Tiedä, taida, toteuta, argh

Aattelin, että näiden juhla-aiheiden lomasta olisi hyvä rysäyttää välillä alas sinne ihan normaaliinkin arkeen, eli opiskelukuulumisiin, joita arki mulla lähinnä tarkoittaa. Mä oon aina välillä muiden aiheiden kylkeen maininnut ohimennen koulukiireistä ja stressistä, ja niitä tää mun alkuvuosi tuntuu sisältäneen ihan riittämiin.

On kummallista, miten opiskelu on tälleen yhtäkkiä alkanut painamaan harteita, että oon huomannut stressaavani työtaakan määrästä enemmän kuin koskaan ennen. Oon arvioinut, että luultavasti syynä olisi tuo opiskeluasenteen muuttuminen jossain määrin vakavampaan suuntaan. Että mä en enää vaan tee, vaan ehkä jopa ajattelen ja teen. Eikä voi sanoa, että se olisi yhtään helpottanut taistelua sitä mun pahinta vihollista vastaan, eli aloittamisen vaikeutta. Oikeasti oon myös motivoitunut tekemään sen kaiken duunin jota itselleni oon kerännyt, mutta samalla sitä kaikkea on niin paljon, että ajankäyttöä on haastavaa hallita.

Ammattikurssilla on nyt pienen julkisen rakennuksen (sauna-kahvila) jälkeen vuorossa pientalo-harjoistustyö, ja rakennusopissa suunnitellaan sauna eristeetkin esittävää pienoismallia ja teknisesti päteviä rakennuspiirustuksia myöten. Yritän olla antamatta töiden kerääntyä, koska kyllähän se tiedetään, että asioihin olisi helpompi paneutua tasaisesti vuorotellen, kuin mitä kaikkiin sitten yhdellä kertarysäyksellä. Kevään kurssien lisäksi mulla on ollut ripotellen niitä rästiin jääneitä tenttejä, nekin ovat lisänneet kuormaa – fysiikkajutut ei ihan suju mutta historia taisi sentään mennä ihan mukavasti läpi. Ja sitten on tietty ollut ärsyttävän masentava talvi ja todennäkösesti siitä johtuva väsymys. Nyt viimein nappasin sen flunssankin, sopivasti ennen viime viikonlopun vujuja. Itkuparku ja valivali, näitä aiheita riittää.

Viime keväänä oltiin sillä muutaman päivän opintomatkalla Wienissä, nyt porukka suuntaa Amsterdamiin. Mä laskeskelin että mun on parempi jättää tää matka välistä, vaikka tuntuukin jokseenkin tukahduttavalta, kun joutuu tekemään valintoja esimerkiksi ultimaattisen persaukisuuden/lainanoton ja todennäköisesti mahtavien reissujen väliltä, joissa saisi ohjatuilla kiertelyillä tutustuttua kaupunkeihin ihan erilaisesta näkökulmasta, kuin normaaleilla lomareissuilla…

Tuskin oon ainoa parikymppinen opiskelija, jota stressaa raha-asioista ja jonka pään sisällä kamppailevat keskenään henkinen itsenäisyys ja taloudellinen riippuvaisuus vanhemmista ja muista tuista. Naureskelinkin tossa äidille muutama päivä sitten, että ”pahus kun en tän tunnetumpi bloggaaja oo, ei varmaan ihan löydy ulkomaanmatkoille samalla tavalla sponssaajaa kuin pienemmän mittakaavan jutuille”. Ei sillä, ettäkö tän blogin menestys olisi käytännössä edes liittynyt koko aiheeseen, vaan ihan siksi, että kyllähän harmittaa, kun ei ole varaa kaikkiin kokemuksiin, jotka haluaisi kokea. Sitä yrittää tehdä vastuullisia valintoja, ja ajatella että kyllä reissata ehtii todennäköisesti myöhemminkin, sitten joskus hamassa tulevaisuudessa vanhempana ja varakkaampana. Mutta ne reissut ovatkin sitten ihan eri juttu, kuin nuoruusvuosien huolettoman hauskat opintomatkat suuren kaveriporukan keskellä.

Mutta vaikka tässä on takana pari aina rankkaa kuukautta, eivätkä nuo edessä seisovat tule olemaan yhtään sen helpompia, oon mä myös onnistunut joissain asioissa, koulussa ja omissa projekteissa. Tai vaikken olisi ollut tyytyväinen omaan suunnitelmaani, niin yleensä kumminkin ainakin sen toteutukseen. Saattaa tuntua, että rt-kortit tai tekniset jutut eivät vaan uppoa päähän ja aivot on kuin lahoa puuta, tentteihin lukiessa kirjaimet pomppii ja ajatukset harhailee, arkkitehtoninen näkemys ei ole vielä edes rohkea, jään jumiin turhiin yksityiskohtiin, kun taas kokonaisuudessaan suunnitelmiin jää vielä kehittämisen varaa. Väsyttää tuntea riittämättömyyttä, mutta hei, ainakin mä osaan photoshopata.

Onko kellään muulla niin, että A. meinaa hukkua itse keräämänsä työtaakan alle, B. tuntee riittämättömyyttä oman osaamisensa ja jaksamisensa suhteen, C. raha tai siis sen puute stressaa, tai D. päälle meinaa sataa ihan joka jumakeletanan pienikin ongelma? 🙂