Millimetrien halkomista, romutaidetta ja lorvailua

Sain viimein valmiiksi yhteen kurssiin kuuluvan tehtävän, jonka olisin voinut tehdä jo baltiarallaa vuosi sitten. Tai viime keväänä. Tai kesänä. Tää on se mitä mulle tapahtuu, jos ei oo riittävän eksakteja deadlineja. Jää yli kymmenen opintopistettä roikkumaan jonkun hemskutan kotitentin takia. Mutta nyt se on tehty. Oikein panostuksella vieläpä. Yritän sillä kompensoida tota överiä venähtämistä, vaikka tiiän, että tää nimenomainen tehtävä on just semmonen, joka perinteisesti aina osalla porukasta lykkääntyy ensimmäisen vuoden syksystä jonnkein määrittelemättömään suoritusajankohtaan.

Itse tehtävässä piti vertailla Kalevan kirkkoa ja Vatialan kappelia – kuvia ei välttämättä olisi tarvinnut piirtää itse, mutta teinpäs sitten nekin. Ja vieläpä noilla übertarkoilla tusseilla. Oli sekin taas neronleimaus…

En vielä tiedä, pidänkö tästä romukollaasistani vai en.
Romutaidekollaasien tekemisen kaaos taideluokassa.

Enkä vielä edes päässyt siitä tussinysväämisestä eroon, kun seuraavaksi pitää tussata se leirillä tehty mittauspiirros. Riittää hommaa kerrakseen. Sitten on parityönä korjaussuunnitelman tekoa, ryhmätyötä rakennetekniikassa, maalausduuneja taiteessa ja hännän huippuna enkun tehtävät. Se on ainoa mikä ei motivoi, ei sitten pätkän vertaa. Enkku jotenkin vaatis niin paljon pänttäämistä, etten millään meinaa saada käännettyä itteäni sille vaihteelle.

Se kurssi nyppii muutenkin: edetään ihan tajutonta vauhtia, kappaleet ovat tekstimäärältään vähintään kymmenen sivun mittaisia ja seuraavaksi viikoksi pitäisi aina osata pari ja lukea pari seuraavaa. Hirveä määrä ammattisanastoa, josta on stressaavia sanakokeita niin kuin yläasteella konsanaan, eikä niissä edes pidä kääntää vaan selittää, joka ei muuten haittaisi mutta enhän mä pahus vie ymmärrä niitä kaikkia sanoja vielä edes suomeksikaan. Kaikista niistä sanoista ja merkityksistä pitäisi muutenkin ottaa itse selvää, kun sen oppikirjan kielet on englanti-saksa, eikä englanti-suomi. Ja sanojen muistaminen on mun kompastuskivi. Tässä ei nyt ollut edes kaikki mikä siinä kurssissa vaivaa, mutta sainpahan edes jotain pihinöitä ilmoille.

Opinnot menee siis hyvin, mitä nyt tuppaa olemaan vähän stressaavaa aloittaa viikot aina noilla enkun luennoilla. Kyselypostauksessa toivottiin enemmän juttua arkkitehtiopinnoista, joten koitan jatkossa kertoa vähän enemmän siitäkin puolesta, vaikkei se itsestäni tuntuisikaan niin kummoiselta. Mutta tulen käsittelemään lähinnä nykyhetkeä, koska en osaa vielä kuvitella, mitä tulevaisuudessa haluan tässä ammatissa tehdä. Onneksi tää taipale on vasta alussa, eikä oo mikään kiire tietää – ei mitään sellaista painetta niin kuin vaikka lukiossa, kun äkkiä olisikin jo pitänyt tietää, mitä aineita oikein kirjoittaa ylppäreissä, mitä ne valinnat sulkee pois ja minne sieltä lukiosta oikein kiinnostaisi jatkaa.

Tuunasin t-paidasta topin, ei tullut täydellinen mutta ihan hyvä paita tanssitunneille.

Leukaperiä aristaa, kun kallo puskee esiin viisaudenhampaita. Kaikkia neljää kerralla, vasemman puolimmaiset ovat jo päässeet hiukan pinnan läpi. Viisaammaksi en itteäni tunne, mutta ihan järkeväksi kyllä, kun älysin varata hammaslääkäriajan jo elokuussa, ennen kuin nuo hampaat ilmoittelivat tulostaan. Se aika on viimein kohta parin viikon päästä ja ootan sitä aika malttamattomana: haluan päästä kuulemaan, kasvaako ne hampaat oikeille uomille tai mahtuvatko ylipäätänsä koko leipäläpeen.

Roopella on ollut AUKissa lähes jokainen viikonloppu vapaa, ja oon aikalailla tottunut siihen rytmiin. Tosin viikonloput yksinään eivät riitä maaleiksi joita mun elämään tarvitsen, joten seuraavaksi kiikarit on suunnattu lähinnä jouluun. Samaan aikaan on miljoona ideaa hautumassa ja vähintään sata rautaa samaan aikaan tulessa, tää on tää sama ongelma kuin viime vuonna samoihin aikoihin. Onneksi nyt on syysloma, voin tehdä sitä mitä haluan, niin paljon kuin ehdin ja jaksan – jos vaan pääsen aamuisin jossain vaiheessa sängystä ylös. Söin äsken kukkakaalisosekeittoa ja siihen perään pussillisen marenkeja. Ettei vaan menis liian terveelliseks, vai miten se meni.

Mitä teille kuuluu?