Yllä oli muutama kuva Amurista, maisemia sieltä aikoinaan Suomen korkeimman rakennuksen titteliä kantaneesta Amurinlinnasta. Livahdettiin sinne Marian kanssa kuvailemaan näkymiä, kun pyörittiin siellä suunnilla haastattelemassa ihmisiä meidän ryhmän analyysiä varten. Amuri on siis yksi osa Tampereen keskustaa, ja meidän yhdyskuntasuunnittelun kurssi keskittyy koko loppukevään siihen. Tähän asti ollaan vasta analysoitu sitä eri kanteilta, mutta nelosperiodissa varmaan suunnitellaan sinne jotain. Haastattelu oli jännää, ihmisten kasvoilta tuntui aika usein paistavan sellainen pakokauhu että ”voi apua toi puhuu mulle”, ja jotenkin sitä tunsi tarvetta ilmoittaa heti alkuunsa että ”hei, me ei olla feissareita, vaan…”, jotta ihmiset edes hidastivat vauhtiaan – jos hidastivat.
Tiuku palasi perjantaina mun mukana takaisin Espooseen. Oli ihanaa, kun vastassa ei ollut vain tyhjä kämppä, vaan joku joka odottaa sua kotiin ja tulee ovelle vastaan. Oli ihanaa tuntea se läsnäolo, kun toinen käpertyy syliin nukkumaan, kerjää hellimistä, riehuu tai vain tuijottaa sieltä lämpimän digiboxin päältä. Joskus mä vielä haluan sen lopullisesti mun luo, mutta sen verran stressaavaa toiselle olisi reissata lähes joka viikko autolla mun kanssa edestakas, että parempi sillä on nyt elellä tuolla muun perheen tykö.
Kokeilin tuollaista päänympäriletit -kampausta. Lopputulos oli aika kiva, vaikka äitin kommentti olikin, että muistuttaa jotenkin hiukan Tymoshenkoa, eli tätä tämän näköistä Ukrainan entistä pääministeriä… No mutta, mulle tuli kuitenkin mieleen sellainen idea, että jospa haastaisin itseni johonkin hiustenlaittohaasteeseen, jossa kokeilisin&opettelin jotain uusia tapoja laittaa hiukset, ja kirjoittaisin/kuvaisin niistä sitten tänne. Miltä kuulostaisi? Mun hiustenlaittotaidot on aika olemattomat, ja ajattelin että näin voisi saada karistettua tätä tän keväistä hiusmuutosvimmaa, kun mikään leikkaus- tai värjäystyyli ei tunnu sopivalta. Uusien kikkojen opettelu ei muutenkaan tekisi pahaa – mä en osaa tehdä siististä ja nopeasti muuta kuin tavallisen letin.
Mulla on tulevalla viikolla pari kolme deadlinea, pari pienempää ja yksi suuri (josta näkyy osa keskeneräisenä tuossa alimmassa kuvassa), saa nähdä meneekö montakin yötä koululla ja kuinka ehdin ajatella tai tehdä mitään muuta, kännykän muistikirja täynnä kaikkea mitä pitäisi tehdä, mutta jotenkin ei vaan jaksa ottaa paineita. Mitä jos sitä aikansa kuluksi leipoisi vaikka sämpylöitä.
13 Responses
hei toi hiusjuttu kuulostaa kivalta! 🙂 tuli tässä muuten blogin ulkoasusta mieleen, että linkkejä on nykyään ihan pirun vaikea löytää tekstin seasta mustan värin takia :/
Kiva! Ai mitä, onko ne mustia. :O Mulla ne on edes harmaita, ja hiirellä kun koskee niin muuttuu oranssiksi. Mutta hyvä kun sanoit, voisin kyllä korjailla ne jotenkin näkyvämmiksi.
Aa no tottakai ne mulla on harmaita, kun olisin säätänyt vieraillut linkit harmaiksi, ja ehkäpä nyt kuitenki oon jo vieraillut linkeissä jotka postauksiin tungen… Sori, vaihdan nää nyt ainakin alkuunsa niin, että uudet linkit on harmaita!
Onko sulla sitä sellasta hiusdonitsia millä tehään nuttura? 😀 En nyt taas vaihteeksi muista sen oikeaa nimeä, mutta oot varmaan nähny niitä, se on sellanen pesusienen näkönen… xP Mulla on arikin ja sillä on pienen harjottelun jälkeen ihan älyttömän helppo ja nopea tehä nuttura eikä tartte ees pinnejä 😀 Siinä on parikin erilaista tapaa tehä se nuttura, mutta ite teen sen niin ku tässä videossa: http://www.youtube.com/watch?v=sWoWYMOBoJI
Tuo tapa sopii muutenkin pitkille hiuksille paremmin ku se toinen taas on ehkä lyhyille helpompi. Tossa videossa toi näytti kans miten tollasen voi tehä vaikka vanhasta sukasta jos haluaa vaan kokeilla :'D Youtubesta löytyis varmaan vähän parempiakin tutoriaaleja ku tuo mutta tuo nyt oli eka minkä löysin missä käytetään samaa tekniikkaa ku minkä oon ite todennu helpommaks… Se toinen vaatii sitten pinnejä kun taas tuo pysyy tosiaan ihan tollasenaan hyvin 🙂
Joo on mulla. 😀 Oon kokeillut tota videon tapaa ja sellaista toisenlaistakin, mutta tuntuu että mulla on hiusdonitsin käyttöön jotenkin vähän turhan paljon tukkaa, tai ainakin liian pitkät nää hiukset. Tai siis, oon tehnyt nutturan tolla tavalla kuin tossa videossa, mutta se on kamalan vaikeeta, kun mulla ei riitä käsien pituus pyörittämään tota donitsia sinne latvoihin. 😀 Tai ainaki se pitää tehä silleen pää alaspäin, että ne hiukset pysyy siellä käsien lähettyvillä. Ja oikeestaan vaikeinta tommosen nutturanki tekemisessä on se sen semmosen korkean poninhännän tekeminen. XD
Siis oon aina miettiyny, ku oon menny ton Amurinlinnan ohi, että millanen se on sisältä, ku ulospäin näkyy vaa tägättyjä käytävän ikkunalaseja ja muutenki näyttää aika karulta ulospäi. Onks se niin kauheessa kunnossa käytäviltä, ku antaa olettaa..?
Noo ei se kyllä missään hehkeässä kunnossa sieltä sisältäkään ollut. 😀 En itse huomannut mitään tägejä, vaan sen koko korkeudelta rappujen vastaista ikkunaa pitkin kulkevan vihreäoranssin taideteoksen. Ei kauheasti muuten käytävillä kuljettu, kuin alarapusta suoraan hissiin ja hissillä ylinpään kerrokseen. Ne hissit oli aika epäsiistit ja haiskahti. Sieltä yläkerroksesta ei ainakaan päässy suoraan hisseiltä sinne käytävälle jossa oli asuntojen ovet, vaan siinä oli lukittu ovi välissä. Mutta sen asunto-ovien käytävän päässä oli ulko-ovi, josta olis päässy ilmeisesti kipuamaan sinne kattokerrokseen ulkoilmaan, mutta ei uskallettu mennä pidemmälle, kun oltaisiin voitu jäädä vahingossa lukittujen ovien taa loukkuun sinne. Mutta en sanoisi, että siellä mitenkään erityisen huonokuntoista olisi ollut, ainakaan en saanut sellaista vaikutelmaa. Vanhahan se on, ja ruma, ja asukkaitakin lähes tuhat, joten epäsiisteydenkin voisi melkein ymmärtää. 😛
Tuhat, oho :O Ihanaa ku jaksoit vastailla noin pitkästi :))
Niinpä. 😀 Eipä mitiä, tokihan minä!
Osaatpa ottaa kauniita kuvia! Tykkään tästä blogisi värimaailmasta 🙂
Kiitos! Mukava kuulla! 🙂
On se niin kaunis kissa :3
Kiitos, onhan se – varsinkin kun tuosta kuvakulmasta ei näe, kuinka huonossa kunnossa turkki on… 😀