Mallimatka Kuopioon

Jos mä olin viime kuussa yllättynyt siitä, kun mut kutsuttiin tän blogin kautta sinne Visual Inspiration -tapahtumaan & talk-showhun, niin se jää kyllä kakkoseksi, kun vertaa siihen, miten tää tapaus mut yllätti. Syyskuun viimeisenä sunnuntai-iltana sain meilin, jossa eräs korumuotoilija kysyi mua malliksi kokoelmalleen nimeltä TUNNE. Eli sen kokoelman sormusten nimien mukaisia tunnetiloja esittäväksi malliksi… – siis oikeesti, minä?!

Mun piti käyttää se sunnuntai-ilta englannin sanojen lukemiseen, mutta hellurei ja hellät tunteet, toi viesti sai koko keskittymiskyvyn heittämään ihan häränpyllyä. Heti kun siitä ihmetyksestäni viimein toivuin, soitin meilin lähettäneelle tytölle nimeltä Susanna, ja kun soittoon vastasi luotettavan ja mukavan kuuloinen ihminen, uskalsin vastata ehdotukseen myöntävästi. Koska miksipä ei!

Kiireinen aikataulu heitti kuvauspäivän jo heti seuraavan viikon perjantaille, eli tuonne noin viikko takaperin. Mainitsin instagramissa matkanneeni Kuopioon, ja tämä oli se reissun syy. Sain mun veljen matkaseuraksi, mikä oli tosi mukavaa, koska pelkkä Tampere-Kuopio -menomatkakin oli jo pitkä, kun sitä aikaisin aamulla sankassa sumussa tuntikaupalla eteni, pimeästä Kuopio-Espoo -paluumatkasta paluusta puhumattakaan. Yksin ei ole niin mukava matkustaa, ja tuttu matkaseura toi muutenkin turvaa ja rohkeutta koko päivään.

Koko reissu ja studiokuvausmeininki oli mulle uusi mielenkiintoinen kokemus, oli hauskaa olla jonkun muun kuvattavana jotain tiettyä tarkoitusta varten. Päivä sujui tosi hyvin ja kaikki tunnetilat saatiin taltioitua, mutta kyllä niitä haasteitakin riitti. Vaikeinta oli taistella aikaa vastaan, kun kuvattavana oli kymmenen eri sormusta erilaisine tunnetiloineen, mutta vain vajaa kahdeksan tuntia studioaikaa käytössä. Ja osa niistä tunnetiloista oli lähestulkoon vaikeita. Siihen päälle mä oon kumminkin mallina ihan amatööri ja kuvaajalla on käytössä itsellensä vieras kamera. Puhumattakaan siitä kun illalla alkoi jo väsymys painaa, ja sivusilmällä näki miten veli veteli hirsiä tuoleista kokoamallaan pedillä. Mun sen sijaan piti pysyä hereillä vielä ajomatkatkin – onneksi en juo kahvia säännöllisesti arkisin, että tällaisina erityistapauksina siitä sitten todella saa irti tehoja.

Alla olevien Kuopio-kuvien joukossa on myös muutama ”blooper”, eli sellaisia kuvia, joissa on kirjaimellisesti tunteet pielessä – ei siis lähellekään sitä suuntaa, mitä kyseiselle sormukselle oikein haettiin. Niistä on mun mielestä vaikea kuvitella, että joku tosiaan halusi mut kokoelmalleen malliksi ja että oikeasti saatiin vieläpä käyttökelpoisia kuvia aikaiseksi, haha!

Studiokuvat © Susanna Yläranta

Lopulliset, niitä oikeita tunteita kuvaavat ja itse näiden kuvaajan ja sormusten muotoilijan valitsemat & viimeistelevät kuvat tulevat julkaisukelpoiseksi varmaankin jossain vaiheessa tänä syksynä. Pääasiassa kuvat ovat Susannan portfoliota varten, tai jos hänellä on näyttely niin ehkä sellaiseen esittelyyn, ja toki muotoilijan omille sivuille. Sekä tänne.

Niin hektinen ja aikataulutettu päivä kuitenkin oli, ettei Kuopioon ehditty tutustua oikeastaan ollenkaan. Automatkoilla oli lukemattomia hetkiä, kun teki mieli jäädä kuvaamaan maisemia, mutta ei vain voinut pysähtyä. Ensivaikutelmana Kuopio oli kuitenkin mun mielestä kaunis kaupunki, varsinkin niin aurinkoisessa säässä, värikkäässä ruskaverhossa, järvien ympäröimänä. Kyllä mä siellä voisin vierailla joskus uudestaan, vaikka se sijaitseekin ihan skutsissa. (Kotimaan sisäisestä reppureissailusta salaa haaveillessa…)