Keltaiset koivet

Ostin tällä viikolla aika paljon hedelmiä ja vihanneksia. Tai ”paljon” mun omalla mittapuulla, kun kaiken tommosen ostaminen on jäänyt ihan minimiin. Mitä nyt aina silloin tällöin on joku banaani tai mandariini lähtenyt kaupasta mukaan, ei sen enempää. En kerennyt niitä kaikkia yhden viikon aikana syömään, toivottavasti säilyisivät ensi viikoon ilman ongelmia, kun en ole viikonloppuna niitä syömässä.

Ihmettelin nimittäin suunnilleen viikko sitten keittiön nurkassa leijunutta kummaa hajua ainakin parin päivän ajan, ennen kuin huomasin sinne muutamaksi päiväksi muovipussiin unohtuneen sitruunan ja avokadon. Olivat ihan sellaisia pöllyävän homeisia kummatkin. Nam.

Yhtenä yönä en kerennyt nukkumaan ollenkaan, kun piti kirjoittaa rästiin jäänyt essee ja maalata neljä maalausta seuraavaksi aamuksi.

Hyvin ajoissa liikenteessä siis jälleen kerran. Maalauksista kolme oli vain väriharjoituksia, mutta ongelmana oli maalin kuivumisen hitaus – hyvä että kerkesin edes ennen aamukahdeksaa saada kaiken valmiiksi ja kiiruhtaa yhdeksäksi koululle taiteen kritiikkiin. Aurinko oli kirkkaanpunainen pallo, kun se aamuyöllä kipusi taivaanrannasta näkyville. Ja pahuksen kuuma sellainen, kun porotti suoraan mua päin.

Nuo keltaiset jalat ovat alastonmallin mukaan tehty vapaa maalaus.

Taiteen opet eivät tuosta oikein pitäneet, jotain siinä oli liikaa tai liian vähän. Olin liian väsynyt siellä kritiikissä, että olisin kunnolla sisäistänyt, mikä mättäsi. Puhuivat muutenkin ihan niin ympäripyöreästi kuin niillä on tapana. Ei siis kuitenkaan onnistunut yhtä hyvin kuin niiden alkuvuonna rustattujen hiilipiirrosten kanssa, vaikka kyllä niistäkin tuli kommenttia kuten ”nännit on liikaa niin kuin suoraan jostain katalogista”.

Mutta jos mä vertaisin tuota maalausta saman maalauksen edelliseen versioon, osaan olla ihan tyytyväinen. Ne edellisen kuvan koivet näyttivät liikaa joltain Shrek-jaloilta. Harmi vain, että jos olisin saanut näistä maalauksista edes sen puolta pistettä paremman, olisin saanut kaikkien töiden keskiarvolla koko taiteen kurssista vitosen… Jäi alle neljäsosapisteen päähän, pahus sentään.

Painuin kritiikistä kotiin muutaman tunnin päikkäreille. Jossain vaiheessa heräsin, ja tuli tosi hyvä fiilis, kun postilaatikosta oli pudonnut juuri niillä hetkillä suklaata. Siinä tuli mukana supersöpöt sukatkin, mutta 41-46 oli ihan liian iso koko mun jalalle. Onneksi lähipiiristä löytyi yllättävän monia (miehiä), jotka olivat valmiita adoptoimaan sukat itselleen.

Saman päivän iltana kuvattiin tutor-pareittain esittelykuvat tuleville arkkarifukseille tarkoitettua lehteä varten.

Se lähetetään sitten kesällä pääsykokeista läpipäässeille henkilöille muiden papereiden mukana. Meni aikalailla häröilyksi koko kuvailu, ei ainakaan tullut mitään turhan vakavia kuvia. Mä olin vastuussa kuvaamisesta mutta tuo viimeinen kuva oli aika sellainen neutraalin puoleinen räpsäys kaikista niistä kuvista, joissa Marian kanssa poseerattiin.

Tämmösissä sadesäissä on parasta, kun kahmii kaikkia herkkuja ympärille ja töllöttää jotain mukavaa teeveestä. Huomenna jotain äitienpäivään liittyvää juttua, nyt ei muuta enää kuin hyvää perjantai-iltaa vaan kaikille!