Liian isosta T-paidasta juhlava toppi

Mekkoprojekti kakkonen ei alkanut yhtä selkeästi kuin se ensimmäinen: mulla ei mustaa helmaa lukuunottamatta ollut mitään käryä, mitä mekkoon olisin keksinyt! Vielä paria päivää ennen juhlaa mä käytin monta tuntia siihen, että yritin mallailla sellaista ihanaa hopeakimalteista, mustaa harsokangasta sen ostamani mekon ruokalappumaisen yläosan päälle, löytämättä kumminkaan mitään oikeasti toimivaa kombinaatiota (mm. tämmösiä yritin), jota olisin voinut lähteä toteuttamaan. Mun olisi ilmeisesti pitänyt ommella vartalonmyötäinen erillinen yläosa, että olisin saanut sen harson toimimaan, mutta ihan näin pian sen RUK-mekon yläosan jälkeen ei vaan huvittanut ruveta uudestaan niin pikkutarkkaan ompeluhommaan.

Lopulta luovutin sen harson kanssa, kun se ei vielä kuudenkaan tunnin jälkeen edennyt yhtään mihinkään varteenotettavaan suuntaan. Kaivoin taas mun vaatehuoneen läpi ja testailin eri toppeja yläosiksi sillä ajatuksella, että mekosta leikkaisi kokonaan sen yläosan irti – ja niinhän mä lopulta sitten teinkin.

En kumminkaan löytänyt mitään valmista, riittävän juhlavaa yläosaa, joka olisi säästänyt mut kokonaan ompelulta, mutta löysin siitä aiemminkin mainitsemastani tuunattavien ja korjattavien vaatteiden säkistä hopeisen ison, laatikkomaisen t-paidan. Ostin sen joskus kai kirppikseltä, mutta vaikean mallinsa vuoksi se jäi päätyi lopulta muiden tuunausta odottavien vaatteiden joukkoon.

Sen paidan kangas oli kuitenkin tähän tarkoitukseen tismalleen sopivan juhlavaa, joten kokeilin sitä päälleni. Ensin oikeinpäin, saaden vain todeta, että t-paitahihat eivät tulisi kysymykseenkään. Sitten vielä väärinpäinkin (eli helmapuoli kohti kattoa).

Laskostelin helmaa vähän teipin avulla – ja pahus vie, siinä se sitten oli!

Hommaan löytyi viimein punainen lanka, jota oli mahdollista lähteä seuraamaan.

Oli lievästi sanottuna hankalaa saada se muoto säilytettyä niin, että sai merkattua kohdat, josta alareuna piti leikata ja josta yläreuna taittaa. Onneksi Roope sattui juuri sopivasta paikalle, että sain apua tuon selkäpuolen teippaamisen ja merkkaamisen kanssa.

Ompelin siis yläreunan siistiksi taitoksien avulla (eipä tuo kangas muutenkaan mitään purkautuvaa olisi ollut), ja alareunaan tein leveähkölle kuminauhalle kuminauhakäytävän, jotta toppi pysyi napakasti paikoillaan mutta oli myös helposti päälle puettavissa, ilman tarvetta vetoketjulle. Olkaimet leikkasin irti siitä samasta mekosta josta sen alaosankin, ja ompelin ne kiinni uusille paikolleen.

Lopputulos ei varsinkaan selkäpuolelta yltänyt ihan niin nättiin laskostukseen, jolta se silloin teipin kanssa testaillessa näytti, mutta tällaisenäkin olin tyytyväinen paidan uuteen olomuotoon ja siihen, miten se toimi kokonaisuudessa mekon yläosana. Ja mikä parasta, tätä voi käyttää hyvin myös muiden alaosien kanssa, ja alle pystyi pukea ihan tavalliset olkaimettomat rintsikat ilman pelkoa niiden vilahtelusta.

Eihän tuo tuossa sovitusnuken päällä ihan samalta näytä kuin mitä sitten itteni päällä, ja noin huolettomasti laskeutuva kangas elää kantajansa jonkin verran muutoinkin, jumittumatta mihinkään tiettyyn muotoon. Esittelen kokonaisuuden kuitenkin vielä erikseen. 🙂