Tekemisen ja antamisen ilosta – itse tekemäni lahjat

Joulukalenterin viimeinen luukku. Odotuksen kruunaa jouluaatto itsessään, sekä se, että kaikki on viimein valmista. Niin tämä kalenterin kuin lahjajen osalta. Ja näin aattona voinkin viimein esitellä teille, minkälaisia lahjoja oon tänä vuonna väkertänyt itse.

Näiden parissa oon paahtanut tässä viimeisen viikon ajan niin, että univelkaa on kertynyt ja niskat ovat varmaan jossain ikijumissa, mutta kyllä se vaan on se kaiken sen vaivansa arvoista, se mieluisten lahjojen antamisesta tuleva hyvä fiilis.

On piirrettyä, neulottua ja ommeltua lahjaa.

Jotenkin tuntuu, että olisin voinut tehdä enemmänkin, olisin halunnut tehdä enemmän, mutta en mä tiedä miten mä olisin voinut venyttää itseäni enää yhtään pidemmälle. Sain kaikille tärkeimmille lahjat – se saa nyt riittää, vaikka en ehtinytkään tehdä veljillekin pipoja vaikka halusin, enkä ehtinyt neuloa Roopelle villasukkia, koska valitsin liian ohuen langan. Saa nähdä valmistuvatko ne sukat ikinä.

Muitakin töyssyjä oli, kun tulin Espoon päähän jo viime viikolla ja mukaan oli valittava vain välttämättömimmät tarvikkeet. Tietenkin sitten tussit olivat kuivua ihan ennen aikojaan, ja ompelulanka kävi niin vähiin, ettei tosiaan jäänyt varaa mihinkään virheisiin tai vikaompeleisiin…

Tässä eivät kokonaisuudessaan ole ihan kaikki lahjat – valtaosa kyllä, mutta vain ne, jotka tein itse.

Nimikkomuki Marianna-nimiselle kaverilleni, hänelle joka vieraili täällä muutama luukku takaperin. Fontti on sama kuin Marianne-karkkien logossa, jos ette sattuneet tunnistamaan. Tämän tein jo aiemmin tässä kuussa, toisin kuin nämä muut lahjat.

Pipoja! Kummallekin mun vanhemmista tuollainen, jossa osa langasta on ”heijastinlankaa”. Eivät ne siis ihan heijastimista käy, mutta niissä on käytetty Novitan heijastuslankaa, harmaata ja fuksiaa. Murrettu keltainen lanka on MyBoshia, samoin kuin tuo Roopelle tekemäni ruosteen-/tiilenvärinen pipo (ja sen alla oleva neule on ihan vaan ostettu lahja). Näitä mun oli siis tarkoitus tehdä enemmänkin, kun paksulla langalla ja 60s-ympärysmitalla yhden joustinneule pipon vääntää aika näppärästi yhdessä illassa. Multa vain loppuivat illat kesken.

Kangasväreillä kuvioitu paita mummille. Tein tällaisen samantyylisen viime vuonnakin (se näkyy viime vuoden 23. luukun videopostauksessa, jossa silloin esittelin tekemiäni/hankkiamina lahjoja), ja mummi piti siitä niin kovin, että tein tänä vuonna toisen. Entinen kun ehti jo kulahtaakin, kun he taisivat pestä sen väärässä pesuohjelmassa…

Tämän piirtämiseen meni kai kolmisen tuntia, ja ongelmia tuotti erityisesti se, että tussit alkoivat olla ihan lopussa, ja piti kuivilla käntyillä yrittää raapustaa… Valkoisen tussin loputtu kokonaan (vaikka se oli ihan uusikin!) yritin pehmentää sävyjä huiskimalla päälle pensselillä valkoista kangasmaalia sellaisest isommasta purkista.

Lyijykynäpiirros isoisälle. Koska en löytänyt kaupasta ollenkaan niitä vihreitä marmeladikuulia. Kuva yrittää esittää mummia ja isoisää, otin mallia yhdestä pari vappua sitten otetusta kuvasta, ja mitä muilta perheenjäseniltä vähän kyselin, niin ilmeisesti ovat ihan kohtalaisen tunnistettavissa. Kyllä se vähän hassulta näyttää, hahmot ovat vähän karikatyyrimäisiä, mutta niinhän roheella lyijykynällä vähän tuppaa tulemaan. Tähän meni muutama tunti aikaa – onneksi ei yhtään sen enempää, kun vikana iltana tämänkin väänsin.

Piano-kuvioinen olkalaukku, sellainen läpällinen. Yksi pitkä ilta ja toinen pitkä päivä tähän meni, langat meinasivat loppua kesken mutta sainpas valmiiksi! Pölyinen se on, kaikesta mun huoneessa leijuvasta askartelu- ja ompeluroskasta, mutta ai että oon tyytyväinen tähän. Toivottavasti sen saajakin tykkää. Tää menee siis mun nuoremmalle pikkuveljelle, sille meidän perheen musiikki-ihmeelle. Hän on kantanut kaikkia nuottejaan jossain muovikassin tapaisessa laukussa, joten päätin ommella vähän paremman laukun niille nuottipapereille ja musiikkiromppeille. Kitaraahan hän pääsääntöisesti soittaa, mutta tiedän että jos meillä joku piano olisi, niin hän hallitsisi senkin.

Ulkopuolen kankaat ovat tavallista venymätöntä kangasta IKEAsta, sisäpuolella on harmaata kiiltävää velour-tyyppistä kangasta. Laukun leveys on suunnilleen 40cm, tai ainakin tuon vetoketjun pituus oli sen verran. Läpän alla on yksi musta tasku, ja sisäpuolella yksi kangas vuorikankaasta. Tarkoitus olisi ommella vielä jotkut nepparit tuohon ulompaan taskuun, mutta ainakin tällä erää unohdin sen, ja muistin vasta kun laukku oli jo paketoitu. Onneksi ne voi ommella kiinni joskus myöhemminkin, jos mun veli kokee sen tarpeelliseksi.

Eli sellaisia käsin tehtyjä lahjoja tänä vuonna. Löytyykö teidän antamistanne lahjoista mitään itse tehtyjä lahjoja?

Se oli sitten siinä se joulukalenteri! Heti näiden loppusanojen alkuun mä toivotan kaikille hyvää joulua, toivottavasti voitte ottaa rennosti ja syödä kunnolla hyvää ruokaa. Mä ainakin aion tehdä niin. Palailen blogin pariin luultavasti tuossa joulun jälkeen, pieni loma tekee kyllä terää – ja saan viimeinkin kokea sen odottamani fiiliksen, että hei, mulla ei enää ole kiire minkään kanssa…!

Jos haluatte antaa mulle joululahjan, antakaa vaikka jotain palautetta tästä kalenterista! Kuten mikä oli lemppariluukkunne, tai muuta vastaavaa. Ja kiitos kaikista noista vastauksista tuohon edelliseen postaukseen. 🙂 Kyllä mä varmastikin valitsen joko ykkösen tai nelosen, mutta se, kumpi lopulta päätyy päälle, riippuu ihan siitä mielentilasta jossa silloin pukeutumishetkellä satun olemaan.

– – –

22. LUUKUN ARVONNAN VOITTO 
Persoonallinen kalenteri arvonnan voitti nimimerkki he-idii, onnea! Laitoin sulle sähköpostia. 🙂

Ja kiitos kaikille tähänkin arvontaan osallistuneille! Pinkkejähän ne videolla törmäilleet kalenterit käytännössä olivat, mutta on totta videoon lisäämäni efekti selvästikin muutti sen värin aika monitulkintaiseksi. En sitä edes tullut ajatelleeksi, kun sen lisäkysymyksen siihen arvontaan keksin. 😀