Sunnuntaiaamu lähti mun osalta vähän tahmeasti liikkeelle. Ei sillä että olisi ollut edellisillasta darraa, vaan ihan vain kaikki lihakset jumissa siitä monien tuntien reivaamisesta ja pomppimisesta. Sen lisäksi väsytti ihan tuhottomasti, enkä herännyt tyttöjen herättelyihin ennenkuin vasta siinä vaiheessa, kun lähtö oli jo vartin päästä. Pomppasin sitten nopeasti sängystä vähän väärällä jalalla että ”ette sitten aiemmin voinu herättää” ja ärrinmurrin. Sori kaverit!
Vierailtiin päivän aikana muun muassa Oase 22 -nimisessä korttelissa, joka oli aika mainio. Kortteliin kuului muutaman kerroksen rivi-&kerrostaloja, ja koko korttelin pystyi kiertämään yhteinäisesti kattoja myöten. Katoilla oli puutarhoja, joissa kasvoi niin ruokakasveja kuin ihan kukkiakin. Tosi siisti idea – oli sateesta huolimatta tosi kaunista, kun edessä aukeni kukkamatto.
Sää oli koko alkupäivän sateinen, enkä mä kaivanut kameraa esiin kuin vasta kaupunkikiertelyn jälkeen. Postauksen toisesta kuvasta kiitokset menevätkin Mimmille. Matka päättyi Museokortteliin (Museumsquartier), josta jakaannuttiin pienempiin porukoihin omillemme, mutta eksyttiin kuitenkin lopulta koko porukka samaan paikkaan syömään. Sen jälkeen hyvästeltiin meidän professori ja jatkettiin keskenämme eteenpäin. Päädyttiin sattumalta katsomaan Conchita Wurstin esitystä ihan museokorttelin läheisyyteen. Aurinkokin alkoi viimein paistaa, ja loppuillasta tuli oikeastaan tosi mainio!
Ensimmäinen kuva on edelliseltä illalta U4:sta.
© Mimmi
Conchita Wurst!
Wieniläinen perinnejälkkäri, struudeli. En oikein tykännyt…
Syötiin jälkkäriä keskustan tunnelmallisessa kahvilassa, Cafe Centralissa. Siitä jatkettiin vielä koko poppoo baariinkin, sellaiseen paikallsisten suosimaan olut-tupaan, joka sijatsi jonkun talon kellarissa ja jatkui sokkeloisesti aina vain pidemmälle ja syvemmälle monine huoneineen. Tuli ihan semmonen fiilis, kuin oltaisiin oltu kääpiöitä ja se baari olisi ollut vuoren sisässä.
Meillä ei olisi voinut olla sopivamman kokoista exqu-porukkaa. Jos olisi ollut yhtään enemmän ihmisiä, ryhmä olisi helpommin jakautunut ja lähtenyt eri suuntiin, kun taas vähempi olisi voinut tehdä matkasta tylsempää. Tän kokoinen porukka mahtui mainiosti yhden pöydän ympärille viettämään matkan viimeistä yhteistä iltaa.
2 Responses
Vähän näin aiheen ulkopuolelta. On jotenki helpottavaa nähdä, miten suurella porukalla ootte matkalla ja kaikki tuutte varmaan toimeenki? Itse tosiaan aika vakavissani meinaan hakea samaan kouluun missä säkin opiskelet. En tunne ketään Tampereelta, ja yksin sinne muuttaisin. Vähän oon kauhistellut sitä, saanko yhtään kaveria 😀 Mut siellä koulussa taitaa kumminkin olla kivaa porukkaa ja helposti ystävystyy? Haha, kaikkea sitä murehtiiki KESÄLOMALLA ;-D
Joo, porukka meillä tulee tosi hyvin toimeen keskenään. 🙂 Tottakai ihmiset on erilaisia, mutta ainakaan ite en oo tietoinen mistään ongelmista tai muusta! Meidän arkkariopiskelijoiden sisäänottomäärä on tietenkin pienempi kuin monissa muissa killoissa, joten saatetaan bondata koko porukka ja tutustua kaikki toisiimme helpommin ja nopeammin, kuin joissain muissa killoissa, mutta yhtälailla muualtakin löytyy yhteishenkeä. Ja yhteisissä tapahtumissa on tilaisuus saada kavereita muistakin killoista kuin omastaan. 🙂
En tuomitse murehtimisesta, mäkin pohdin tätä aihetta ennen opiskelujen alkua viime kesänä! Mutta ei tommosesta kannata ottaa turhaa stressiä, yleensä riittää ihan vaan se, että on oma ittensä ja menee aktiivisesti mukaan vähän kaikkeen, niin ihan varmasti saat ystäviä – siellä on kumminkin monia muita ihan samassa tilanteessa jännittämässä. 🙂