Kauniita kulmia

Vähän kuvallista tunnelmointia sisältä ja ulkoa tuolta viehättävältä vanhalta tilalta, jossa ollaan nyt vietetty lähes viikko mittausleirillä. Pyörin fiilistellen siellä päärakennuksen sisällä, ullakolla ja pihamaalla, niin paljon tilaa tyhjillään, hiljaisia huoneita säiden armoilla hapertumassa, korjausta kaipaavat rakenteet rapistumassa… Mukavaa vaihtelua noihin Hervannan liiankin tuttuihin maisemiin. Ja joihinkin kuviin vaan sopii mustavalkoisuus paljon paremmin kuin värit.

Oonko ainoa jota viehättää kaikki vanhat rakennukset? Olkoot vaikka yksinäinen vinoon valahtanut lato keskellä peltoa, se on mun mielestä kaunista. Vaikka mä kyllä taidan muutenkin inspiroitua vähän siitä sun tästä, oli kyse sitten betoniseinästä, muurahaiskeosta, tai jostain valon ja varjon luomasta kombinaatiosta.

Mutta joo. Pakko saada vielä hyvät yöunet ennen viimeistä leiripäivää ja iltapäivän kritiikkiä, joten en ala tähän väliin enää sen kummempia satuilemaan. Kirjoittelen ylipäätänsä siitä leiristä lisää myöhemmin, keskiviikko on viimeinen päivä, ja mulla on kaikki työtkin kerrankin ihan mukavasti aikataulussa. Yllättävää sinänsä, koska eiliseen asti siinä raapustamisessa eteneminen tuntui ihan tajuttoman hitaalta – töitä teki aamusta iltaan mutta tulokset eivät tuntuneet näkyvän missään. Niitä millimetrejä halkoessa yksikin väärä viiva tai laskuvirhe saattoi viedä ainakin muutaman askeleen taaksepäin, mutta loppujen lopuksi kaikki palaset jotenkin vaan loksahtivat kohdalleen. Ja ainaisesta alkukankeudesta huolimatta mä pidän tommosesta pikkutarkasta nysväämisestä. On tosin hyvä, että saadaan hoitaa tussausduuni sitten koululla, koska ulkona alkaa olla jo ihan pirullisen kylmä sää työskennellä.