Oon viimein päässyt mun vaivalloisessa kameran vaihtoprokkiksessa eteenpäin, ja tähän väliin kokosin postauksen muutamista Olympus Pen Mini E-PM2:lla lähiviikkoina ottamistani kuvista, sekä pienellä selostuksella omista käyttökokemuksistani. Moni varmaan muistaakin, mutta selvennän vielä, että tää kamera oli palkinto siitä Indiedaysin ja Olympuksen katumuotikilpailusta, joka Ronin kanssa voitettiin.
Tämä Pen Mini on tosi näppärä vehje, se on pakko heti alkuunsa sanoa.
Ei oo koolla pilattu ja kevyt pitää kädessä, eli kulkee kyllä tosi helposti mukana. Varsinkin jos tuon 14-42mm kittiobjektiivin korvaisi sellaisella pannukakkuobjektiivilla, kuten se mun Canonissa käyttämä 40mm f/2.8 -objektiivi, sitten tämmönen mahtuisi varmaan vaikka ihan taskuunkin. Kosketusnäyttö on tosi siisti ominaisuus, kätevä ja nopea käyttää. Kamera tarkentaa ja ottaa kuvan nopeasti ja aika äänettömästi.
Mun omiin käyttötottumuksiin Pen Minin runko tuntui kuitenkin vähän liiankin pieneltä ja hepposelta, että olisin ottanut sen ihan jatkuvaan käyttöön.
Se kun on aika samaa kokoa kuin mun digikamera aikoinaan, jota silloin erityisesti yläasteikäisenä tuli käytettyä satunnaisten kuvien (erityisesti omakuvien…) räpsimiseen. Toisin sanoen tuli vähän liian digikamera-vibat, vaikka kuvalaatu onkin ihan eri luokkaa kuin siinä mun teiniaikojen pokkarissa. Tokihan tästä Penistäkin löytyy järkkärille omainaiset mahdollisuudet säätää aukkoa ja suljinnopeutta, mutta ne eivät ole samalla tavalla ”pinnalla”, että voisi vaan rullasta vääntää ilman näytön kautta asetuksiin klikkailua. Parhaiten Pen Minin runko sopii mun mielestä valokuvausharrastusta aloitteleville, tai sellaisille, jotka eivät välitä kantaa huolta asetusten säätämisestä mutta tahtovat että kamera kulkee helposti mukana ja mahdollistaa laadukkaatkin kuvat.
Jos itse 14-42mm objektiivista jotain mainitsisin, niin oli kyllä jännä valokuvata pitkästä aikaa zoom-objektiivilla.
Kummasti kuvausala moninkertaistui, kun on tottunut vain tiettyyn kuvalaajuuteen! Valovoimassa on tietysti vähän toivomisen varaa, kun tappiin asti zoomattuna suurin aukko on korkeintaan 5.6, mutta kyllä tää toimii kittinä tosi hyvin yhteen Pen Minin rungon kanssa.
Myös kaikki edellisessä postauksessa otetut kuvat olivat samalla kombolla otettuja. Jatkossakin voidaan tulla näkemään joitain tällä kameralla otettuja kuvia, merkitsen postaukset silloin olympus pen mini -tunnisteella. Jos säät olisivat olleet paremmat, olisin varmaan tähänkin mennessä räpsinyt tällä enemmänkin kuvia, mutta tässä päivästä toiseen jatkuvassa harmaassa sadesäässä ei kovasti inspaa kaivaa kameraa esille. Varsinkaan kun on joka rööri täynnä räkätautia. Niin hehkeetä.
Tämän hetkinen tilanne on se, että Canon on hyvästelty ja myyty kaverille, ja tälle Olympuksen Pen Minillekin oon löytänyt uuden omistaja ihan lähipiiristä.
Tänään kävin Rajala Pro Shopissa jo viidettä kertaa kuukauden sisällä, ja viimein kävelin ulos uuden kameran onnellisena omistajana. Siitä lisää myöhemmin, ei sovi tähän postaukseen!
(Kuvien muokkaamiseen käytin Adobe Photoshop Lightroomia, mutta yritin olla muokkamatta kuvia liian kauaksi alkuperäisistä.)
2 Responses
"Tokihan tästä Penistäkin löytyy järkkärille omainaiset mahdollisuudet säätää aukkoa ja suljinnopeutta, mutta ne eivät ole samalla tavalla pinnalla, että voisi vaan rullasta vääntää ilman näytön kautta asetuksiin klikkailua."
Eiiiiii muuten tartte. M-asetus päälle ja kikkailu onnistuu nappien painalluksella. Siis painaa vaan kiekosta ylöspäin (siis kuvan kohalta missä on +- laatikko OK:n yläpuolella, u know), jonka jälkeen aukon ja suljinnopeuden säätäminen tapahtuu ihan vaan painelemalla ylös/alas (valotusaika) ja oikeelle/vasemmalle (aukko). Nää saa säädettyä samalla kertaa ja asetukset saa taltee painamalla OK ja sit vaa jatkaa kuvaamista 🙂
Ooltrait, no hyvä tietää, mulle ne olivat vaan vähän liian piilossa. 🙂 Ja vertaan vähän siihen, että ostin nyt kameran jossa kaikki tärkeet säädöt voi tehdä siinä kameran yläreunassa olevia kiekkoja kääntämällä. 😀