Mä olin varautunut valkoisiin maisemiin jo etukäteen säätiedotuksia kyttäämällä, mutta kyllä se sataneen lumen määrä vähän pääsi yllättämään… No, jos nyt edes aurinkoa riittäisi vähän enemmän kuin ennen. Kävin perjantaina veljen kanssa kävelyllä rannassa. Jäistä oli enää rippeet jäljellä, ja niiden päällä keikkui kaiken maailman lintuja nokat tuulen suuntaan kohti laskevaa aurinkoa.
Mun pitäisi sille samalle perinteisen grafiikan kurssille, jolla piirrettiin Grand Trianon, vääntää vielä yksi maalaus. Tarvittiin viisi vapaaehtoista, ilmoittauduin hetken mielijohteesta yhdeksi. Vaikka enhän mä edes osaa maalata! Tai niin mä oon itelleni uskotellut, kun vertaa itteään kavereihin jotka on siinä ihan älyttömän hyviä. Maalaaminen on tosi haastavaa, kun sitä ei pahemmin ole harjoitellut eikä silti osaisi tyytyä muuhun kuin mahdollisimman täydelliseen lopputulokseen. Pensselillä ei ole helppoa päästä sellaisiin pikkutarkkuuksiin kuin tussilla, mutta kummasti siitä omastakin kyhäelmästä alkaa pikkuhiljaa muotoutua jopa ihan uskottavan näköinen ihminen. Tosin tällä hetkellä mun Pietari Brahella ei vielä ole kasvoja, ja ukko muistuttaa etäisesti ennemmin Severus Kalkarosta kuin itse kreiviä. Mutta kyllä luulen että saan sen äijän pensselöityä keskiviikkoon mennessä tunnistuskelpoisiksi.
Mulla on ihan liikaa käsityöideoita, että osaisin päättää, mistä aloittaisin. Sohvatyynyistä, printtipaidoista, pikkuveljen synttärilahjasta (mitähän sille edes keksisi) vai mistä – liikaa ideoita, oon inspiraatioumpisolmussa! Se on paha, johti tällä viikolla yleensä siihen, että päädyn minkään konkreettisen sijaan röhnöttämään sohvalle selaamaan Netflixiä. Enkä siis edes katsomaan mitään ohjelmaa vaan selaamaan sen ohjelmistoa, kun en senkään valikoimasta osannut päättää, mitä katsoisin. Liikaa vaihtoehtoja, joista yksikään ei nouse ylitse muiden. Johan on ongelma.
Vähän aikaa sitten aukesi tän vuoden Big Brother -haku. Se on jännä miten mua loppujen lopuksi kiehtoo se konsepti siinä määrin, että hotsittaisi jopa hakea mukaan. Jos realisteja ollaan, niin vaikka hakisinkin, oon kuitenkin liian tasapainoinen että sopisin semmoseen konseptiin, jonne haetaan nimenomaan sellaisia mielipiteitä jakavia, huomiota, ajatuksia tai himoja herättäviä ihmisiä, joille voi käsikirjoittaa omat roolinsa. Siihen ei taida tämmönen ”ihan mukava ja tavallinen” kelvata, mutta kyllä se mua silti kiehtoo. Semmonen ihmiskoe ja olosuhteet, joihin ei muutoin normielämässä ihan noin vain päädy. Onko kukaan muu sattumalta pohtinut samaa?
3 Responses
Näytät tossa kuvassa mun mielestä ihan siltä Twilightin yheltä "pahisvampyyrilta" 😀 Oli pakko sanoa xP Oon niin kateellinen noista sun hiuksista, itelläni on tällä hetkellä aika saman väriset ku sulla, mutta pituutta on paljon vähemmän 😀
Haha ai Victorialta, no kiitos. 😀 Sillä onki ihanat hiukset. Ei kannata olla kade, pitkissäki hiuksissa on omat haasteensa ja ongelmansa. 😀
Joo, Victorialta, en vaan muistanu sen nimeä 😀 Mulla oli aika pitkät hiukset, mutta ne oli kyllä aina takussa ja lintassa ja niitä irtos tosi paljon 😮 Sen jälkeen ku leikkasin polkan nii kaikki nuo muuttunu 😀 Ne on vaan niin hirveän kivat aina välillä (tykkäisin pitää hiuksia leteillä yms. mutta nää on siihen liian lyhyet), mutta kyllähän niissä oma hoitamisensa on 😀