Mun hiushistoria on aika tylsä. Punaisia sävyjä oon kokeillut, vaaleita raitoja samaten, joskus leikannut kerroksittain ja pitänyt sivuotsatukan tapaista reuhkaa naamalla, mutta muutoin oon ollut todella varovainen liikkeissäni. Sanotaanko vaikka näin, että mun äiti on tehnyt kaikki karmeimmat ja hiuksia kuluttavimmat tyylikokeilut munkin puolesta, joten en ole koskaan päätynyt mihinkään radikaaleihin äkkipäätökseen, kun hän on ehtinyt kertoa ensin niistä omista kokemuksistaan jo ennen kuin oon edes ehtinyt harkita jotain samantyylistä.
Vappukuvista on aika hyvä aina vuosittain vertailla muutoksia, sillä se on juhla, josta löytyy kuvia myös ajoilta, jolloin en itse vielä valokuvausta harrastanut. Näkee aika kivasti, miten mun hiukset ovat vuosien varrella muuttuneet – tai ehkä ennemmin sen, että miten eivät ole.
Kirjoitin joskus ihan blogin alkutaipaleella postauksen mun ”hiushistoriasta” ja hiustyylipohdinnoista, vähän samanlaisessa kyllästystilanteessa kuin nyt, kun taas nää mun tähän ottamani kuvat ovat viimeisen viiden-kuuden vuoden sisältä.
2010: Viihdyin kasi-ysiluokalla tummemman punaisessa ”mahonki”-sävyssä, ja se oikeastaan sopikin aika hyvin, vaikka toi otsatukan tapainen oli vähän mitä oli…
2011: Lukion alussa kasvatin pois otsatukkaa ja palailin kohti omaa väriä, värinpoistoa tai mitään sellaista en kyllä tehnyt, mutta vaaleita raitoja taisin laittaa. Hiusten malli taisi olla sellainen kerroksittain leikattu.
2012: Edelleen omaa sävyä ja vaaleita raitoja, sävy oli aika kiva, semmonen hunajainen. Annoin hiusten kasvaa pituutta, latvojen siistimistä lukuunottamatta.
2013: Abikeväänä kaipasin kipeästi virkistystä ja vaihdoin oranssiin, tossa kuvassa ne oli ihan just vasta värjätty, siksi noin räikeä sävy, vaikka muutoin oli vähän tummempi. Hankkiuduin tuosta turhan räväkästä sävystä eroon jo ennen kesän alkua ja yo-juhlia (värinpurku Colour B4).
2014: Teekkarikastewappu ja oma punertavanruskea sävyni, lähes tasamitta lakkatakkuisissa pituuksissa vähän ennen kulkuetta ja koskeen dippaamista.
NYT 2015: Edellisen vuoden jälkeen on sotkettu tukkaa vaaleilla raidolla (ei hyvä) heitetty päälle tummempaa sävyä (ei yhtään hyvä tämäkään, onneksi lähti muutamissa viikoissa veks), sitten vaan lähinnä unohdettu koko reuhka pipon alle ja letille piiloon. Täksi vapuksi kokeilin laittaa päälle tommosta Biozell colormask -väriä, että olisin saanut kirkkaampaa sävyä latvoihin vähän vappua piristämään. Mutta ei se oikein ottanut tarttuakseen, eikä tuosta kuvastakaan oikein näy. Ilmeisesti koko tää mun pohjaväri oli sille Mandarin -sävylle liian tumma, tai sitten mulla on liian liukkaat hiukset että olisi ylipäätänsä tarttunut kiinni edes latvoihin yhtään häivähdystä vahvemmin.
Oon siis aikalailla jumittanut jo pidemmän aikaa tässä samassa hiustyylissä ilman minkäänlaisia muutoksia, tän osapuilleen oman luonnollisen värin ja tasapaksun mallin kanssa. Lyhentää näitä ainakin pitäisi, 80cm osaa olla jo aika rasittava pituus.
Kyllähän tää väkisinkin tuppaa kyllästyttämään. Vaikka kesäisin mun hiuskriiseilyt yleensä laantuvatkin, kun on helpompi pitää hiuksia ihan aukikin ja nauttia niiden pituudesta, niin silti on aika usein mielessä, että pystyisikö tota kuontaloaan päivittämään jotenkin omalle tyylilleen uskollisesti, vai ovatko radikaalimmat muutokset ainoita vaihtoehtoja..?
Mitä näihin oikein keksisi jatkossa? Mun on tosi vaikea päättää, kun karsastan juurikasvua, en halua vaalentaa kun se käsittääkseni vain tuhoaa hiuksia, ja todennäköisesti tää oma väri on mulle kuitenkin se sopivin väri. Ja silti sitä kaipaisi kovasti jotain vaihtelua! Kellään mitään ehdotuksia, aavistuksia siitä, mikä voisi sopia? Vai kannattaisiko mun vaan antaa näiden olla ja miettiä kesän jälkeen sitten uudestaan?
6 Responses
Jos leikkaisit tukan niin että menisi about tuohon rintojen alle ni vois olla aika bueno! Piristäis kummasti muttei kuitenkaan hirveen radikaali ratkaisu 🙂
Sitä voisi tosiaan miettiä, vaikka se oikeastaan mulle aika radikaalia olisikin, kun en oo niin pitkään aikaan leikannut noin paljoa. 😀
musta sulle vois sopia tosi hyvin myös sellanen vähän pidempi polkka, tyyliin solisluihin yltävä mut tasapitkä. vaikka oliskin aikas radikaali ratkasu 😀 kattelen semi kateellisesti sun ihanan pitkiä ja hyväkuntosia hiuksia, vaikka itellä menee aina hermot omiin kun ne yhtään kasvaa pidemmiksi. punertavat sävyt kyllä sopii sulle tosi hyvin, siltä kannalta en ehkä lähtis muuttamaan ainakaa hurjasti mihinkään suuntaan. (-:
Haha joo ehkä sopiski, mutta se olis varmaan jo liianki radikaalia mulle, ainakin tällä hetkellä. 😀 Ja mun äidillä on suunnilleen sen mittaset hiukset, näytettäis ehkä liian samalta sitten! Värin puolesta oon sun kaa samaa mieltä, korkeintaan jotain tätä vastaavaa sävytettä voi heittää päälle kirkastukseksi. 🙂