsitystä Norjan hintatasosta tankkaamisen myötä, joten ihan onni, että tuli otettua niitä omia ruokia mukaan.

Jossain kohtaa meidän konepeltiin syöksähti ja kopsahti pikkulintu niin että höyhenet vaan pöllysivät. 🙁 Aikamoisia kamikazeja nekin, hyvä ettei enemmänkin joutunut väistelemään.

Jonkun paikan nimi oli muuten Ryssämarkka, jäi mieleen!

Ja jossain keskellä-lähestulkoon-ei-mitään me nähtiin lapsi kulkemassa treenikassin näköistä veskaa ollaan kantaen, ja siinä sitten äimisteltiin vähän.

Vitsailtiin jannu oli varmaan funtsinut että ”treenit 30km päässä, minäpä kävelen”.

Ihasteltiin myös kaikkia niitä taloja, jotka vastaan tuli: ne vaikuttivat niin hyvinä pidetyiltä ja värikkäiltä että ihan ihmetytti, varsinkin kun vertasi siihen miltä Suomen puolella näytti (=köyhältä, värittömältä ja rapistuneelta)!

Toisteltiin toisillemme aika monta kertaa ”kelaa, nää ihmiset oikeesti asuu täällä”, ja mietittiin että onkohan Norjassa joku julkisivulaki, joka velvoittaa pitämään talon edustuskelpoisena, kun lähes kaikki talot näyttivät siltä kuin ne olisi maalattu viimeksi tänä kesänä. 😀

Rullailtiin Nordkappia kohti jonkun toisen suomalaisen auton perässä, Roope sanoi bonganneensa että sielläkin toinen oli kamera kädessä ikkunassa kiinni, eli lähes samoin kuin mitä mä olin paikoilleni asemoitunut. Ajosää oli aika vaihtelevan sateinen, ei mikään ihan kamala muttei hehkeäkään.

Jossain vaiheessa vastaan alkoi myös tulla tunneleita, jotka olivat teiden tapaan aika kapeita, mutta sitäkin pidempiä ja syvempiä.

Maisemat olivat niin vaikuttavia, että alkoi lähes harmittaa, kun niitä tosiaan saanut ikuistettua kameralla niin hyvin kuin olisi halunnut! Kuvat eivät tosiaan vastaa sitä, mitä se oli omin silmin katseltuna…

Nordkappin kaupunki on itse siitä Nordkapp-nähtävyydestä suunnilleen 10 kilometrin päässä, ja meillä ainakin meinasi vähän gps hämätä, kun se osoitti sinne kaupunkiin eikä suoraan sinne pohjoisimpaan maanteitse saavutettavaan pisteeseen. Päästiin perille joskus vähän ennen kasia, ja määränpää olikin sitten aikalailla sumun peitossa… Kirjaimellisesti.

Lipunmyyjä puhui meille suomea (-”Hello!” -”Terve!”), ja ostettiin semmoset vuorokauden oleskelulupaliput.

Ne kattoivat kaiken, mitä siellä Nordkappissa olisi nähtävää. Multa alkoi loppua puhti, ilmeisesti sokerit pääsivät vähän turhan alhaalle, kun mieliala laski kuin lehmän häntä. Alettiin pohtia nukkumisjärjestelyjä, ja kun katsoi ulos ja näki vaan sen sumun ja sateen, ei telttailu paljoa innostanut, mutta toisaalta pelkkä ajatuskin autossa nukkumisesta vitutti mua jotenkin erityisen mehukkaasti.

Syötiin energiatasoa ja mielialaa pikaisesti nostaaksemme semmoset oudot Nordkapp-vohvelit, joissa oli makean hillon lisäksi hapanta kermahommelia (joku ”sour cream”?) ja makeaa hilloa, ja jotain outoa tummaa juustoa… ei se ihan herkuinta herkkua ollut, mutta teki tehtävänsä siinä määrin, että fiilis parani ja paikan muut antimet ja aktiviteetit alkoivat kiinnostaa. Ei sillä, että niitä mitenkään hirveästi olisi ollut, mutta olihan ne silti käytävä läpi. Katsottiin muun muassa lyhykäinen Nordkapp-panoramaleffa, jossa oli kyllä nätit maisemat, mutta muutoin se olisi väsyneille matkalaisille aika unettava leffa.

Yhden oven takana oli valtava lumiklöntti.

Huomattiin että kävijäkunta oli keskimäärin aika paljon vanhempaa kuin me, mutta tavattiin kumminkin yksi suomalainen poikaporukka, joiden kanssa otettiin päittäin muutama yhteiskuva Nordkappin tunnuspatsaan vierellä seisten, tuulesta ja tuiskusta välittämättä. Hetki juteltiin myös info-henkilön kanssa.

Sekin keskustelu oli aika huvittava (-”Where’re you from?” -”From Finland” -”Aijaa, mistä päin?”…).

Koska sää oli mitä oli, ei lopulta tosiaankaan haluttu jäädä sinne Nordkappin alueelle yöksi. Ajettiin alemmas ja pienen kierroksen jälkeen päädyttiin yhdelle leirintäalueelle, joka se sijaitsi lähellä sellaista risteystä, josta käännytään Nordkappille. Pystytettiin teltta ja sääkin selkeni. Mä pumppasin meille patjat, joiden neljästä tulpasta kolme oli irronnut autoon, ja niistä kolmesta yhtä ei enää löydetty… Ei sillä, että ne muutenkaan olisivat olleet mitkään ihan uudet patjat, kun olivat äitin ja iskän aikoinaan omalle häämatkalleen hommaamat.

Olisi ehkä kannattanut ottaa mukaan jotkut vähän uudemmat, kuin yli 20 vuotta vanhat patjat…

Mutta mä päätin nukkua ilman sitä patjan tyynyosaa, tunkemalla toisen tyynyn alle vaan muuta täytettä.

Lämmitettiin vettä ja syötiin pois myös meidän silloin Ivaloa kohti mennessä ostama savukalafilee. Vaikkei kylmälaukkua muutoin tarvittukaan, niin tuohon se oli hyvä ja kylmäkalletkin pysyivät ihan hyvin jäisinä.

Alkoi jo muutenkin väsyttää, mutta lopulta mä meinasin hiiltyä ihan totaalisesti, kun söin sellaista kuivamuonapussiin vettä sekoittamalla tehtyä marjapuuroa, ja se tuntui sotkevan ihan kaiken… Meni ihan käämit, kun se sotki mun juuri laukusta kaivamat puhtaat sukatkin.

Alkoi tuntua, että ehdin sotkea ja hajottaa kaiken jo heti matkan alkuunsa!

Olinhan mä jo aiemmin päivällä kerennyt ohimennen sulattamaan osan mun sadetakin hihastakin, jäähtymässä olleeseen mutta kuumaan kaasupolttimeen.

Väsymys painoi muutenkin tuossa vaiheessa jo aika raskaasti, kun kello oli Norjassa tunnin vähemmän kuin Suomessa, eikä yö ja nukkumaanmenoaika tuntunut tulevan lainkaan – kun noh, eihän se yö käytännössä tulekaan, kun aurinko ei laske. Oli aika hämmentävää, kun pilviselläkin säällä saattoi olla tosi kirkasta…

– – –

Luitko myös muut osat?

Roadtrip, eli loma tien päällä
Tampere → Rovaniemi // Lähtöpäivä yllätyksineen
Rovaniemi → Ivalo // Kaksi päivää Ivalossa

Nordkapp → Gjesvær  → Hammerfest → Alta // Kiemurateitä ja lyhyitä vierailuja
Alta → Tromssa // Ikivanhoja kalliomaalauksia ja ylikalliita hampurilaisia
Tromssa // Nähtävyksien koluamista flunssasta ja kuumeesta huolimatta
Lofootit, (mm. Svolvær, Reine) // Ajomatka Lofoottien päästä päähän, ihmetellen ja ihaillen
Lofootit (mm. Å, Lofotr-viikinkimuseo) → Øyjord // Viikinkimuseo ja kotimatkan aloittelu
Øyjord → Oulu // Norjasta Ruotsin läpi Suomeen, parissa päivässä kotiin
ROADTRIP-infopaketti: Havaintoja matkan varrelta ja vinkkejä Pohjois-Norjaan