Tamperelainen Wappupläjäys

Nyt on takana mun toinen Wappuni täällä Tampereella. Mä pidän tamperelaisesta vapusta todella paljon. Silloin kun asuin Espoossa, meillä ei ollut oikein mitään vappuperinteitä, ja vappu oli vaan yksi juhla muiden joukossa: mun silmissä siis lähinnä vaan roskaa ja krääsää, sellainen ”turha juhla”, kun en koskaan oo edes vappupalloista välittänyt. Meidän vappuperinteisiin kuului vain se lähisuvun yhteinen vappupäivän lounas, vuodesta toiseen aina siellä yhdessä samassa paikassa.

Ei se mun mielestä ikävää ollut, mutta empä mä mistään paremmastakaan mitään tietänyt. Espoossa ei ole sellaista yhtä tiettyä keskusta-aluetta, jonne olisi kaveriporukalla lähtenyt viettämään aikaa ja nauttimaan vapputunnelmasta, ja toisaalta ei ollut ikää baareihinkaan, säät oli liian kylmät rannalla käkkimiseen, eikä teinikännibilettäminen muutenkaan oikein kuulunut mun tapoihin. Helsingissä on tietty omat vappuhäppeninginsä, mutta sinne oli aina sen verran vaivalloista mennä, että kun siitä ei pienestä pitäen ollut mitään perinnettä muodostettu, niin ei sinne teininäkään jaksanut raahautua. Ja Helsinki on kumminkin keskustaltaankin sen verran laaja alue, että pelkkä ympäriämpäri palloilu ei ajatuksena oikein viehättänyt.

Tampereella on ihan eri kuviot. Fuksivuonna koko vappu meni vielä aikalailla ihan siinä omassa fuksihuumassaan ohitse, kun oli mukana kulkueessa, kasteessa, ja kaikessa ylipäätänsä. Mutta nyt kun sitä seurasi sivusta, näki paremmin, mikä tuollaisessa vapussa on parasta.

Parasta tamperelaisessa vapussa on ihan varmasti tunnelma.

Teekkarifuksien kulkue ja kaste, niiden vuoksi keskustaan kerääntyy massoittain ihmisiä – niin paljon, ettei netti saatika puhelinlinjat meinaa toimia. Teekkareiden vappupäivän tapahtumat ovat ihan mahtava, spektaakkelinomainen perinne, joiden lomassa voi nauttia Koskenrannassa hengailusta, istuskella terasseilla tai kierrellä kaikkia niitä Keskustorille pystytettyjä vappukojuja, ja ihan vaan katsella ympärilleen. Jos on hyvä sää, kuten tänä vuonna kun aurinko jopa melkein kurkki pilvien välistä, niin se kruunaa kaiken.

Mä en oo kokenut tällaisia vappuja ennen, ja Tampereella sen näkee selvästi, että nämä teekkarien perinteet eivät ole pelkästään teekkarien ilo, vaan ihan kaikkien niiden, jotka niitä tulevat seuraamaan (eli ihmismäärästä päätellen lähes puolet koko kaupungista). Voin vaan kuvitella, miten upeita tällaiset vaput ovat ihan lapsillekin. On niin värikästä, paljon nähtävää ja kuultavaa, houkutteleviä herkkuja ja myyntikojujen härpäkkeitä, hassuja haalari-ihmisiä ja kaikenlaista jännää.

Varmaan tällaisia perinteitä on muissakin kaupungeissa, mutta itse noiden vappuperinteiden lisäksi Tampereen hyvä puoli on myös kaupungin koko. Kyseessä ei kumminkaan oo mikään ihan pikkuruinen kaupunki, mutta toisaalta kaikki tärkein on keskustassa mukavasti kävelymatkan päässä. Kehysalueiltakin kun saapuu, niin vaikka bussi ei vappupäivänä pääse kuljettamaan ihan keskustaan asti, ei vie montaa minuuttia kävellä jostain rautatieaseman kulmalta Koskenrantaan.

Tampereella lakitetaan vappuaaton ja -päivän välissä keskiyöllä Suomi Neidon patsas.

Vaikka teekkarit juhlivat vappua kahden viikon ajan, mä en osallistunut oikeastaan kuin vain ekoihin ja vikoihin bileisiin.

Mun vapun parhaat palat tiivistyivät juurikin vappupäivään, kun seurattiin kulkuetta, hengailtiin ja hajotettiin härweleiden hävittämiseen nakitetun porukan kesken kaikki ne komeat tekeleet kahdelle roskalavalle.

Päädyin jopa myymään Tamppia, tampereen teekkarien vappulehteä Keskustorille, kun Mariannalla oli niitä vielä muutama kaupattavana. Jotenkin siinä kaikessa vappusekamelskassa oli täysin luontevaa nousta kivimuurille seisomaan ja kailottamaan myyntilauseita, vaikka muutoin en yhtään tykkää myymisestä, enkä varsinkaan tuollaisesta huomion herättämisestä – se on normaalemmissa tilanteissa tosi ahdistavaa. Mutta tuossa se rohkea kailottaminen kannatti, koska saatiin siten kaikki kahvipurkki-Tampit myytyä ihan muutamassa minuutissa!

Iltapäivällä treffasin myös mun perheen, kun he reissasivat tänäkin vuonna viettämään vappua tänne mun tykö.

Vietettiin sellainen hiukan myöhäinen vappulounas, jonka jälkeen vietiin mun veljet Roopen kanssa mun kotiin, jonne he tänäkin vuonna yhdeksi yöksi majoittuivat. Alkaa kyllä olla aika täynnä tää mun pieni yksiöni, kun sinne tungetaan mun ja Roopen lisäksi vielä yksi kappale isompaa ja pienempää teinipojanryökälettä… Mutta veljet jäivät kiltisti pelaamaan ja syömään mun tekemiä suklaamuffinsseja, ja me käväistiin Roopen kanssa tsekkaamassa vielä wapunkaatobileidenkin meiningit.

Mä nautin Wapusta oikein paljon tänäkin vuonna. Onko teillä jotain tiettyjä vappuperinteitä, joista erityisesti tykkäätte? 🙂

Jos joku muuten miettii, miksi kirjoitan monessa kohtaa Wappu enkä vappu, niin se nyt vaan teekkaripiireissä kirjoitetaan noin. Vappu on sen verran iso juttu, että se on nimenomaan Wappu isolla kirjaimella ja tuplaveellä. 😀

(Lisää kuvia fuksikulkueesta ja vappupäivän meinigeistä löytää mun galleria-sivulta täältä.)