Jouluinen LONTOO, vierailijapostaus

Tässä kalenteriluukussa vierailee Marianna, eräs ystäväiseni samalta vuosikurssilta. Hän on täällä jo aiemminkin vilahtanut, muun muassa tuolla piparitalopostauksessa, mutta tällä kertaa sekä teksti että kuvat ovat hänen käsialaansa.

Marianna oli vastikää kaverinsa kanssa Lontoossa, ja tässä luukussa päästään tutustumaan niihin tunnelmiin: miten joulu heille siellä näyttäytyi, mitä asioita jäi mieleen, miltä tuntui palata kotiin. Sen pidemmittä puheitta, olkaatte hyvät:

– – –

Lontoo, 7.-11. joulukuuta 2014

Taas luennolla. Pitkästyttää. Tuntuu, että junnaan paikollani.

Tampere. Tampere. Tampere.

Pakko vaihtaa maisemaa. Mieleeni muistuu korni sitaatti, jota olen käyttänyt muinoin jossain äidinkielen esseessäni: ”Jos on kyllästynyt Lontooseen, on kyllästynyt elämään.” Lentoliput ostetaan samana iltana.

Olen ennenkin käynyt Lontoossa, nähnyt Big Benin, kiertänyt Westminster Abbeyn ja ajanut punaisella kaksikerroksisella bussilla. Pelkkien turistikohteiden läpikäyminen unohdetaan siis täksi kerraksi. Päätavoitteeksi otetaan joulufiilistely. Annetaan joulun tulla kunnolla sydämeen.

Veronpalautukset taskussa lähdemme matkaan. Lontoo näyttäytyy yllättäen aurinkoisena. Lumettomuus tulee pettymyksenä todennäköisyydestään huolimatta.

Joulu on otettu iloksemme hyvin vakavasti. Koristeissa ei ole säästelty. Joulutorit ovat pinta-alaltaan suomalaisten kaupunkien kokoisia. Tavaratalot pursuavat liitoksistaan. Näin käy myös meille, muutaman kahvilavisiitin jälkeen.

Lontoon joulu herättää meissä maanis-depressiivisia oireita. Tunnelmallinen luisteluelämys kaupungin sykkeessä sulattaa paatuneimmankin suomalaisen sydämen. Glögikin lämmittää mukavasti mieltä, mutta se taitaa pikemminkin johtua sen viinipitoisuudesta.

Toisaalta hysteerinen kulutuskeskeisyys ja väenpaljous ahdistavat. Vannoutuneena jouluihmisenä on pakko myöntää, että ajoittain joulu on melkoista materialismin ja tekopyhyyden karkelointia.

Hämmennystä aiheuttaa myös vasemmanpuoleinen liikenne: reissu meinaa päättyä toistamiseen köpelösti, koska kuikuilemme autoja aivan väärästä suunnasta. Kun brittiaksentilla varustettu nuori urheilukaupan myyjä puhuttelee minua rouvana, hykertelen salaa. Tulevasta tenttiviikosta ei tietoakaan.

Viikko kuluu nopeasti. Laukku painaa kaksi kertaa enemmän kuin tullessa. Extratuliaisena kotiin tuon flunssan sekä hostellista vohkitun vessapaperirullan. Reissu on ollut varsin onnistunut ja jätämmekin Lontoon haikein mielin.

Suomeen on kuitenkin kiva palata.

Kyllä se ihkaoikea joulu löytyy lopulta kotoa.

~ Marianna

Kuvat ja teksti © Marianna K.


– – –

Löytyykö täältä muita joulunaikaan reissaavia? Miten ootte kokenut että joulu maailmalla esiintyy: enemmän sellaisena stressaavana kulutusjuhlana, vai korostuuko jossain kolkassa nimenomaan se joulun henki ja tunnelma?

Mulle on tullut tutuksi lähinnä joulunaikainen lumeton Teneriffa joskus pari vuotta sitten, mutta muutoin kaikki joulut ja joulukuut on vietetty lähinnä kotoa. Vaikka pakkohan se on myöntää, että kovasti tekisi mieli karata hetkeksi jonnekin uusiin maisemiin, jos se vain olisi mahdollista.

ps. Eikö ollutkin mukava postaus! Olisi varmaan pitänyt delegoida useampikin näistä kalenteriluukuista muiden harteille, haha!

Share on facebook
Facebook
Share on google
Google+
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on pinterest
Pinterest

2 Responses

    1. Ei sentään. :—-D Eri nainen tää mun Marianna! En oikeastaan seuraa salkkareita mutta silti tiiän sen hahmon, haha. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *