DIY – Koruoksa

Joskus on hyvä ottaa aikaa ihan omalle kodilleen. Siivota, puunata, järjestellä koko kämppä huolellisesti huone kerrallaan.

Jotenkin siinä siivotessa saa samalla oman päänsäkin järjestykseen.

Niin kodista tulee taas paikka, jossa on tilaa aloittaa uusia projekteja: on tilaa niin ajatuksille kuin toimimiselle.

Mä oon nyt viimeiset kaksi päivää käyttänyt ihan vaan kotini siivoamiseen, ja oli kyllä jo korkea aikakin. En enää muista, milloin tätä edeltävä kunnon siivouspäivä oikein oli: kouluarkena ei oikein ehdi tai jaksa vaivautua, ja kun oon viettänyt lähes kaikki viikonloput Espoossa (kera siivousduunin), oman kodin siivoamiset ovat rajoittuneet lähinnä tiskaamiseen.

Järjestelin tavarat hyllyistä, kaapeista, laatikoista ja lattioilta, heivasin turhat tavarat ja liian pienet vaatteet ikea-säkkiin eteenpäin laitettavaksi, ja roskat roskikseen. Tai no, mikä kellekin nyt on roskaa. Mussa on vähän hamstraajan vikaa, kun säästelen niin helposti tavaroita ja materiaaleja ajatuksella ”kyllä mä näistä vielä jotain teen”, vaikka muut heivaisivat moiset suorinta tietä roskiin.

Mutta kun nyt kerrankin suoritin karsintaa vähän rankemmalla kädellä, sain pölykoirattomuuden lisäksi myös paremmin esiin kokonaiskuvan siitä, mitä uutta tänne kämppään seuraavaksi oikein mahtuisi tai kannattaisi hankkia…

Mutta aiheeseen. Siellä muiden rojujen seassa on lojunut puukarahka, jonka mun vanhemmat joskus aikoinaan toivat mukanaan ajatuksella että ”kissalle raapimispuuksi”. No Tiukuhan raapii ihan kaikkea paitsi sitä mikä siihen raapimiseen on tarkoitettu, joten puupätkä jäi tyhjänpantiksi.

Ajatuksena on ollut jo pidemmän aikaa tehdä tuosta sellainen seinälle ripustettava koruoksa, mutta toimeenpano on vaan venynyt venymistään.

Mikäpä tässä oli mukavampi tapa nauttia tyhjästä lattiapinta-alasta kuin uuden (ja kohtalaisen sisäsiistin) projektin tekeminen, ja saada samalla yksi turhake järkevämpään käyttöön pois nurkista pyörimästä.

Käytännössä tähän ei tarvittu oksan lisäksi muuta kuin vasara, pieniä nauloja ja narua.

Mä kieritin toisiinsa ohutta rautalankaa ja tuollaista orgaanisemman tuntuista narua (mitähän lienee), etten heräisi jonain yönä siihen, kuinka toi karahka pamahtaa seinältä alas.

Naulasin pari naulaa oksan suuntaisesti, ja kiinnitin ripustusnarun niihin. Haaveilin siitä, että olisin voinut ripustaa oksan jotenkin ilman mitään ripustusnarua, mutta tää sai nyt kelvata. Sitten koputtelin pieniä nauloja tasaisin välimatkoin, ja valmista.

Vähän hassulta tuo näyttää, kun mulla oli niin vähänlaisesti koruja ripustettavaksi – just karsin sinne turhake-ikeakassiin monia rihkamakoruja, joita en koskaan käytä.

Tokihan tuohon voisi jotain muutakin ripustaa, jos vain keksisin mitä. Tähän hätään siirsin siihen toisella seinällä yksinään killuneen unisiepparin (jonka tein viime vuonna), ettei näyttäisi niin ihan tyhjältä.

Mitä te tykkäätte? Mä pidän siitä miten tällä on kokoa (ainakin noin metrin pitkä), kun muutoin tässä kämpässä on edelleen niin paljon tylsää tyhjää valkosta seinää.