Mitä kaikkea mun elämässä tapahtui vuonna 2014? Jos ootte seuranneet näitä juttuja edes kohtuullisen kiinteästi, jotkut tapahtumat ovat saattaneet painua mieleen (joo, hyvä jos itekään muistan), mutta tällainen klassinen vuosikatsaus on mukava tehdä – jos ei muuten niin sitä varten, että joskus myöhemmin sellaisen olemassaolo on varmasti mukavaa, kun haluaa muistella kuluneita vuosia. Joten tässä tulee, vuoden viimeisen päivän kunniaksi pitkä pötkö tätä kulunutta vuotta!
Tammikuu taisi olla lähinnä jäinen, pimeä ja kylmä. Yliopistoelämä oli edelleen aika uutta, työmäärä kasvoi syksystä – tai oikeastaan ne työt muuttuivat vain sellaisiksi, että piti tehdä heti eikä vasta omalla ajalla, jonka vuoksi en voinut lykätä kaikkea eteenpäin. Hyvä niin. Mieltä piristi, kun aamut alkoivat pikkuhiljaa muuttua valoisammiksi, se helpotti hiukan ruotsin tunneille heräämistä. Lumiset maisemat olivat kuin Frozenista konsanaan, matkustin ensimmäistä kertaa junalla Tampereelta Helsinkiin, neuloin ensimmäisen pipon ihan vain itselleni, hommasin blogille oman domainin ja shoppailin kirppiksiltä muhkeita villapaitoja.
Helmikuussa edettiin erityisesti yhdyskuntasuunnittelun ja klassisen tussipiirtämisen parissa, vaikka jälkeenpäin tiedänkin, etten silloin ollut vielä päässyt ihan opiskelusta jyvälle. Siis käytännössä kyllä tein hommia, koko sydämestäni edelleen tunnen, että tosissaan tein ja yritin parhaani, mutta ajatustasolla mä saatoin leijailla jossain ihan muualla. En ihan ollut hiffanut koko jutun pääpointtia, enkä tainnut hiffata koko keväänä muutenkaan. Ei se mitään, kaikki omalla ajallaan. Se ei estänyt mua kirjoittamasta arkkitehtihauista ja opiskelusta, ja onneksi siitä vaikuttaa olleen joillekin hyötyäkin. Tiuku oli pidemmän jakson mun kämppiksenä, leivoin paljon, kavensin testausmielessä nahkahameen, ompelin pipon, opettelin aikatauluttamaan arkeani, sain Marian kanssa meidän upean tussipiirroksen (vaikka itse sanonkin) valmiiksi. Tietotärppi nykyhetkestä, mulla olisi nyt samanmoinen projekti kesken erään mittauspiirroksen kanssa, jota oon vähän lykännyt…
Maaliskuussa pakkaset alkoivat jo olla selätettyjä, koti sai lisää huonekaluja ja sisustusjuttuja. Koulussa oli maalailua ja kaupunkikävelyitä, mä käytin blogissa vielä joissain postauksissa instagram-kuvia kuvituksena. En sitä ookaan enää pitkään aikaan tehnyt, mutta aloitin kokoamaan inspiroivista ideoista leikekirjapostauksia. Blogin kävijäluvut rikkoivat ensimmäisen sadantuhannen (joka tähän päivään mennessä onkin jo tuplattu), niittasin kätevät muistilapputaulut, etsin kesätöitä ja nautin kevään etenemisestä.
Huhtikuussa postausinspiraatio nousi rintarinnan ulkolämpötilan kanssa. Oli epäonnistumisia, kaaottista kämppää ja meinikiä, mielipidekirjoitusta alkoholista, Indiedays inspiration day -tapahtumaa, Tampin paljastus ja lähtölaukaukset vapulle, sekä karkaus pääsiäislomille saariston rauhaan. Keväistä askartelua, superin synttärikakun leipomista, marsipaaniruusuja ja blogin ensimmäinen yhteystyöpostaus. Oon sen ulosantiin edelleenkin tyytyväinen. Ja tietenkin itse meidän fuksivuoden kohokohta, vappu jäynävideoineen.
Toukokuussa pulahdettiin heti alkuunsa fuksikasteessa yksitoista kertaa korissa koskeen, kakkosina, kuten jäynävideon menestys meidät sijoitti. Istutin kasveja pullonkorkkeihin, suunnittelin kavereiden kanssa muovisen paratiisin Konsulinsaareen, askartelin kukkakimpun äitienpäiväkorttiin ja aloin pikkuhiljaa muokata mun kuvia sillä tavalla, jossa oon jumittanut tähänkin päivään asti. Luin jonkun artikkelin jonka siivittämänä kirjoitin ylös ajatuksiani täydellisyydestä, läksin muutamaksi päiväksi opintomatkalle Wieniin, osallistuin kuvaajan roolissa katumuotikilpailuun ja värjäsin hiuksiini raitoja (en millään täydellisellä menestyksellä). Äkkiä koko ensimmäinen vuosi arkkariopiskelijana olikin tullut päätökseensä, ja kesä jäätelön parissa alkoi.
Kesäkuussa kävin läpi kaikkia reissukuvia ja postailin muutaman postauksen Wienistä. Olin tehnyt siellä kivoja kesäostoksia, joista yksi paita päätyikin sohvatyynyliinoiksi. Näyttely, jossa meidän tussaustyötkin olivat, avattiin, ja osa meistä entisistä fukseista treffasi tuona keväänä arkkariopiskelijoiksi hakeneita piknikin merkeissä. Me voitettiin Ronin kanssa se katumuotikilpailu, sain viimein hommattua verhot mun kämppään ja kirjoitin ilmettelyistäni liittyen ihokarvoihin. Elelin suurimman osan kesästä yksikseni ja päivät saattoivat olla aika samaa jauhantaa.
Heinäkuussa Roope läksi armeijaan, mä mietin elämääni ja elin elämääni. Siinä missä kesäkuu oli aika kalsa, heinäkuu oli hikinen. Kesä sujui ihan sutjakasti, asiakaspalvelu luonnistui, vaikkei jäätelömyynti mun unelmahommaa ollutkaan. Pienen irtioton tarjosi Kesä-Kiljava, oli muutavia mukavia hetkiä kavereiden kanssa, mutta arjesta ei pahemmin huvittanut blogiin kirjoittaa, kun se tuntui riittävän tympeältä ihan elettävänäkin. Kirjoitin ajatuksistani syömismorkkiksiin ja heti perään kotitekoisista ranskiksista, käsialasta ja kodin pikkuhiljaa edistyvästä sisustuksesta diy-projekteineen.
Elokuussa koulun alkaminen alkoi tuntua ihanalta maalilta, jonka saavuttamista odotin innoissani ja odotukset korkealla. Olin aika väsynyt kokoajan, aloin olla jo ihan täynnä sitä jäätelönmyyntiä. Vaikka toisaalta se oli hyvä että sen myötä pysyi kiireisenä, etten ehtinyt liikoja ikävöimään Roopea, niin täysin lomaton kesä jaksoi ahdistaa. Toisaalta hyvästelin mun kurkkupurkin ja tutustuin uuteen autoon, sain viimein mun koko kameran vaihto-operaation käyntiin ja vietin yhden kauniin päivän Nuuksiossa Roopen kanssa ja hienon illan Linstillä kavereiden kanssa, molemmat ensimmäistä kertaa vuosiin. Täytin kaksikymmentä, se ei tuntunut missään. Kokosin kesän palasia videolle, olin onnellinen niinkin pienestä asiasta kuin uudesta ripsiväristä, ja toinen yliopistovuosi tutorihommineen sai alkaa.
Syyskuun myötä, töiden loputtua ja koulun alettua mä aloin taas motivoitua elämästä ylipäätänsä. Sain uuden kamerani ostetettua (kaiken sen odotuksen jälkeen) ja olin ihan sen lumoissa. Kallis sijoitus, mutta en kadu sitä ollenkaan. Oli opiskelumeininkejä ja -projekteja kuten mittausleiri, oli messua ja tapahtumaa. Tuunasin pökälekassin, aloin kuvaamaan pitkästä aikaa myös asukuvia blogiin, pohdin raha-asioita ja testailin uusia kokkailuideoita.
Lokakuu alkoi ja eteni vauhdilla. Olin kuvaajana fuksiwunderundella (eikä niitä kuvia ole vieläkään julkaistu, sääli), piipahdin Kuopiossa, neuloin pipon, päätin alkaa suunnittemaan joulukalenteria ja kyselin teiltä lukijoilta, onko kellään mitään ajatuksia tai kommentoitavaa mihinkään. Vastaukset olivat tosi piristäviä, kiitos niistä! Sain hoidettua pois alta yhden koulutehtävän jota olin lykännyt ihan riittämiin, ja muutenkin pysyin aika hyvin aikataulussa kaiken kanssa. Oli jälleen Indiedays inspiration -päivä, jossa tällä kertaa osallistuttiin myös iltameininkeihin, oli Savajaiset naamiaismeininkeineen ja teknisiä ongelmia kovalevyn kosahduksen yhteydessä. Kuvasin viiden päivän ajan elämääni, haaveilin sisustusjutuista ja ripustin makuuhuoneeseen koruoksan. Tosi ohjelmantäyteinen kuukausi siis, ja kasasin itselleni jatkuvasti lisää hommaa.
Marraskuu oli raskas. Oli hemmetisti koulutöitä, ja niiden lisäksi blogi, Arkkarin iholla -videoiden editointi ja joulukalenterin valmistelu. Selvisin siitä, mutta kyllä se teki jossain määrin tiukkaa, piti yrittää laittaa asioita tärkeysjärjestykseen järjevästi. Ehdin tehdä yhden jouluun liittymättömän diy-projektin, säästää herkkujen ostossa leipomalla marenkeja, ja sain kuulla itsestäni palautetta, joka tuli yllätyksenä ja oli aika vaikea sisäistää. Oli paljon hommaa ja arki oli rankkaa, mutta niistä suoriutuminen oli palkitsevaa. Olin syksyn mittaan ehtinyt tottua Roopen näkemiseen joka viikonloppu, mutta kun hällä tuli tässä kuussa monen viikon jakso ilman lomia, ei mulla ollut edes aikaa ikävöidä, kun hommia riitti viikonlopuillekin.
Joulukuu olikin sitten joulukalenterin täyteinen kuukausi, niin blogissa kuin muutenkin. Se ei liene yllätys kellekään. Jouluinen juustokakku pomppasi aattoviikolla äkisti blogin toiseksi luetuimmaksi postaukseksi kautta aikain, lähinnä ilmeisesti ihan vain siksi, että ihmiset löysivät sen luo googlettamalla. Normaalien kouluviikkojen päättymisen ja joulun väliset viikot olivat kummallisia, mun unirytmi heitti häränpyllyä ja tentit menivät miten menivät, osan lykkäsin keväällä. Mutta olin tosi tyytyväinen koko joulukalenteriprojektin lopputulokseen, ja siihen että hoidin sen täysillä loppuun asti. Itse joulukin sujui hienosti, ja kokonaisuudessaan koko viime viikko oli muutenkin oikein onnistunut.
Miten teillä tuo kulunut vuosi noin kokonaisuudessaan oikein sujui? Mä en tosissaan tiedä miksi, mutta musta oli jotenkin vähän ahdistavaa käydä tuota vuotta läpi. En keksi mitään tiettyä syytä, mutta varmaan syy oli ennemmin mun tän hetkinen Ensisilmäyksellä -Netflix-putki ja siinä sarjassa jatkuvasti esiintyvät ”ehkä tämä on universumin tahto” -tyyppiset hokemat, kuin vuoden sisältö ylipäätänsä. kyseessä mikään kaikkein tapahtumarikkain vuosi, varsinkin kun sitä vertaa edeltäjäänsä. Mutta toisaalta hyvä vuosi kuitenkin, eikä kaikkien vuosien tarvitsekaan olla jatkuvaa erityisten tapahtumien tykitystä.
Huomenna (lue: tänään) mun olis tarkoitus suorittaa kunnon suursiivous ja lakaista koko kulunut vuosi pois uuden tieltä, niin kämpästä kuin mielestä, ja koeajella siinä samalla mun uusi imuri ja asetella uudet matot paikoilleen – jep, hommasin viimeinkin kunnon matot. Palailen niihin ja tulevaan vuoteen kohdistuviin ajatuksiin myöhemmin. 🙂