Nopea tuunaus: maksimekko lyhyeksi kesämekoksi

Mun käsityöprojektien esittely ei nyt ihan mene kronologisessa järjestyksessä, mutta ei kai se teitä haittaa? Vujumekon lopputulos oheiskamoineen on vielä paljastamatta, mutta nyt hypätään hetkeksi niistä pitkistä helmoista ja hienoista kampauksista vähän kevyempiin ja kesäisempiin tunnelmiin. Jep, näin tälleen sopivasti keskellä maaliskuuta.

Torstai-iltana on yhdet kesäiset bileet, joihin mäkin osallistun monien muiden bloggaajien kanssa. Ne ovat sellaiset Indiedaysin ja Rekorderlingin Summer in the midst of winter –bileet, jotka vietetään tosi lämpimissä olosuhteissa Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa. Makeiden siiderien ystävänä ja sekä tuttujen että tuntemattomien bloggaajakollegoiden kuulumisista kiinnostuneena oon aika tosi innoissani, varsinkin kun tää flunssakin osoittaa jo jotain lähtemisen merkkejä!

Pukukoodi on ”I believe it’s summer”, ja mä tongin vaatehuoneeni hyllyt ja laatikot ympäri, kun koitin päättää mitä laittaisin päälleni. Mikä on liikaa ja mikä liian vähän? Miksi on niin vaikeaa päättää kesävaatteiden väliltä, kun ulkona on vain muutama plusaste lämmintä? Miksi mikään viimekesäinen vaate ei vaikuta sopivalta? Ai joo, ehkä ihan siksi, ettei silloin tullut pahemmin edes juhlittua.

Lopulta mä aloin kaivella myös sitä IKEA-kassiani, joka on täynnä keskenkeräisiä, tuunausta tai korjausta odottavia projekteja. Sieltä mä löysin yhden maksimittaisen mekon, jonka olin aikoinaan, ehkä joskus vuosi sitten ostanut UFFista.

Se mekko itsessään oli siis ihan järkyttävä, ihan kamala kaula-aukko ja vyötärön kohdalla kangaskin oli rispaantunut. Mä ostin sen vain ja ainostaan sen suloisen kukikkaan kankaan vuoksi, sillä ajattelin, että mä voisin hyödyntää sen pätkäistä siitä helmasta itselleni lyhyemmän kesämekon.

Eli eikun vaan tuumasta toiseen!

Tää oli todella helppo projekti, kun kangaskin oli sellaista helposti ommeltavaa eikä sen maksimekon helma ollut kovin leveä, että olisi pitänyt erikseen kaventaa ennen yläreunan rypyttämistä.

Tiivistettynä: Katkaisin helman 60-70 cm pituudelta alhaalta mitattuna, tein yläreunaan taitoksen avulla kuminauhakäytävän ja tungin sinne sisään leveän kuminauha. Sen enempää ompelua ei tarvittu, kun vyörölle heitti vielä vyön. Oikeasti tän tekemiseen meni paljon vähemmän aikaa kuin lopputuloksen valokuvaamiseen, haha.

Mitä te tykkäätte? Tää taitaa olla mun eka tämmönen kukkamekko, enkä tiiä onko te tää kangas vai tuo kuminauhan tekemä rypytysreuna joka sen tekee, mutta mun mielestä tää on ihan ylisöpö! Ja aurinko tekee ihmeitä, kun näistäkin sisäkuvista sai tosi kesäisiä.

Tää mekko päälläni mä ajattelin huomenna bilettää tai viettää iltaa tai miten sen nyt ottaa. Näitä mekkoprojekteja on ollut jo aika kylliksi näin pienelle aikavälille, ja kunhan saan vielä sen vujumekkoprojektin esiteltyä, niin sitten voisi keksiä vaihteeksi jotain muuta. Sitä paitsi, vaikka mä tekisin tämmösiä juttuja itse, niin on noita ihan uusiakin vaatteita tullut jonkin verran kaupoilla kuolattua. Siis siinä määrin, että yksi sun vaate toinen hiertää edelleen ajatuksissa, vaikka mä kuinka yritän hillitä itseäni muistuttamalla tilin saldosta. Mutta palailen siihen aiheeseen vaikka vielä erikseen. 🙂