Tässä vielä tämä arkkitehtikillan vuosijuhlille tekemäni kokonaisuus! Lopputulos oli siis se, että yläosan muokkasin vanhasta t-paidasta, ja alaosan leikkasin irti siitä mekosta, jonka alkuperäinen oli liian onneton toimiakseen sellaisenaan. Tyyliltään tuo hame oli lähes sama kuin RUK-mekon alaosa, mutta käytännössä kuitenkin ihan eri, kun materiaali oli ”halvempi”, ympärysmittaa paljon vähemmän (joka helpotti liikkumista huomattavaksi) ja vyöosa pehmeä.
Asukokonaisuuden ainoa kokonaan uutena tehty osa oli tuo käsilaukku, josta tulee siitäkin vielä oma postauksensa. Käsikoru on yksi niistä muutama vuosi takaperin Gräsassa tekemistä hopeaketjuista.
Tää oli tyyliltään paljon lempeämpi kuin se ensimmäinen kokonaisuus. Kampauksen kanssa päädyttiin Hair Artin Ennin kanssa tällä kertaa kiharanutturaiseen, lettipantaiseen yksilöön, joka oli mun mielestä uskollisempi mun tavalliselle tyylille kuin mitä se ensimmäinen. Meikinkin tein tällä kertaa sellaiseksi hempeämmän hopea-siniseksi.
Kun mä RUK-juhlien jälkeen valitin kehnoista kuvausolosuhteista, ei tällä kertaa ollut sen parempi tuuri: oli kamala sää ja mä olin ihan flussanen, joten parhaaksi vaihtoehdoksi jäi ottaa kuvat siellä juhlapaikalla, eli sisätilassa, melko kehnossa ja vaikeassa valaistuksessa… Kuvat otti niitä paria ensimmäistä lukuunottamatta juhlissa toiminut ammattikuvaaja, jolla olisi kyllä riittänyt taitoa hyviin kuviin – olosuhteet vain olisivat vaatineet salaman, eikä me saatu hänen salamaansa toimimaan mun kamerassa, jolla halusin kuvat otettavan. Näin jälkeenpäin tajusin, että jos oltaisiin hetkeksi vaihdettu mun muistikortti siihen hänen kameraansa, jossa salamakin toimi, oltaisiin varmaan saatu paaaljon parempia kuvia. Mutta minkäs teet, kun ei silloin pälkähtänyt mieleen!
(Myöhemmin kumminkin oon yrittänyt käyttää tuota omaa (irroitettavaa) salamaa, joka vakiovarusteena tuon rungon mukana tuli, mutta ei vaan toimi / yhdistä koko kameraan! Aikaisemminhan en tuota edes ollut kokellut, kun en lähes koskaan salamaa käytä, joten asia oli voinut jäänyt huomaamatta näinkin pitkäksi aikaa – nyt kai pitänee piipahtaa Rajala Pro Shopissa selvittämässä asiaa…)
Mutta oon iloinen että edes nämä kuvat sain, koska viralliset juhla- ja potrettikuvat julkaistaan kumminkin vasta joskus paljon myöhemmin. 🙂
Kummasta juhlakokonaisuudesta te piditte enemmän? Kultaisen draattisemmasta kuningatar-kokonaisuudesta vai tästä hopeisen hempeästä keijukaistyylistä, vai miten ne nyt toisistaan oikein erottelisikaan. Rehellisesti sanottuna en ite osaisi valita, koska kummassaki on omat hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta rakastan hopeaa enemmän, toisaalta se kultatoppi oli ehkä tyylikkäämpi…
(Neljästä viimeisestä kuvasta kiitos Joel Forsmanille, ja kampauksesta kampaamo Hair Artille!)
10 Responses
Oooiii mikä kaunotar!! Molemmat lookit on ihania, mutta muun pää kallistuu tän hopeisen puolelle 😉
Kiiitos! ❤ Heh, mä en tosiaan osaa sanoa kummasta ulkoisesti tykkään enemmän, mutta ainakin tää oli helpompi ja mukavampi päällä kuin se kultainen: helmat pysyivät helpommin kourassa eikä toppi raapinun ihoa naarmuille. 😀
Sama täällä,molemmat ovat superkauniita, mutta minä kallistun lopulta kuitenkin kultaisen puolelle.Sinun hiukset mätsäs siinä niin kivasti toppiin. Harmi, että kyseinen toppi ei ollut päällä paras mahdollinen. 😛
Sinun päälläsi jätesäkkikin kyllä näyttäisi kauniilta! 😉
:—–D HA! No mut kiitos! 😀 Eipä sille mitään mahda, mäki pidän siitä topista silti vaikkei se kangas mukavalta tuntunutkaan. Muistuu mieleen äidin letkautukset jostain vuosien takaa "kauneuden eteen kärsimisestä", niin sitä voi kyllä soveltaa tohon, ajatuksella pahus vie, mä tein tän topin ja se jopa näyttää hyvältä, joten mähän kanssa käytän sitä ja fak it vaikka vähän raapis. 😀
Oooi tää on nätti! 🙂 Ja tää blogi yks ehdottomia lemppareita!
Voi kiitoskiitos, superihana kuulla! :>
Mäkin tykkään varsinkin tästä kokonaisuudesta! Näytät tosi upealta 🙂
Kiitos larissa! 🙂
oi ihana asu! ja hiuksetkin tosi kauniisti :3
Kiitos paljon! :>