Kesä sarastaa

Tentit on kompuroitu ylitse vaikkei onnistumisesta olisikaan takeita, ja pari työtä kun vielä palautan, niin toinen lukuvuosi on kokonaan pulkassa, vaikka se outo ajatus onkin. Onko tätä tosiaan kestänyt jo kaksi vuotta? Huh, kohta voi jo sanoa, että puolet takana, vaikka itsensä tuntisi kuinka keskeneräiseksi.

Viime viikolla oli kaikenlaista ohjelmaa työhaastattelusta approon ja yläasteluokan luokkakokoukseen. Nyt on siis viimeinkin alkanut kunnolla selvitä tän kesän duunikuviot, ja kun vielä saisi vihon viimeiset juonteet ojennukseen, niin päästäisiin suunnittelemaan kesätekemisiä ihan konkreettisestikin, niin että niistä uskaltaisi puhua ääneenkin.

Onhan tää ollut aika turhauttavaa tää epäselvyys, mutta minkäs teet, kun en vaan ollut riittävän ajoissa liikenteessä. Oli liian kiireinen kevät, että olisin ajoissa alkanut uhraamaan edes ajatuksiani koko kesälle, ja pelkkä töiden ajattelukin tuntui jo turhan kuormittavalta. Mutta oli tän kesän lopputulema mikä vaan, oon tyytyväinen, jos saan tienattua edes jotain säästöjä tai käyttörahaa, ja kunhan tänä kesänä kerkeäisi oikeasti rentoutuakin. Oon loman tarpeessa, ihan henkisestikin. Onko kellään teistä samoja fiiliksiä?

Oon piirtänyt puhtaaksi ja viimeistellyt pari abilogoa mun veljelle, kun heillä on koulussa on meneillään se sama projekti kuin meilläkin silloin kolmisen vuotta sitten… Ai että se oli kamalaa. Ne jakautuneet mielipiteet siitä, mikä on hauskaa ja mikä ei, millainen logo olisi sopiva ja mikä ei, ja miten keksiä sellainen logo, joka menee myös reksin seulasta läpi. Tosin tuo viimeinen osa ei varmaan oo ongelma kaikissa kouluussa, vaikka se meillä olikin.

Voi olla ongelma, jos porukka on kovin jakautunut erityyppisiin porukoihin, tai jos löytyy joku yksittäinenkin vastarannankiiski, joka käy valittamassa jonnekin ylemmälle taholle, jos oppilaiden äänestyksessä on voittamassa joku sellainen logo, josta tyyppi itse ei tykkää. Ja se katkera fiilis, kun oot itse ideoinut logovaihtoehtoja ja sitten pitää kuunnella valitusta niiltäkin, jotka eivät itse laita tikkuakaan ristiin tehdäkseen itse parempaa, vaikkei mikään muidenkaan ehdotus kelpaa. Ei sillä että ne mun omat ehdotukset olisivat olleet mitään parhaita, mutta yritimpähän edes. Joo, eipä tosiaan oo ikävä sitä rumbaa.

Nyt ajattelin siivota vapusta eteenpäin kaaosta keränneen kämpän, päivittää hiuskuontaloa edes jotenkin, yrittää kirjoittaa kotitenttiesseen joka jonkun älynväläyksen johdosta pitäisi palauttaa tulostettuna eikä sähköisesti, käydä viimeisellä tanssitunnilla ennen kesätaukoa, viettää aikaa Roopen kanssa, ja viikonloppuna olisi mun elämän eka yo-kuvauskeikkakin!

Aurinkoista maanantai-iltaa ja viimeistä kevätviikkoa kaikille – kohta voi sanoa, että on ihan oikeasti kesä!