Asu anoppilaan

Meidän joulu poikkeaa tänäkin vuonna perinteisestä, kun vietetään aattoa mun sukulaisten sijaan Roopen mummolassa. Tänä vuonna mun muu perhe on vaihteeksi myös Suomessa ja Espoossa, mutta kun me ollaan vietetty kaikki viimeisimmät jouluaatot lähinnä mun perheen ja lähisukulaisten luona, niin tällä kertaa päätettiin tehdä toistepäin. Onneksi meidän porukat asuvat kaikki vain pienen kävelymatkan päässä toisistaan, että ei ainakaan joulupöytien välimatkoista tarvitse huolehtia.

Mä en ala täällä perhesuhteita sen kummemmin aukomaan, mutta näiden yhteisten vuosien varrella minä ja Roope ollaan vietetty rutkasti enemmän aikaa mun perheen nurkissa, jonka takia mä en ehkä oikein ole oppinut tuntemaan Roopen sukua. Siis tiedän ja tunnen näin silleen käytännössä: pidän heistä ja hekin käsittääkseni minusta, mutta en kuitenkaan tunne heitä sillä tavalla luontevan kotoisasti, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Lähinnä kai siksi, että me nähdään niin harvoin.

Siksi mulle on tuottanut jossain määrin päänvaivaa, että mitä ihmettä oikein puen päälle tilanteeseen, jossa istun Roopen perheen kanssa samaan joulupöytään. Oman perheen kesken ei koskaan ole ollut mitään painetta, mutta tässä tilanteessa fiilis oli aika sama, kuin silloin aamulla ennen ensimmäistä päivää yliopistossa, kun tuijotti omaa peilikuvaansa ja tonki vaatekaappiaan, löytämättä mitään sopivaa päällepantavaa. Vaatekriisit eivät ole mulle jokapäiväinen riesa, mä en enää yleensä jaksa välittää päälle kiskaisemistani kuteista niin paljoa. Mutta sitten on näitä harvoja erityistilanteita…

Tässä on neljä mun vaatekaapin sisällöistä kokoamaa asuvaihtoehtoa, joista pitäisi nyt osata päättää paras asuyhdistelmä aatoksi. Ja mulla on kohtuuttoman isot valinnanvaikeudet tän asian suhteen.

Osaatteko te valita, mikä olisi suosikkinne?

Vaihtoehto 1: Pitsimekko vyöllä, mustat legginsit ja pitkävartiset villasukat.

Vaihtoehto 2: Puolipitkähihainen paita, jossa koristehelmiä olkapäissä, musta biker-hame ja pitkävartiset villasukat.

Vaihtoehto 3: Valkoinen pitsiselkäinen paita, punaiset farkut ja kangasselkäinen tekonahkajakku, vai mikä lie tuo nyt onkaan.

Vaihtoehto 4: Venekaula-aukkoinen pitsipaita ja mun vaatekaapin asiallisimmat housut, suorat ja tummansiniset, joissa vetoketjukin sivussa eikä edessä.

Tän postauksen takana on aika mielenkiintoinen yhden hengen kotikutoinen studiokuvausoperaatio, pienessä olohuoneessa, merkittävimpänä apuna iso paperirulla, jalkalamppu ja kameran sarjakuvausasetus. Mutta huomaa varmaan helposti, että mitä tulee joulusävyihin, viininpunainen on mun lempiväri.

ps. Joo, otsikko sanoo ”anoppila”, vaikka ei ollakaan naimisissa ja vaikka ollaankin käytännössä menossa isovanhempien luokse. Se nyt vaan on merkitykseltään mulle myös lähimpänä anoppilaa, kuin mitä mikään muu paikka todennäköisesti koskaan tulee olemaan. 🙂