Tää on ollut aivan ihana viikko. Aurinko tekee ihmeitä, aamuisin herää ihan eri energialla kuin talvella. Mun koti kylpee valossa auringon noususta laskuun, kun aamuaurinko paistaa viistottain ikkunoista sisään ja illalla aurinko valaisee vastapäätä katua seisovien talojen valkoiset seinät, jotka heijastavat valon tosi tehokkaasti sisään. Uuden – ja yllättäen lukuvuoden viimeisen – koulujakson alku ei oo niin kiireinen kun vertaa edellisen loppuun, kotonakin on ehtinyt olla. Ja siitäkin ollut iloa ihan eri tasolla, kun Roopella on kerrankin voinut olla täällä seurana.
Tuntuu jotenkin hassulta kertoa positiivisista fiiliksistään. Jotenkin vaikealta, ihan niinkuin olisi väärin kertoa, jos tuntee olonsa onnelliseksi. Ihan kuin joku muu voisi pahastua siitä, että itse on tyytyväinen elämäänsä. Tunteeko kukaan muu tuolla tavoin? Yleensä jurputan ikävistä jutuista ja hyvät jutut jäävät mainitsematta, mutta nyt en keksi mitään, mikä erityisesti harmittaisi. Korkeintaan se, että viikonlopulle on luvattu nollalämpötiloja ja ehkä jopa lunta. Kunhan ei tulisi ihan kunnon takatalvea, kuten mummi vähän arvaili. Oli niin ihana, kun tänään tarkeni ulkona nahkatakilla, oli kevyt ja keväinen fiilis.
Kuvat on viime viikon torstailta, kun käytiin yhdyskuntasuunnittelun kurssilaisten kanssa Arkkitehtuurimuseossa Tel Aviv-näyttelyssä ja kaupunkikierroksella ympäri Helsingin keskustaa. Tuli samalla testattua sen kiharapehkon ulkoilmakestävyys. Joo, ei se ihan tykännyt neljästä-viidestä tunnista viileän kosteaa ulkoilmaa ja kovaa tuulta. Aamulla niin ihana kiharapehko muistutti illalla lähinnä takkuista sotkukasaa.
Tässä välissä tuntuu jotenkin tarpeelliselta sanoa, että tervetuloa uusille lukijoille! Yleensä meno on sen verran tasaista, että vähän pelästyin, kun maanantai-tiistai välisenä yönä katsojakäyrä nousi yhtäkkiä kohtisuoraan jonnekin semmosiin lukuihin, mitä en oo ikinä ennen nähnyt (kiitokset Emilialle, oon tosi otettu!). Kumpa olisin huomannut tuon vasta aamulla – meni aika kauan, ennen kuin adrenaliinipiikkimäinen innostus ja häkellys laskivat sen verran, että kykenin nukkumaan. 😀 Kommentit on muuten tosi pop, jos vaikka vierailijoillakin olisi joskus aikaa pysähtyä jättämään jälkensä! Mua kiinnostaisi kovasti tietää, millaisia ihmisiä täällä käy ja mitä näkemästään oikein pidetään.
4 Responses
mä oon seuraillu sun blogia jo pitkään ja tykkään kauheesti! sulla on kivan erilaisia postauksia ja huomaa, että jaksat panostaa niihin 🙂 keep up the good work!
Mä muistanki sut, että oot jo pidemmän aikaa pysynyt mukana! 🙂 Ihana kuulla ja näin ajattelin jatkaa!
Rakastan sun blogissa sitä ku kirjotat tosi monipuolisesti! taisiis, on diy-juttuja (jotka on muute tosi kivoja!), elämää, pohdintaa ja vaikka mitä. Me like. Jatka samaan malliin!
tänään muute just itekki mietin tota et tuleekohan muille jotenki outo olo jos kerron et mulla menee hyvin? hmmph, perus suomalaista ajattelutapaa 😀 tuskin kukaa pahastuu siitä jos toinen sanoo et olipas kiva päivä tänää 😀
Kiitti, kiva kuulla! 🙂 Joo tää on varmaan joku perisuomalainen ajattelutapa, että kellä onni on, hän onnen kätkeköön. 😀