Jos jokin on mukavaa puuhaa silloin, kun kököttää luennoilla eikä kynä sauhua muistiinpanoja, niin neulominen. Syksy harmaantuu, mutta mun päässä on nyt sellainen väripilkku, että saattaa melkein vastaantulijoiden silmiä särkeä.
Neuloin pipon langasta, jonka joskus kesällä erehdyin ostamaan jumituttuani Prismassa sinne lankahyllyn kohdalle. Joo, keskellä kuuminta kesää. Viime kesänä ostin kolme paksua villatakkia, tänä kesänä itse sitä lankoja…
Langan merkki on MyBoshi, jota suositellaan kai nimenomaan pipojen virkkaamiseen, mutta minkäs teet kun en jaksa opetella virkkaamaan. Sain kuitenkin hyvän pipon ihan neulomallakin, kun noudatin sivusilmällä tätä Novitan ohjetta, eli aloittamalla luomalla 56 silmukkaa, jotka jaoin neljälle puikolle. Toki pyöröpuikoilla voi edetä vikkelämmin, mutta valitsin tällä kertaa bambupuikot, koska ne kilisevät paljon vähemmän ja sopivat siten paremmin seuraksi luentosaleihin.
Neuloin koko pipon helmineuletta.
Helmineuletta saa neulomalla joka toisen silmukan oikein ja joka toisen nurin, kun taas seuraavalla kerroksella toistepäin. Neuloin sitä samaa ainakin 18cm, ennenkuin aloitin kavennukset.
Kavennuksien kohdalla poikkesin ohjeista tekemällä jokaisen kavennuskerroksen välissä kaksi värikerrosta (paitsi viimeisen kavennuskerroksen jälkeen vain yhden), niin että pipon kaveneminen kävi vähän loivemmin. Näin myös jokainen kavennus (eli kun neulotaan kolme silmukkaa yhteen jokaisen puikon keskivaiheella) tapahtui aina oikealla tehtävän neuloksen kohdalla. Kun silmukoita oli jäljellä 24, katkaisin langan ja pujotin sen loppujen läpi ja päättelin kaikki heitulat.
Helmineuleella sai aikaiseksi tukevan tasaista neulosta, plus että oli aika muhkeaa tuo lankakin, niin piposta sai riittävän paksun, etteivät korvat ihan heti jäädy jäisessä syystuulessa. Varsinkaan silloin, kun tuon reunan kääntää kaksinkerroin. Tää toimii kumminpäin tahansa, taitetulla reunalla tai ilman.
Lankaa tähän kului puolitoista kerää, eli ihan yhdellä tuosta ei selvinnyt. Kokeilin yhdessä vaiheessa että miten olisi toiminut tunkea tuonne väliin harmaata lankaa, mutta se hukkui niin täysin olemattomiin, että katsoin paremmaksi tehdä koko pipon tällä samalla värillä.
Jossain valossa tää on neonkeltainen, jossain sitten lähempänä vihreää – valokuvissa sävyt meinaavat varsinkin väkisinkin vääristyä liian vihreiksi, mutta yritin muokata näitä vähän lähemmäksi todellisuutta. Vaikka kyllä mulla sopii niin keltainen kuin vihreä, ihan sama kunhan se väri räiskyy. Ei melkein edes tarvii heijastinta, kun tää pipo on harmaassa säässä yhtä kirkas kuin huomioliivi.
Pipojen neulomisessa ei kauan nokka tuhise, joten sen jälkeen kun oon neulonut Roopelle jonkinlaisen tämmösen, pitäisi varmaan keksiä jotain muuta. Jotain, missä ei kestä niin kauaa, että kiinnostus ehtii lopahtaa kesken. Vaikeeta. Onko teillä ideoita?
2 Responses
voi kumpa saisin itsellenikin tuon neulomisvimman taas päälle. ostin viime talvena lankaa useamman rullan (pinkkiä ja harmaata) josta piti neuloa poikaystävälle kaulahuivi ja edelleen se kärkkyy sen perään 😀 pakko mun on se jossain vaiheessa tehdä, en kestä tota sen jokeri-kaulahuivia…. ja tietysti pitää sitten tehdä vielä pipo ja tumput, koska nekin on jokerit-teemaa tällä hetkellä.. lätkä on ihan ok mut ei vaatteissa 😀 ehkä isoin kynnys alottaa on se ne ihan ekat silmukat, en vaan osaa tehdä niitä! 😀
ps. on pähee pipo! käytän ehkä tota mallina kun jaksan ruveta väsään tolle yhelle sitä jokeri korviketta 🙂
Kiitos! Ei mullakaan oikein enää ole aikaa neulomisvimmalle, on liikaa muuta tekemistä. 🙁 Ehkäpä sitten joululomalla voisi antaa aikaa taas tällekin. 🙂