Hattarahetki

Kuvat ovat parin viikon takaiselta lintsi-illalta, jota lähdettiin viettämään aika extempore ja sillä porukalla, joka nyt äkkiseltään vain saatiin aktivoitua kasaan. Tämmöset repäisyt ovat pieniä, mutta arvokkaita hetkiä mun kesässä, kun mitään lomaa tai häppeningiä ei muuten oikein ole. Ei mökkeilyä, festareita tai edes rannalla köllöttelyä, mutta pääsimpäs sentään ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen Linnanmäelle, vaikka niistä iltarannekkeistakin joutui aika kiskurihinnan pulittamaan. Oli mukava ilta!

Mutta hei, viimeisiä jäätelön täyteisiä työviikkoja viedään! Jäljellä alle kaksi viikkoa orientaatioviikon alkuun, uusien arkkarifukseja paimeniseen, kavereiden seuraan ja hauskanpitoon! Siihen asti sinnittelen ihan liian monien iltavuorojen kanssa, yrittäen nukkua riittävästi ja koittaen saada joskus jotain höydyllistä aikaiseksi. Vaikeaa. Onneksi Onalla oli tällä viikolla aikaa tulla mun luo visiitillä, niin mäkin sain piristystä tähän viikkoon. On muuten helpottavaa, kun ei tarvitse murehtia mistään junista Onnibussin kulkiessa tosi kätevästi ja edullisesti ihan tuosta vierestä. Ei ole kavereillekaan mikään suuri taloudellinen tappio piipahtaa tänne Tampereelle syömään jäätelöä ja viettämään iltaa mun kanssa, ihan sen kummempia suunnittelematta! Ja kun joskus oikeesti vaan todella tarvitsee sitä tiettyä seuraa, jossa voi vaan puhua kaikki ajatuksensa halki ja paasata ulos mieltä painavat asiat niin, että sen jälkeen pää selvenee ja mieli kevenee samalla tavalla, kuin ilma ukkosmyrskyn jälkeen.

Odotettiin keskiviikkona Onan täällä ollessa, että posti olisi kuljettanut perille sen Olympuksen kameran – muistatte varmaan, se palkinto siitä katumuotikilpailusta joka Ronin kanssa voitettiin. Viimeistään eilen sen olisi pitänyt saapua, niin mulle kerrottiin ja siksi ihan täpinöissäni sitä odotin, joutuen kuitenkin pettymään. Ron sai omansa silloin keskiviikkona aamulla, joten tää lienee taas tätä mun tuuria näiden toimitusaikojen kanssa! Ei oo yks tai kaks kertaa, vaan lähemmäs aina pitää odottaa niin kauan että menee ikä ja terveys tai vähintäänkin hermot. Mutta jos se nyt tänään tulisi, pakko pysyä toiveikkaan positiivisena, etten ala turhautuneisuuttani viskelemään mun kulahtaneita tuoleja alas parvekkeelta, hah. Olisi vain mitä ihaninta päästä viimein testaamaan sitä peniä, että voisin tehdä päätöksen, millä tavoin toteuttaisin mun kameravarustuksen uudistamisen.

Aiheesta seuraavaan: blogini sai äskettäin kutsun mukaan Indiedays Inspiration-verkostoon, ja vastasin siihen myöntävästi. Konsepti lienee monille jo entuudestaan tuttu, mutta sanon nyt kuitenkin, ettei tämä meinaa mitään muutoksia blogini sisältöön: bloggaan edelleen omin ehdoin ja juuri siitä mistä itse haluan, eikä tämä vaadi mihinkään yleiseen muottiin sulautumista. Näkyvin muutos lienee se, että sivupalkkiin ilmestyy seisomaan Inspiration-jäsenbanneri ja yläreunaan luultavasti ainakin satunnaisesti jonkinlainen mainosbanneri. Mutta muuten mä oon tällä hetkellä sen verran tyytyväinen omaan blogiini, etten muutenkaan näe syytä muuttaa tätä bloggaustyyliä, jota tällä hetkellä toteutan, tai vaihtaa aiheita, joista tänne kirjoitan. Otan tietenkin mielelläni vastaan ideoita, toivepostauksia ja kritiikkiä, jos jollain joskus tulee jotain mieleen, mutta muuten voin vain toivoa, että te lukijatkin nautitte tämän blogin lukemisesta yhtä paljon, kuin mä nautin itse bloggaamisesta!