DIY – Pieni mutta tilava käsilaukku juhlaan

Ihan kuin mulla ei olisi jo ennestään ollut riittämiin hommaa, päätimpä silloin viikkoja sitten, meidän killan vuosijuhlaa edeltävänä iltana ennen ommella vielä itselleni käsilaukun.

Mä olisin voinut käyttää samaa laukkua kuin RUK-juhlassa, josta kertoessa kuitenkin mainitsin, että olin alunperin ajatellut tekeväni myös asuun sopivan laukun. En kuitenkaan silloin ehtinyt ryhtyä vielä siihenkin, eikä mun oikeastaan ollut tarkoitus tehdä laukkua tätäkään juhlaa varten. Mutta niin se vaan taas yhtäkkiä iski:

”Kyllä mä nyt yhden käsilaukun tosta nopsaan pyöräytän.” 

Ja näin sitten tein, ja aika kiva laukku siitä sitten tulikin!

Laukun voi käytännössä mitoittaa juuri sen kokoiseksi kuin itse haluaa, mutta juhlissa käytettävät käsilaukut ovat yleensä kohtalaisen pieniä, joten yritin pitää koon vaatimattomana.

Tärkein määräävä tekijä oli, että sisään laukkuun mahtuu järkkäri.

Ja nimenomaan kätevästi ja huomaamattomasti, kamera sen kohtalaisen suuren objektinsa kera. Ilman, että laukku itsessään vaikuttaisi normaalia juhlalaukkua suuremmalta.

Kikkana oli käyttää hyödykseen laukun syvyyttä.

Tällöin isompi kappale – tässä tapauksessa siis kamera – mahtuu laukkuun ilman, että laukun koko näyttää sivulta katsottuna kasvavan. Siitä samalla tuli huomioida, että miten muutoin löysästä kankaasta tehty käsilaukku säilyttää muotonsa, kun siellä säilyttää moniulotteista, painavaa kappaletta.

Tässä tapauksessa laukun muodon säilyttävänä elementtinä toimi laukun sisään päälli- ja vuorikankaan väliin sijoitettu, parin tai kolmen millin paksunen kappale kovaa umpipahvia. Sellainen ei vety pilalle heti jostain pienestä kastelusta.

Kova pahvi tuki pohjan niin, että laukussa pystyy säilyttämään kameraa ilman, että se häiritsee laukun ulkomuotoa.

Mun laukun mitat määräytyivät siis sen mukaan, että pohjan leveys oli kameran ”selän” eli sen näyttö- ja nappulapuolen kapeamman suunnan mittainen, ja laukun korkeus sen verran, että reunat ylittivät objektiivin.

Käytin laukkuun RUK-mekon hameen vyöosiosta ylitse jäänyttä mustaa, kohtalaisen tukevaa satiinia, sekä vuorikankaana jostain yläasteajoilta asti säilynyttä kiiltävää violettia kangasta, joka todennäköisesti on myös satiinia, joskin paljon ohuempaa.

Laukkua varten leikkaamistani kangaskappaleista isoin suorakaiteen muotoinen edustaa laukun leveitä sivuja ja pohjaa, ja pienemmät suorakaiteet päätysivuja. Leikkasin samat kappaleet myös vuorikankaasta.

Ompelin ensin sivukappaleet isoon kappaleeseen ja sitten kappaleen särmät toisiinsa. Jokaisesta työvaiheesta ei ole kuvia, koska tein tämän aikamoisessa kiireessä, mutta aika loogisesti homma eteni.

Kun olin ommellut kaksi ”suorakulmaista särmiötä”, eli yhdet sekä päälli- että vuorikankaasta, laitoin kappaleet nurjat puolet vastakkain pahvikappale välissään pohjana – siten päin, kuin laukku valmiinakin tulisi olemaan. Sen jälkeen ompelin päällikankaan ja vuoren yläreunasta yhteen taitoksen avulla.

Sen jälkene ompelin kiinni vetoketjun. Tuolla vetoketjulla oli aika paljon ylimääräistä mittaa, mutta koin helpoimmaksi ommella sen ennemmin sisäpuolelle jemmaan, kun että olisin leikannut sen rikki. Nyt jäi mahdollisuus purkaa se ehjänä irti laukusta, jos tarve joskus vaatisi.

Koska vetoketjun kiinnittämisen jälkeen laukun yläreuna puristui yhteen, tehden yläreunasta leveämmän kuin tasapohjaisesta alareunastaan, käänsin vetoketjun ulkopuolelle jättämäni reunat sisäänpäin, ja ompelin ne siihen suuntaan. Näin yläreuna pysyi kasassa, mutta laukun sivuille jäi kuitenkin varaa laajeta hiukan tarvittaessa.

Laukusta tuli siis sisäosaa lukuunottamatta täysin musta, mutta sitä on mahdollista tuunata pidemmälle myöhemmin, jos tuntuu siltä. Kyllähän tuo on mustanakin täysin käyttökelpoinen, ja sopii ainakin lähes kaiken kanssa, siinä missä koristeet voisivat saada laukun riitelemään itse asun kanssa. Harkitsen, josko tuohon sopisi ainakin jonkinlainen kahva tai hihna, jonka voisi tarvittaessa irroittaa…

Niin tuosta tuli juuri sopivan kokoinen, pieni mutta tilava.

Laukun sisään mahtui muun muassa Fujifilm-kamerani, kännykkä, pieni lompakko, avaimet ja iso kasa nenäliinoja.

Tuli koeajettua tää silloin viime lauantain vujuilla, jonka asusta ja juhlasta kirjoittelen vielä myöhemmin lisää. 🙂

Ja jos joku miettii, miksi mulla on lähes joka kuvassa kännykkä mukana, niin sen tarkoitus on ihan vaan helpottaa laukun koon hahmottamista.

Arvaisitteko te tuosta vikasta kuvasta, että siellä laukun sisällä tosiaan on järjestelmäkamera?