Vau, ehdinpä ekaa kertaa koneelle sitten maanantain. Tänään oli sen yhden täällä blogissakin aina vähän väliä tän alkuvuoden aikana vilahtaneen perinteisen grafiikan kurssin piirustustyön deadline. Todellisuus iski taas jotenkin niin äkisti, että näinä viimeisinä vuorokausina tuli tehtyä töitä öitä myöten. Mä pääsin sekä viime että sitä edellisenä yönä neljän aikoihin aamulla kotiin nukkumaan, kun taas mun pari Maria vuorostaan nukkui ekan yön ja valvoi tänään aamuseitsemään, jotta rasterointi saatiin loppuun.
”Allnighterit” on jo aika tuttuja, vaikka tällä kertaa en koko yötä valvonutkaan.
Porukkaa oli vähän enemmän kuin mitä oon aikaisemmin nähnyt, ainakin neljä tai viisi grafiikkaparia, joista kolme oli koossa vielä siinäkin vaiheessa, kun mä hiippailla kotiin lähteä nukkumaan. Oli hyvä tunnelma, musiikkinostalgiaa Muumien, TikTakin ja Scandinavian music group:in tahdittamana, hyvin väsynyttä läppää ja satunnaisia hysteriapiikkejä. Mulla soi edelleen nonstoppina vuorotellen päässä mamelukkikala ja nakkivene. Ei yllätä.
Lähestyvä deadline kasvatti kummasti istumalihaksia ja -hermoja. Toissailtana istuin lähes yhdeksän tuntia takalisto penkissä ja tussi kädessä, ilman edes mitään taukoja. Silleen niitä tuloksia saadaan aikaiseksi. Yhtäkkiä on vain sellainen flow päällä, ettei edes huomannut ajan kuluneen, eikä toisaalta omaa edistymistäänkään ei huomaa, kun sille tulee niin sokeaksi. Sain silloin kuvan lähes kaikki viivat tehtyä, joten viime yö olikin vain kiireistä ja kiihkeää rasterointia, eli pintojen ja tekstuurin tekoa niillä miniminitusseilla. Oli niin rankkaa että multa nousi piirtokäden peukaloon pieni rakkula. Ja nää niskajumit ei lähde varmaan ikinä pois.
Onneksi mulla on yksi kaveri sama kaikissa ryhmätöissä (kolmessa eri aineessa). Ollaan voitu vähän jakaa, että tee sä tota yhärin tehtävää niin mä piirrän tätä grafiikkaa, ettei kummatkin oo jumittanu samaan aikaan saman tehtävän kimpussa. Se kävisi muuten vähän ahtaaksi.
Meidän piirustuskohde oli Versaillesin Grand Trianon.
Se on yksityiskohtainen ja symmetrinen, mutta onneksi vain selkeästi yksi tietty rakennus, joka täytti lähes koko paperin. Monella oli sellaisia pieniä palasia, joista kokonaisuus piti koota. Meidän piirustuksen suuret linjat otettiin yhden maalauksen pohjalta, mutta lähes kaikki muu piti yrittää tulkita palatsista otetuista valokuvista, joita netistä kaivettiin. Taiteellista vapautta sai käyttää, jos tarve niin vaati. Luonnosteluvaihe valopöydän ääressä kesti pitkään juuri sen takia, että pohjakuvaa oli hyvin vaikea tulkita…
Luonnostelussa käytettiin 4H-lyijykynää, tussauksessa 0,18mm ja 0,13mm tussipiirtimiä.
Tussipiirtimet ovat vähän eri kuin tavalliset tussit, niissä katkeaa terä tai hajoaa mustetta kuljettava lanka kohtalaisen helposti, jos tussia käyttää väärin. Tai joskus ihan ilman selkeää syytäkin. Apuna käytettiin myös kynämäistä pyyhekumia, suoraa viivotinta sekä semmosia ”papukaijaviivottimia”.
Ei kyllä yhtään esiinny näissä kuvissa niin edukseen kuin mitä luonnossa. Skannattiin kuva että voidaan tulostaa itsellemme tästä vedokset, kun tämä ja kaikki muut piirrokset ja maalaukset menevät yhteen näyttelyyn, en nyt muista mihin, mutta sen nimi taisi olla ”Eurooppa Helsingissä” tai jotain sellaista. Se on jossain päin Helsinkiä joskus kesällä, voin infoilla tuosta myöhemmin kun tiedän itse tarkemmin, jos jotakuta vaikka kiinnostaakin.
Nyt olis vielä pari tuntia aikaa nukkua, tiskata tai tehdä jotain muuta hyödyllistä ennen iltamenoja; kaverin synttäreitä ja haalaribileitä. Huomenna on ensimmäinen tutorkokous – mä siis pääsin sittenkin tutoriksi, vaikka unohdin ilmoittautua määräpäivään mennessä. Ja lauantaina mennään katsomaan stand-uppia, en millään malttais odottaa!
Ainiin, ja blogin osoitteen pitäisi nykyään myös toimia ilman sitä WWW -alkuliitettä! Mulla oli sen kanssa aluksi vähän ongelmia, jotka nyt on saatu korjattua. 🙂
15 Responses
Ihan mielettömän hieno! Mulla ei riittäis kärsivällisyys ikinä tommoisen tekoon. :0 Joskus haaveilin itsekin arkkitehdin ammatista, mutta ehkä se lääkis on enemmän mun juttu. Joka tapauksessa kiva törmätä näin kiinnostavaan blogiin, jäin lukijaksi! 🙂
Kiitos! Haha mä taas oon ihan elementissäni tämmösissä, mutta onneks myös mun parilla riitti kärsivällisyys, koska en mä tota yksin olis mitenkään ajoissa valmiiks saanu. 🙂 Hyvä jos oot löytänyt oman juttus! Mä kuvittelin joskus ala-asteella ryhtyväni isona kirurgiksi, mutta ei mulla riitä perslihakset pänttäämiseen. 😀 Tosi kiva kuulla, tervetuloa!
On kyllä törkeän hieno. Vaivansa arvoinen.
– Varpu Illusia
Kiitoksia! Niin se kyllä on, osataan Marian kanssa olla ylpeitä itestämme ja toisistamme. 😀
wau, itse painin lyijykynäpiirrosten ja realististen ihmisten piirtämisen kanssa! voin vain kuvitella millaiset niskajumit sait… mutta ainakin itse olen huomannut, että tarpeeksi kun malttaa tehdä, niin sitä jää koukkuun siihen yksityiskohtien tekemiseen eikä enää huomaa sitä ajan kulumista ja epämukavia asentoja. jälikäteen vasta… 😀
kapeilla tusseilla on muuten ihanaa piirtää!
Jooo, nimenomaan! Jälkikäteen kaduttaa kun ei missään vaiheessa pitänyt taukoa niin että olisi edes hartioita verrytellyt, mutta ei mahda mitään. 😀 Mä en oikein ihmisiä tykkää piirtää, se on niin vaikeaa kun rupeen liian perfektionistiksi enkä tunne osaavani tarpeeksi hyvin, joten tämmösten epäelävien asioiden piirtäminen sopii mulle paljon paremmin. 😀
Aivan mieletön! Ihan sanattomaksi vetää, en tiedä miten kuvataidepiireissä kehutaan toista oikeaoppisesti – mutta siis huippu!
Heh sulla on varmasti maailman täydellisin käsiala.
Pakko jäädä lukijaksi, iloa silmälle! 🙂
Kiitos! 🙂 En mä usko että sille on mitään oikeaoppista tapaa, kuten en myöskään tiedä olisko jotenkin oikeaoppisempaa vähätellä itseään ja työtään että "älkääs nyt, ei tuo nyt niin hieno…", kuin että ottaa iloisena vastaan kehut jotka saa – varsinkin kun tehty työ ei ollut vain itsestä kiinni, vain myös parin antamasta panoksesta. :d Ihana kuulla, tervetuloa!
Ai niin mun piti tuohon vielä kommentoida, ettei tosiaankaan ole mikään hyvä käsiala. 😀 Mun käsiala (varsinkaan jotain luentomuistiinpanoja tehdessä) ja piirtelytarkkuus ei kulje käsikädessä, hyvä jos ite saan selvää siitä mitä kirjotan, niin kaikki on hyvin!
Woah toi on mieletön! Btw, pistetekniikka vie aivot ehkä eniten ever jonneki zombie tasolle.. "tää ei ikinä lopu…."
Kiitos! Joo, nimenomaan zombie-tasolle kun se naputtaminen on jotenkin vaan niin aivotonta puuhaa. 😀
HERRANJUMALA miten joku osaa piirtää noin hyvin ! siis ihan oikeesti, wautsi wau! vetää sanattomaks toi teos, mun aivokopassa ei riitä ymmärrys miten jotkut saa noin 'elävästi' piirrettyä 😮 !! oon hämmentynyt.
Haha kiitos kovasti. 😀 Kärsivällisyys oli avainsana, ilman sitä ton tekemisestä ei olis tullu yhtään mitään!
Sulla on tosi ihana blogi! Ulkoasu on todella hyvännäköinen! Kuvat isoja ja selkeitä ja postaukset ajankohtaisia ja inspiroivia! Jatka samaan malliin <3 liityin lukijaks!
♥goldmine-elly.blogspot.com
Kiitos, ihana kuulla jos tykkäät! 🙂 Ja tervetuloa vain!