Sosiaalisessa mediassa, kuten keskustelufoorumeilla, Facebookissa, Twitterissä ja jopa jossain blogikirjoituksissa on aika yleistä, että laajatkin kokonaisuudet ja rönsyilevät aihealueet litistetään yksinkertaistetuiksi yksioikoisiksi kannanotoiksi. Yleensä ei nähdä asioiden eri puolia ja vaikeat asiat mankeloidaan populistiseksi soovaksi, vaikka kyse ei edes olisi sellaisista asioista, jotka voisi noin vain laittaa halki poikki ja pinoon.
On tämän päivän somemaailmassa on paljon hyviäkin puolia. Tämä on avointa aluetta, jonka avulla ihmiset löytävät töitä, tavaroita ja toisiaan. On kaikkea kaunista, koskettavaa ja rohkaisevaa sisältöä, aikalailla kaikkea laidasta laitaan, kuten kaikki varmaan tietävätkin.
Mutta sitten on niin paljon niitä huonojakin puolia. On äkkipikaisia mielipiteitä ja möläytyksiä, joista syntyy lumipalloefekteinä kauheita kohuja. On yksinkertaisiksi runtattuja mielipiteitä, joita huudellaan aiheista joista ei oikeasti tehdä mitään. On kiusaamista, väärän tiedon levittämistä ja haukkumista sananvapaudella perustellen. On hallitsemattoman paljon kaikkea.
Tuntuu, että järkevätkin ihmiset tyhmistyvät netissä. Tuntuu, ettei kukaan enää mieti kahta kertaa, ennen kuin lähettää ajatuksensa julkisesti nettiin. Tuntuu, että medialukutaito on suurimmalla osalla ihan hukassa. Ei oteta selvää taustoista, uskotaan liian sokeasti jotain roska-artikkeleita, sopivasti leikattuja videopätkiä tai jonkun anonyymin puheita jollain palstalla, ja sitten loukkaannutaan joka asiasta ja omakin käyttäytyminen taantuu inhimillisestä jonnekin moukkamaisuuden rajamaille, ja sitten loukataan muidenkin mieliä.
Toistuvasti mediassa nousee esiin erinäisiä mielipiteitä halkovia kiistakapula-aiheita, usein siis ihan turhanpäiväisiäkin juttuja, jotka nostetaan puheenaiheiksi ja koko kansan kauhisteltavaksi ja reviteltäväksi vaikka väkisin. Gate-sitä ja gate-tätä ja niin edelleen.
Väkisinkin alkaa miettiä, että miten ja miksi ihmeessä, aikuiset ihmiset. (Siis suurimmaksi osaksi aikuiset, onhan se totta että netissä on aikuisten keskusteluissa pyörii myös paljon lapsia ja nuoria.) Joukossa on toki ihan oikeitakin aiheita, mutta osa kaikista kohuaiheista on vaan niin turhauttavan tyhjää jauhantaa ja provosoivaa sanahelinää, ettei niihin kannata edes ottaa kantaa tai antaa oikeasti tyhmille, usein tahallisesti provosoivassa mielessä ilmoille laotuille mielipiteille sitä niillä kerjättyä huomiota. Samalla saadaan kumminkin vaan sysättyä syrjään tärkeämpiä ja järkevämpiä aiheita, joihin olisi vaikkapa yhteiskunnan kehityksen kannalta tärkeämpi keskittyä. Mutta ei, tyhjänpäiväisellä draamalla kerää kyllä enemmän klikkejä ja huomiota niille, jotka sitä kaipaavat. Ja kuka ylipäätänsä olisi oikea henkilö määrittelemään sen tärkeän, kun materiaalia on niin paljon.
Ja vaikka netti kuinka olisi avoin foorumi, niin joskus joku valtavirrasta poikkeava asiallinenkin mielipide voi saada niskaansa hyökyaallon asiattomuuksia. Tai välttämättä sen ei tarvitse olla edes poikkeava: täytyy vaan olla ensimmäinen, joka sen sanoo ääneen, niin saa kunnian päästä likasangoksi. Kaikki ihmiset eivät osaa eivätkä halua osata asettua toisten ihmisten asemaan. Jotkut näkevät vain oman mielipiteensä, ja senkin nimenomaan ainoana oikeana. Muilla ei ole huumorintajua, tai on vääränlaista huumorintajua, jonkun huumori on toisen mittapuulla mautonta, toisen kritiikki taas turhaa mielensäpahoittamista.
Jos sanot mielipiteesi, et ole enää turvassa siltä, mitä se voi laukaista.
Osittain tästä kaikesta johtuen mä tykkään nykyään pitää jyrkemmät mielipiteet aikalailla itselläni, ja keskustelen niistä mieluiten kasvotusten kuin netissä. Sosiaalinen media on niin täynnä ajattelematonta mielipiteiden laukomista suuntaan jos toiseen, kärjistäen ja mieliä pahoittaen, että vaikka niitä seuraankin usein aika tarkkaan, pysyttelen itse mielummin sivussa. Sillä tavoin niin sanotusti suojelee itseään ja mielipiteitään, ja on hyvin pitkälti koko riipivän mielipidemankelin ulottumattomissa.
Toki silloin nuorempana lauoin herkemmin mielipiteitäni ääneen, ja niin sitä yleensä nuorempana tekeekin. Nykyäään olen varovaisempi ja mielummin hiljaa, jos en mielestäni ole perehtynyt aiheeseen riittävästi. En ylipäätänsä haluaisi laukoa ilmoille mitään puolinaisia mielipiteitä, tai perustaa ääneen lausuttua tai koneella kirjoitettua mielipidettäni kuulopuheisiin tai luulokirjoituksiin.
Ja koska mulla ei edes ole aikaa eikä halua perehtyä kunnolla ihan joka asiaan, on parempi pysyä sellaisista aiheista hiljaa. Tai jos puhun, valmistaudun jo etukäteen siihen, että saatan olla väärässä. Se on usein vaikeaa, mutta toisaalta todella hyvä taito osata – itse arvostan ihmisiä, jotka osaavat prosessoida uutta tietoa ja pystyvät myöntämään erehdyksensä ja pyytämään anteeksi, jos ovat puheillaan loukanneet muita. Liian usein vain vängätään vastaan, vaikka jo tietäisi olevansa väärässä. Liian usein ollaan ylpeitä jääpäpäitä, ja väärässä olemista ja erehtymistä pidetään jonain suurenakin nöyryytyksenä, vaikka se on ihan inhimillistä.
Mä tunnustan olevani jääräpää, mutta toisaalta myös sellaista ”ymmärtäjätyyppiä”, joka kuuntelee yleensä muut kannat ennen kuin muodostaa oman mielipiteensä. Ja koska kokoajan tulee uutta tietoa ja elämä ja maailma ympärillä muuttuvat, ei niitä mielipiteitäkään muodostetakaan ihan äkkiä. Varsinkaan, jos ei ole mielenkiintoa paneutua johonkin aiheeseen. On outoa ajatella, kuinka paljon on ihmisiä, jotka muodostavat mielipiteensä ihan tuosta noin vain, ilman kokonaisuuden huomioimista.
Jos siis itse haluan kertoa mielipiteeni jostain, keskustelen ihmisten kanssa kasvotusten tai jaan mielipiteisiini sopivia artikkeleita vaikkapa Facebookissa. Oikeasti olen myös ihan kirjoittanutkin tänä keväänä aika monta mielipidetekstiäkin, mutta lopulta oon kumminkin jättänyt ne tekstit julkaisematta, kun jo itse se kirjoittaminenkin on auttanut mua prosessoimaan sen oman turhautuneisuuteni ulos, enkä lopulta ole kokenut tarpeelliseksi jakaa niitä kaikelle kansalle luettavaksi. Ei sillä, etteikö mun mielipiteellä olisi väliä tai että sensuroisin ajatuksiani, mutta jos mulla ei ole mitään kovin uutta sanottavaa, niin mitäpä sitä muille tuputtamaan. Netti kumminkin pursuaa jatkuvasti uusia ja erilaisiakin näkökulmia luettavaksi, jos niitä kaipaa.
Tuskin tässä kirjoituksessani esittämilläni tavoilla netissä käyttäytyvät ihmiset tuosta itseään tunnistavat, koska yleensä heillä on myös aika suuri defenssi kaikelle asiallisellekin kritiikille, mutta ainakin sain omaa turhautumistani ulos. Juuri tällä hetkellä ei muutoin ole montaakaan aihetta, joista haluaisin julkisesti tänne kirjottaa mielipidekirjoitusta. Halusin silti kirjoittaa mielipiteistä ja niiden ilmaisusta näin ylipäätänsä.
Miten herkästi muodostatte oman mielipiteenne ja kuinka helposti kerrotte sen muille? Miten reagoitte ihmisten ”tyhmiin” ja ajattelemattomiin mielipiteisiin? Tuntuuko kenestäkään muusta koskaan siltä, että on vaikea keskittyä yksittäisiin asioihin, kun joka puolelta tungetaan aina vain lisää ja vielä entistäkin tärkempiä aiheita prosessoitavaksi? Samaistuitteko mihinkään osaan tässä tekstissä?
(Ei ollut aiheeseen sopivaa kuvitusta, joten saitte kukkoilua, lyhyttä lentoa, hautomista ja kanankakkaa. Normipäivä.)