Mekkoprojekti 1: Avoselkäinen paljettitoppi (sisäänommelluilla rintaliiveillä)

Nyt viimein, tuon superkiireisen viikon jälkeen pelkkään tosi kiireiseen viikkoon laskeuduttuani, mulla on aikaa kirjoittaa työn ensimmäisen mekkoprojektin etenemisestä. Oikeastaan en edes olisi voinut kirjoittaa tuosta kovin aikaisin, koska koko yläosa valmistui vain viimeisen 12-24 tunnin sisällä ennen sitä perjantain juhlaa – kuten taas ehkä ennustaa olisi saattanut. Minkäs teet, kun sen yhden koulutyön deadline oli torstaiaamuna, ja päivällä sain istua kuutisen tuntia odottamassa omaa kritiikkivuoroa…

Mutta saimpas kumminkin koko komeuden ajoissa valmiiksi ennen perjantai-illan juhlaa! Suunnilleen yhdeksän tuntia siihen meni, kun mukaan lukee uudelleenkaavoittamisen, kun sain todeta, ettei mun ensimmäinen, aiemmin tekemä kaavaversio toiminutkaan käytännössä.

Koko tän yläosan tekeminen laski hyvin paljon onnistuneiden kaavojen varaan, olihan kyseessä kumminkin tosi tyköistuva toppi.

Uutena kokeiluna tein avonaisen selkämyksen ja kokeilin ommella topin sisään vanhat rintsikat.

Näin saadaan samalla sopivasti suojaa ja tukea, ilman että tarvitsisi pukea mitään topin alle. Luin siitä aikoinaan jostain, ja oli muuten tosi kätevä keino!

Mutta nyt takaisin siihen prosessin etenemiseen. Tein siis aluksi kaavat, testailemalla teipillä linjoja ja nuppineulaamalla testikankaita sovitusnuken päälle. Kun lopulta olin mielestäni saanut aikaiseksi toimivan kaavakombon, leikkasin niiden mukaan kappaleet topin vuorikankaasta (jona käytin tukevuuden vuoksi ihan perus puuvillakangasta, koska en silitysraudan puutteen vuoksi olisi voinut käyttää tavallista vuorikangas + silitettävä tukikangas -yhdistelmää): yksi keskikappale, ja sivukappaleet tuplina. Sen jälkeen ompelin ne yhteen.

Kun vuorikangaskappaleet olivat yhdessä, leikkasin rintaliiveistä pois turhat elementit ja etsin niille oikean sijainnin topista. Parhaiten se löytyi niin, kun laittoi vuorinkankaan päälleen (nuppineulalla takaanta kiinni), ja siihen päälle sitten testaili. Sen jälkeen ompelin liivit suoralla ompeleella niille sijoilleen.

Kun vuorikangas-rintaliivi-yhdistelmä oli valmis, toistin paljettikankaan kanssa samanlaisten kappaleiden leikkaamisen ja ompelun kuin vuorinkankaalla aiemmin. Testasin että kappaleen sopivat yhteen, jonka jälkeen nuppineulasin ja ompelin vuori- ja paljettikankaan toisiinsa, taittaen huolittelemattomat reunat sisäpuolelle piiloon. Tietenkin kaikki reunat olisi myös voinut huolitella, mutta mulla ei suoraan sanottuna riittänyt aikaa mihinkään ylimääräiseen.

Viimeiseksi ratkaisin pääntien päättämällä, että yläosa kiinnittyy kiertymällä niskan taakse, jossa kauluksen nauhamaiset päät kohtaavat ja kiinnittyvät toisiinsa mustilla pienillä hakasilla.

Samantapaisilla hakasilla (plus niistä rintsikoista jääneillä ylimääräisillä hakasilla) kiinnitin lopuksi myös sekä hameen että topin toisiinsa. Ompelin siis etu- ja takapuolelle piiloon mustat hakaset, jotta ne pysyivät toisissaan kiinni ilman erillistä ompelua. Näin kumpaakin kappaletta voi tarvittaessa käyttää myös erikseen johonkin toisiin ylä- tai alaosiin yhdistettynä, mutta toisaalta myöskään esimerkiksi hame ei valahda irti topista, jos sattuu astumaan oman helmansa päälle (kuten mulle monta kertaa kävi).

Ihan suunnitelmien mukaan tämäkään ei tietenkään mennyt, ja sain huomata, ettei raapiva paljettikangas ole miltään tavoin maailman mukavin kangasvalinta, mutta lopputulos oli kuitenkin oikein tilanteeseen ja tapahtumaan sopiva. Ei haittaa pieni raapiminen, kun muuten on siinä määrin tyytyväinen!

Tuossa on nyt vain yksi kuva valmiista topista, laitan lisää kuvia koko juhla-asukokonaisuudesta myöhemmin tällä viikolla, plus varmaan myös itse juhlasta jotenkin pähkinänkuoressa – vaikka teitä ei välttämättä kiinnostaisikaan, niin ompahan ainakin mulle itselleni muistoksi. Oli sen verran ainutlaatuinen päivä elämässä. 🙂 Palaillaan!