Saa nähdä ehdinkö tämän viikon arjen aikana mitenkä paljon tänne kirjoittamaan, kun on tällä hetkellä aika paljon koulujuttuja tehtävänä ja muuta menoa ja meininkiä. Suurin syy tähän on kuitenkin se, että otin tämän viikon projektiksi yrittää tallentaa koko viikon ajan tätä opiskeluarkea vähän laajemmassa määrin kuin yleensä. Sain sellaisen käsityksen, kun kyselin teiltä palautetta ja kommentteja, että ainakin joitain teistä kiinnostaa vähän tarkemmin se, millaista arkkitehtiopiskelijan arki on. Se ajatus sitten vähän eskaloitui, kuten tämmösillä on tapana, ja sain päähäni koittaa zoomata siihen arkeen ihan videoinnin avulla. Ja nimenomaan enemmän sellaisella Iholla-sarjan tyyppisellä lähestymistavalla (koulupuoleen keskittyen), ei niinkään käsikirjoitettujen myday-videoiden tapaan.
Itse siitä arkkitehtiopiskelijan arjesta on sinänsä haastavaa kertoa, kun yhden ihmisen näkökulmasta mäkin tätä vain elän. Ja vaikka mulla ei ole oikeastaan mitään käryä, mitä tästä lopulta tulee (tylsää, turhaa, mielenkiintoista, hauskaa vai kaikkea sopivan sekavasti sekaisin), teen parhaani. Sen tiedän, että on vaikeaa samaan aikaan videoida ja valokuvata (eivätkä videopätkistä leikatut kuvat ole kovin laadukkaita, kuten joistain alla olevista voi huomata), joten valokuvaaminen jää tällä viikolla pakostakin alakynteen.
Nyt eka kuvailupäivä on takana, kaverit ja varmaan ulkopuolisetkin olivat vähän hämmentyneitä mun puuhista ja itsekin tunsin oloni aika hölmöksi, kun kuljin kadulla tai käytävällä kameralle latteita höpötellen. Ja sitten kun toi mun 35mm-objektiivi rajaakin käsivarren mitan päästä kuvaan maksimissaan vaan koko pään, niin mikäs tässä laajakulmaobjektiivista haaveillessa…
Eli semmosta on luvassa, ajattelin että on hyvä vähän varotella etukäteen. – Miltä tää teistä kuulostaa?
Niin ja jos joku miettii noita hiuksia… Arvoin viime viikolla kaupassa kahden hiusvärin välillä ja valitsin lopulta sen tummemman sävyn, kun toinen tuntui kovin vaalealta, että epäilin sen peittävän niitä kesän vaaleita raitoja ollenkaan. Ja niiden peittäminen oli se pääidea, että saisin tasaisen värin. No sittenpä värjäilin niitä hiuksiani, kunnes prosessin jälkeen ja hiusten kuivuttua sain huomata, että joo se tummuus sitten ottikin aika tiukasti kiinni – mutta kappas, niihin vaaleisiin raitoihin se ei ollutkaan tarttunut, ne ennemminkin korostuivat entisestään! Plus että päälaelle tarttui reippaasti enemmän punertavaa sävyä kuin muualle, voi jumakeletana.
Nyt alkupettymyksestä toivuttua tää ei enää näytä omiinkaan silmiin niin pahalta kuin aluksi, mutta ei se harmitus täysin ole kadonnut. Ei tunnu luontevalta ja luonnolliselta tässä värissä, ja sitä fiilistä lisää entisestään se, että tiedostan mielessäni koko sävyn epätasaisuuden. Tää episodi sai mut ensimmäistä kertaa vuosiin toivomaan, että olisipa laittaa rahaa kunnon kampaamokäyntiin, ne voisivat laittaa tän kuontalon kuntoon, ehkä jopa entistä parempaan semmoseen. Mutta todennäköisesti nyt vaan odotan, josko tää tästä haalistuisi, tai turvaudun jälleen Colour B4:een… Huoh.
6 Responses
Eiköhän tuo fledan väri tuosta tasoitu! Hauduttele vaikka öljyllä ja laita välillä jotain sävytettä päälle, tuskin tarvitsee lähteä ColourB4:lla leikkimään (nimim. samanlaisen taistelun läpikäynyt).
Ja videointi-idea kuulostaa ihan mahtavalta, kyllä kiitos 🙂
Kiitti vinkeistä. 🙂 Ja hyvä kuulla että löytyy edes joku kiinnostunut. :>
Iholla -tyyppinen videointi kouluelämästä kuulostaa enemmän kuin mahtavalta! Jään erittäin innostuneena odottelemaan. 🙂
Hiukset ei näytä kuvasta ainakaan epätasaisesti värjätyiltä, eikä minun mielestä muutenkaan kauheilta. Kuinka monta purkkia väriä sulla menee, kun kotona värjäilet? Ja miten ylipäätänsä saat värjättyä koko tukan, kun mullakin tekee tiukkaa, vaikka tukan pituus on helposti puolet sun mitasta? 😀
Saa nähdä miten onnistun tuon kanssa, älä nosta liian korkeita odotuksia ettet kamalasti pety ainakaan jos siitä ei tuukaan mikään ihmeellinen. 😀
Eipä niitä ongelmakohtia oikeastaan noista kuvista pahemmin erota. 😀 Tällä värjäyskerralla käytin vain yhden purkin ja mun mielestä sain sen levitettyäkin hyvin, mutta saattaa olla että siitäkin jäi jotain väriaineettomia kohtia jotka lisäsivät tota epätasaisuutta. Yleensä yksi purkki riittää ihan hyvin, mulla on semmoset aika liukkaat hiukset, joissa se väri tuppaa leviämään hyvin, joten kaks purkkia olis liioittelua. :d Tosin tarttisin jonkun avustajan, joka värjäis mun hiukset ainakin takaa, kun en ite oikein yletä saatika näe, kun tässä kämpässä vessan peili on niin korkealla etten näe kuin päälaen ja senkin varvistamalla, joten värjäily pitää tehdä osittain olohuoneessa… Se ei oo kivaa. :s
Et varmasti ole oikea tyyppi tähän vastaamaan, mutta ajattelin silti kysäistä! 🙂 Tiedätkö, opiskeleeko luokallasi tai vanhemmissa/nuoremmissa yhtään pelkän ammattikoulun käynyttä? Arkkitehdiksi pienestä asti halunnut opiskella, mutta vähän harmittaa, että ysillä päätin jatkaa amikseen 😀 Toivoisin, ettei se olisi nyt este! Olen ymmärtänyt, että valituista enintään 5 saa olla ammattikoulun käynyttä. Vähän sitä rupesin miettimään, onko niitä amislaisia yhtään siellä 😀
Hmm, en kyllä tosiaan tiedä! Voisin vähän kysellä kavereilta josko joku heistä tietäisi, mutta itselleni ei ainakaan tule mieleen. Paitsi että mun kaa oli kyllä siellä samalla valmennuskurssilla silloin ainakin yksi poika, joka oli lukion sijaan käynyt jonkun kauppaopiston. Hän haki samana vuonna ja pääsi Ouluun opiskelemaan arkkitehtuuria, en kuitenkaan tiedä pääsikö kokonaispisteillä vai piirustus-&suunnittelukokeiden pisteillä. Tod.näk. jälkimmäisillä, vaikka niiden perusteella valitaan vähemmän, mutta siinä ei mun käsittääkseni pitäisi koulutustaustan merkitä, vaan sen, että kuinka hyvät pisteet niistä kokeista saa. Eli jos mä yhtään osaisin sanoa, niin en usko että se sullekaan olisi mikään ylitsepääsemätön este, ettet oo käyny lukiota! 🙂