Suklaista

Kun nyt kerta oon viikonlopun täällä enkä Espoossa, oon voinut valmistautua arkeen vähän muutenkin kuin rentoutumalla. Kokkasin pakastimeen täytettä, makaroonilaatikkoa, porkkanaperunasosekeittoa, lihapullia ja perunamuusia. Pyöräytin mutakakun, jota en oo koskaan aikaisemmin kokeillut tehdä itse. Jos vielä jaksaisi tehdä sämpylöitä, niin ei välttämättä tarvitsisi viikon aikana ostaa koululounaiden lisäksi mitään muuta kuin kissanruokaa. Toi maukuva pullapitko on ihan ylisyöppö, kun tässä kämpässä ei ole riittävästi muita virikkeitä syömisen ja nukkumisen lisäksi.

Pakkaslukemat alkaa pikkuhiljaa jäädä taakse, niin että vilukissakin voi joskus korvailla lämpimiä jättivillapaitoja kevyemmillä kuteilla. Mulla alkaa painaa päälle keväinen hiuskriisi, ihan selkeetä toisintoa viime vuodelta, kun värjäisin kuontalon oranssiksi. Mutta en tiedä miten näitä edes leikkaisi, kun on viimein saanut kasvatettua kerrokset tasaan, tai värjäisi, kun mikään vaihtoehto ei tunnu sopivalta. Vaalennus tekee hiuksista hamput, tumma kalventaa lisää jo ennestään kalpeaa ihoa, ja kirkkaat värit saavat juurikasvun näyttämään harmaalta. Paljonko vaihtoehtoja siinä enää jää jäljelle? Jos voisin sormia napsauttamalla vaihtaa kokonaan hiustyyliä, haluaisin sellaisen villin kiharapehkon.

Kun muu perhe läksi Lappiin lomailemaan, tajusin, että siitä siitä on vaikka kuinka monta vuotta aikaa, kun viimeksi laskettelin. Sitten tajusin, kuinka nopeasti aika oikeasti kuluu. Sitten tajusin, että täytän tänä vuonna jo 20. Sitten Tiuku näykkäsi mua kaulasta osana ruuankerjäysrituaalejaan, enkä enää jatkanut syvällisyyksiä sen pidemmälle. Ihana.

Suklaanruskea osaa muuten olla kaunis väri.