Hirtetty tonttu

Nämä kuvat ovat suurelta osin jostain kuun alkupuolelta. Nuo tontut sain vanhemmiltani tuliaisiksi viime vuonna, kun he viettivät joulunsa Teneriffalla. Sielläpäin niitä näkyy jouluisin tosi paljon ikkunoista ja parvekkeilta roikkumassa, eri kokoisina ja värisinä. Noi kolme näyttävät vielä kohtalaisen kiipeäviltä tai roikkuvilta tontuilta, mutta joskus tuommoiset raukat näyttävät hirtetyiltä. Siitä tuo otsikko, tai sitten kielikuvana siitä, miten joulukiire alkaa painaa tämänkin tonttuilijan niskaa.

Tällä hetkellä maassa on luntakin, eilen ei ollut, toissapäivänä oli. Koittais jo päättää. Mulle se on käytännössä ihan se ja sama onko lunta vai ei. Tuskin kuitenkaan oon hereillä siihen aikaan, kun ulkona olisi mukavan valoisaa valokuvaamiseen. Kuten eilen, ilmeisesti paistoi aurinkokin, mutta nukuin sen ohi. Nää on jotenkin kummallisia väliviikkoja, kaikki nää säännöllisen opiskelun ja joulunvieton väliset päivät. Tenttiviikothan tässä käytännössä olisivat olleet, mutta en edes kehtaa puhua niistä sen enempää.

Mulla on pää lähes yhtä harmaata höttöä kuin taivas ja maa suurimman osan ajastaan. Ainoita asioita, mitä näistä viikoista on jäänyt mieleen (tai milloin oon ylipäätänsä herännyt ajoissa ja poistunut kotoa), ovat autokoulun vika vaihe, hammaslääkäri ja tanssiesitykset. Mutta silti tekemistä riittää, lähinnä blogin ja joululahjojen parissa. Mun unirytmi on vaihteeksi kääntynyt ihan päälaelleen. Viime viikolla nukuin keskenään yhtä pitkiä yöunia ja päikkäreitä, eli käytännössä kahdet lyhyet yöunet per päivä. Nyt taas en pääse nukkumaan ennen aamuyötä, enkä ylös sängystä ennen iltapäivää. Aika naurettavaa, mutta mikäpä mua estäis.

Jos oikein muista, tää oli aika samanlaista silloin viime vuonna, lähinnä juuri blogin joulukalenterin takia. Kun ei halua myöhästyä luukkujen kanssa mutta laadustakaan ei voi tinkiä. Oon taas asettanut riman niin ylös, että muiden asioiden pitää vähän uhrautua tän puolesta – yöunien lisäksi myös tenttien. Oman pääni sisällä oon sopinut, että asia on ihan okei. Tentit voi uusia, antaa tän joulukuun olla kiireistä, keväällä on sitten parempi keskittyä niihin. Kun tätä joulukalenteria ei voi lykätä yhtään pidemmälle, se on tässä ja nyt. Enkä todennäköisesti sitä enää tässä näin intensiivisessä muodossaan uudestaan tee. Palaan tähän blogi&opiskelu -aiheeseen jossain vaiheessa myöhemmin vähän syvemmin, se on siinä määrin ollut mielen päällä.

Mutta joo. Alle viikko jouluaattoon. Alle puolet joululahjoista valmiina, ja lähes kaikki paranisi saada valmiiksi viimeistään perjantaina, jolloin mun pitäisi huristella Espooseen. En harrasta paniikkia, pitää vaan asennoitua oikein. Onhan tässä vielä kokonaiset kaksi vuorokautta aikaa…