Viidakkobileitä ja mielenosoitusta

Ihana aurinkoinen viikko! Eilen oli juhlittiin bloggaajaporukalla puutarhassa viidakossa, kuten edellisessä postauksessa mainitsin, kun taas tänään opiskelijat kokoontuivat Eduskuntatalon kupeeseen osoittamaan mieltään, ettei hallitus tekisi tulevaisuudelle karhunpalvelusta opintotukiuudituksellaan. Aika mielenkiintoista settiä, näin niin kuin siihen tavalliseen arkeen verrattuna. Onneksi on tentitön tenttiviikko, tää hengähdystauko tuli tarpeeseen niin flunssan kuin oman jaksamisen kannalta ylipäätänsä.

Viidakkobileissä oli ihanan lämmintä, mutta myös aika vihreää, kuten kuvista varmaan näkyy.

Sitten taas toisaalta jostain suunnista tuli jotain satunnaisia keltaisia ja punaisia valoja, joten kuvien ottamien oli aika pannassa. Muutaman kivan muistoräpsyn sain otettua, yhen kivan polaroid-ryhmäkuvan lisäksi! Se sai mut taas intoilemaan siitä, miten kiva olisi hommata kesäksi polaroid-kamera ja ottaa ihan konkreettisia, seinälle tai jääkaapin oveen ripustettavia kuvia, ilman että niitä pitäisi erikseen käydä jossain kehittämässä tai tulostamassa… Samaa mä mietin viime keväänäkin, joten saa nähdä jääkö tälläkin kertaa vain haaveilun puolelle.

Vaikka mä odotinkin, että bileet olisivat kestäneet pidempään kuin vain muutaman tunnin, oli huippua päästä pitkästä aikaa juttelemaan bloggaajakollegoiden kanssa! Vaikka mä oon aika surkea nimien muistamisen suhteen, mieleen jäivät ainakin Milla (jee Tampere-bondaus!), Enni ja Ellu, joiden kanssa tohon polaroid-yhteiskuvaan tungettiin!

Tämmöset bloggaajakokoontumiset ovat vähän sama asia kuin minkä tahansa harrastusyhteisön treffaukset: niitä ei ole turhan usein, joten jokaisesta kerrasta osaa olla yhtä innoissaan, kun pääsee porisemaan samoista aiheista kiinnostuneiden tyyppien kanssa! Höpötin niin paljon ja nopeasti, että meinasin seota sanoissani useammin kuin kerran…

Oli kaunis päivä mielenosoitukselle, vaikka ilma onkin aika pölyistä.

Tuosta lakiuudistusyrityksestä mulla ei ole paljoa sanottavaa, en ota tässä blogissa poliittisesti kantaa enkä muutoinkaan edusta mitään tiettyä väriä (paitsi korkeintaan meidän arkkitehtien mustaa, mutta se ei liitykään politiikkaan). Ja muutenkin aiheesta on aikalailla artikkeleita ja muita kirjoituksia luettavissa (jos et yhtään tiedä mistä on kyse, tsekkaa vaikkapa Ylen artikkeli).

Facebook-tapahtumassa osallistujia oli reilut 7000, mutta niistä voi lähes aina laskea, että vain yksi kymmenestä ilmottautuneesta lopulta pääsee paikalle asti. Mun omistakin kavereista lähes kaikki olivat estyneet kuka mistäkin syystä, väärällä paikkakunnalla tai pakollisella luennolle, joten mä päätin ottaa osaa tuohon, vaikka alan vaihto työllistymis- tai motivaatiosyistä, tai lisäkouluttautuminen toisella samantasoisella tutkinnolla ei ole mulle ajankohtainen. Mutta joillekin muille voi olla, eikä sitä muutenkana voi koskaan olla tulevaisuudesta täysin varma. Ja vastahan tuli voimaan sekin, ettei opiskelupaikan saaneen ole niin helppoa hakea uuteen paikkaan kuin vasta toisenasteen koulusta valmistuneen. Että tosi hyvä suunta, jos vaihtaminen ei onnistuisi ei kesken opintoja eikä niiden jälkeen – jos tuo jälkimmäinen siis olisi tullut voimaan, niin mikähän tuo olisi ollut seuraava askel? Oon vähän pessimistinen tommosten asioiden suhteen.

No mutta, se oli kuitenkin ensimmäinen mielenosoitus johon mä oon ikinä osallistunut, aurinko paistoi lämpimästi ja porukkaa riitti ilmeisesti ainakin tuhatpäisen luvun verran. Löysin sieltä ihmismassasta – tai ehkä enemminkin minut löydettiin – tuttuja naamoja lukioajoilta, ja siinä porukassa vietin aikani. (Oli kiva jutella Maria!)

Pitkäänhän tuo ei kestänyt, kun aika pian jo kuultiin, että kiristyslaki tultaisiin kaatamaan, tai että sille ainakaan löydy riittävää kannatusta, että se menisi läpi. Tuli siitä hyväntuulisesta, osin lakkipäisestä ja haalarivetimissä kulkeneesta joukkiosta ihan vappu mieleen, mutta eipä siihenkään oikeastaan enää kovin kauaa ole!

Aurinkoista viikonloppua kaikille!