Kun tämän vuoden yhteishakujen määräpäivät lähestyvät ja valtava määrä nuoria panikoi hakuvaihtoehtojensa kanssa, mä tulin ajatelleeksi, että voisin kirjoittaa vähän omasta näkökulmastani arkkitehtiopintojen hakuprosessista ja itse opinnoista. Ehkä tästä sopii kirjoittaa tässä vaiheessa, kun itse hakemisesta ei vielä ole liikaa aikaa, mutta samalla on jo himpun verran tottunut näihin opintoihin ja saanut niistä jonkinlaisen otteen, vaikka vasta alkutaipaleella ollaankin.
Niille tiedoksi, joilta on päässyt jäämään välistä, mä hain Tampereen teknilliseen yliopistoon arkkitehtiopintoihin viime keväällä.
Keksin arkkitehtiopinnot yhdeksi potentiaaliseksi hakuvaihtoehdoksi joskus lukion toisen vuoden kevätpuolella. Silloin päähän pälkähtänyt idea muuttui pikkuhiljaa tavoitteeksi, ja siihen vaikutti muun muassa se yksi lukion kuviksen kurssi, jossa arkkitehtuuri oli olennaisena teemana.
Tahdoin jonkun konkreettisen opiskelupaikan, jossa valmistuisi suoraan johonkin ammattiin.
Että kun mä opiskelen arkkitehtuuria, musta tulee arkkitehti, eikä esimerkiksi niin, että olisin mennyt lukemaan valtiotieteelliseen historiaa, eikä olisi ollut hajuakaan, mikä lopulta tulisin tekemään työkseni. Työllistymistilanne tällä alalla, erityisesti maisema-arkkitehdeilla, on aika hyvä. Ja tietysti yleinen palkkatasolla oli oma merkityksensä, sekä sillä mahdollisuudella, että jos olet tosi hyvä ja voitat vaikka jonkun kilpailun, saatat päästä suunnittelemaan jotain merkittävää ja ehkä joskus suunnitelma toteutetaankin. Mutta eniten hakupäätöksessä painoi se, että kohteena oli joku sellainen paikka, jossa oikeasti tehtäisiin omin käsin jotain, ja se jotain on jotain sellaista, mitä mä tykkään tehdä. 🙂
Yksi viime kevään ennakkotehtävistäni, kirjoitin niistä viime vuonna tässä postauksessa.
Hakuprosessista
Kerron hiukan siitä, millainen arkkitehtiopintojen hakuprosessi on, mutta eniten tietoa löytyy osoitteesta dia.fi. Sieltä voi ladata valintaoppaan, jossa kerrotaan hyvin miten homma oikeen menee, eli saman jonka itse nyt selitän tähän omin sanoin. Sieltä löytyvät myös tämän vuoden ennakkotehtävien tehtävänannot.
Arkkitehtiopintojen hakuprosessi on kolmiosainen. Ensimmäisessä vaiheessa palautetaan tehtävänantojen mukaiset ennakkotehtävät*, ja jos niistä pääsee läpi, seuraava vaihe on arkkitehtimatematiikan koe**, joka sisällön vaatima taitotaso perustuu lukiomatematiikkaan. Mikäli matematiikan kokeesta pääsee läpi, seuraavaksi on edessä piirustus-&suunnittelukokeet***. Niiden jälkeen maisema-arkkitehdeiksi hakevilla on vielä luonnontieteen koe (joka perustuu ilmeisesti lukion biologiaan ja maantietoon), mutta muuten sitten vain odotellaan piirustuskokeiden pisteiden paljastumista. Se tapahtuu yleensä jo noin viikon päästä kokeiden loputtua, mutta lopulliset kokonaispisteet sen sijaan kuullaan vasta heinäkuun puolella.
Läpipääsyvaihtoehtoja on kaksi. Sisään voi päästä kokonaispisteillä, joihin lasketaan mukaan ylioppilaskokeista saadut pisteet****, matematiikankokeista saadut pisteet, sekä piirustus-&suunnittelukokeista saadut pisteet, plus tietenkin mahdollinen ensisijaisuuspiste. Mikäli ylioppilaskokeista tai matikasta ei tule riittäviä pisteitä, jotta mahtuisi tuohon ns. kokonaispistekiintiöön, sisäänpääsyn voi laskea piirustuskokeiden varaan, joiden mukaan opiskelemaan otetaan tietty määrä hakijoita. Koepistekiintiössä valintapisteisiin lasketaan ensisijaisuuspiste+piirustus-&suunnittelukokeiden pisteet.
Suosittelen tutkimaan kunnolla läpi sen dia.fi -sivuston. Sieltä löytyy pääsykoearkistosta vanhoja arkkitehtimatemattikan kokeista, sekä myös valintakoenäyttelyt vuosilta 2011-2013, joihin on kerätty parhaimpia paloja näiden vuosien ennakko- ja piirustus-&suunnittelukokeiden töistä.
* Ennakkotehtävät ovat perinteisesti kolmiosaiset, ja niihin kuuluu yksi piirustus-, yksi maalaus- ja ja pienoismallitehtävä. Ennakkotehtävistä ei saada pisteitä, niistä on vain tarkoitus päästä läpi.
** Matematiikankokeesta läpipääsyyn vaadittava pistemäärä on 40% kokeen suorittaneiden pisteiden keskiarvosta, esim. kokeiden maksimipistemäärä on 30, kokeen suorittaneiden saamien pisteiden keskiarvo on 20, läpipääsyyn tarvitaan vähintään 8 pistettä. Pisteet muutetaan valintapisteiksi jakamalla ne 12:lla, maksimipistemäärä on täten 3.
*** Piirustus-& suunnittelukokeet kestävät neljä päivää. Ensimmäisenä päivänä tehdään yksi 2 tunnin tehtävä ja yksi 3 tunnin tehtävä, seuraavina päivinä kumpanakin kaksi 3 tunnin koetta, ja viimeisenä päivänä vielä yksi 3 tunnin koe. Yhteensä siis 7 koetta joista voi saada pisteitä 0-5, ja niistä 6 parhaat pisteet saanutta otetaan huomioon pisteiden laskussa. Pisteet muutetaan valintapisteiksi jakamalla ne kahdella, ja maksimipistemääräksi tulee 15.
****Ylioppilaskokeiden pisteiden muuntotaulukko, lähde dia.fi. Nämä alkupisteet muunnetaan valintapisteiksi jakamalla viidellä ja kertomalla kahdella, maksimipistemäärä on täten 12.
Mä itse sain yo-kokeistani (EEMBC) 19 alkupistettä, eli 19/5×2 = 7,6 pistettä. Matematiikan kokeesta sain 19 pistettä, eli 19/12 = 1,583 pistettä. Piirustus-&suunnittelukokeista sain (2+)3+3+4+4+5+4 = 23 pistettä (huonointa ei lasketa mukaan), eli 23/2 = 11,5 pistettä. Näin siis 7,6 + 1,583 + 11,5 + ensisijaisuuspiste = 21,683 valintapistettä, joilla pääsi ihan hyvin sisään Tampereelle vuonna 2013.
Hakijamääriä ja sisäänpääsypisteitä vuosilta 2011-2013:
Lähde: dia.fi
Valmennuskursseista
Mä kävin abikeväänä valmennuskurssin, koko helahoidon: ennakkotehtävä-, arkkitehtimatikka- ja piirustus-&suunnittelukurssin. Kaikki nämä arkkitehtitoimisto AJAKilla, joka sijaitsee Helsingissä ja jonne tulee kurssilaisia ympäri Suomea. Ennakkotehtäväkurssi opasti ennakkotehtävien teossa, jossa tärkeintä oli vain päästä niistä läpi – itse loppupisteisiin niillä töillä ei ole mitään merkitystä. Matikan kurssi kattoi kuusi tapaamista matikanopen kanssa yksin tai ryhmässä, ja aihealueet olivat lukion pitkän matikan sisältöä, ja treenimateriaalina oli myös vanhoja pääsykoetehtäviä sun muita. Piirustus-&suunnittelukurssi sen sijaan oli kahdeksan päivän intensiivikurssi, joka sijoittui aivan toukokuun loppuun. Kurssilla opeteltiin mm. taistelemaan aikaa vastaan; piirtämään, maalaamaan ja rakentelemaan pienoismalleja kahdessa/kolmessa tunnissa, ja lopuksi käytiin niitä töitä läpi ja opettajat antoivat kehittävää palautetta.
Mulle valmennuskurssista oli suuri hyöty, koska olisin muuten ollut aika pihalla siitä, mitä mun pitää tehdä. Ei mua opetettu siellä piirtämään tai laskemaan, osasin ne jo ennestään. Mua vain valmistettiin siellä siihen, mitä tuleman piti. Esimerkiksi ennakkotehtävissä on yleensä tietyt piirteet, joiden huomaaminen auttaa läpäisemisen osalta, matikassa piti herätellä heti pitkän matikan yo-kokeen jälkeen uinahtaneita aivoja, ja insinsiivikurssin paras opetus lieni se, että tietyssä ajassa oli vain pakko aloittaa tekemään edes jotakin, tai muuten ei ehtinyt saada työtä valmiiksi.
Valmennuskurssit eivät ole halpoja, mutta periaate oli, että se on sijoitus tulevaisuutta varten, ja tulevaisuus maksaa sen kyllä takaisin korkojen kera. Valmennuskurssin käyminen ei ole mikään pakko, että pääsisi sisään. Opiskelemaan voi päästä ihan ominkin voimin, jos osaa piirtää ja on jonkin verran kärryillä siitä, mitä siellä kokeissa oikein vaaditaan.
Yllä erilaisia valmennuskurssilla tehtyjä harjoitustehtäviä. Kokeissa tehtävät voivat olla hyvin paljon mitä vain: piirtämistä, maalaamista, rakentelua erilaisista materiaaleista, tai vaikkapa animaation tekemistä pieneen 30-50 sivuiseen lehtiöön. Ennakkotehtävistä läpipäässeille arkkitehtiopiskelijakandidaateille postitetaan vihkoset, joissa on jotain ohjeistusta kokeista ja lista piirustus-&suunnittelukokeissa sallituista&tarvituista materiaaleista ja välineistä.
Opinnoista
Arkkitehdin opinnot ovat yliopistotason koulutusta: ensin suoritetaan arkkitehtuurin tekniikan kandidaatin tutkinto (3 vuotta), jonka lopputyö on kandi, sen jälkeen arkkitehdin tutkinto (2 vuotta), jonka lopussa tehdään diplomityö. Opintojen suosituspituus on siis viitisen vuotta, mutta on aika tavallista, että opinnot venyvät, kun niiden ohessa aletaan käydä töissä. Samaan aikaan työkokemuksen keräämiseen kannustetaan, mutta toisaalta hoputetaan suoriutumaan opinnoista aikarajoissa… No joo, mä en nyt näin ensimmäisen vuoden opiskelijana usko löytäväni kesälle töitä mistään arkkitehtitoimistosta, kun en osaa käyttää tarvittavia tietokoneohjelmia, mutta ehkäpä jo ensi vuonna. Opintoihin kuuluvat myös pakolliset työmaa- ja toimistoharjoittelut, joista ensiksi mainittu pitäisi myös suorittaa pois alta.
Opinnot painottuvat hyvin paljon itsenäiseen työskentelyyn.
Eli luentoja on vähemmän ja piirtelyä ja rakentelua ja muuta sen sellaista enemmän. Jos on ongelmia ajanhallinnan kanssa, kuten mulla oli erityisesti viime syksynä, työt tuppaavat jäämään vikalle viikolle tai illalle, ja sitten niitä väännetään hikihatussa yötä myöten, että saataisiin ajoissa valmiiksi. Allnighterit on tuttu juttu suurimmalle osalle opiskelijoista. Luennoista harvat ovat pakollisia, joten se on aika paljon kunkin omatunnosta kiinni, kun läsnäoloja ei aina seurata. Tietysti paikalle kannattaa raahautua, kun oppimisen tueksihan ne luennot ovat. Mitä järkeä edes mennä yliopistoon, jos ei aio opiskella tosissaan?
Yksi pala meidän tän hetkisestä yhdyskuntasuunnittelun työstä, sisältyy kahteen A1-kokoiseen planssiin, joissa käsitellään Amuria.
Kuka sopii arkkitehdiksi?
Kaikki tämä höpötys tiivistyy siihen kysymykseen, joka otsikossa loistaa. Mun käsitys on, että jos osaat piirtää, olet pärjännyt koulussa vähintään ihan okei, jaksat askarrella tai rakennella pikkutarkkoja juttuja ilman että menee heti hermot ja luovuutta löytyy edes jossain määrin, niin miksipä et sopisi. Ja mihin tahansa voi yltää jos oikeasti löytyy tahtoa – piirtäminen ja maalaaminen ovat taitoja, jotka voi harjoittelemalla oppia.
Mutta jos et tykkää kököttää kauaa koneen ääressä, niin kannattaa unohtaa tämä ala. Vaikka ekoina opiskeluvuosina piirrellään käsin, loppupeleissä itse toimistotyöskentely on suurimmaksi osaksi nenä ruudussa kököttämistä tunti toisensa jälkeen.
Se, onko tätä alaa vaikea vai helppo päästä opiskelemaan, riippuu ihan lähtökohdista.
Jos sulla ei pysy kynä kädessä ja piirrät lähinnä tikku-ukkoja, yo-kokeiden lähtöpisteet ja matikan koe eivät sua pelasta, kun piirustus- ja suunnittelukokeiden painoarvo on niin suuri. Jos ei ole kärsivällisyyttä istua pikkutarkkojen töiden parissa, tää ei välttämättä ole ihan sun juttu. Mutta vaikka yo-kokeet eivät olisikaan menneet hyvin, niin jos osaat piirtää, maalata, rakennella asioita ja luovuutta löytyy, on hyvin mahdollista päästä sisään siinä piirustus-&suunnittelukoekiintiössä.
Meidän ekan vuoden arkkareissa on niitä sellaisia oikeita luonnonlahjakkuuksia, ja sellaisia, joilla on oikeasti erityistä mielenkiintoa, intohimoa aihetta kohtaan. On sellaisia, jotka ovat jo opiskelleet samaa alaa jossain muualla, kuten ulkomailla tai jossain opistossa, tai sitten jotain muuta vastaavaa alaa, jonka valmentamista taidoista on hyötyä ainakin jollain osin opintoja.
Ja sitten on tällaisia niin kuin minä, jotka vain saivat päähänsä, että hei, arkkitehtuurihan voisi olla hyvä vaihtoehto, ja ovat lopulta sitten pääsivätkin sisään, ja löysivät itsensä heti lukion jälkeen yliopistosta kokeilemasta, että miltähän tää ala nyt sitten vaikuttais, sopiiko tää mulle vai ei. Hyvin sekalaista joukkoa siis, porukan juniori kuittaa.
Mulle kävi hyvin, sillä tunnen olevani oikealla alalla. Vaikka joskus koenkin alemmuuskompleksia vertaillessani itseäni muihin, jotka tuntuvat osaavan niin paljon enemmän, en silti pysty kuvittelemaan itseäni jollekin toiselle alalle. 🙂
Saa kysyä jos on kysyttävää, ja kommentteja kuulisin myös mielelläni. 🙂 Ja arkkariopiskelijakollegat, saa täydennellä jos jotain nousee mieleen (jos vaikka unohdin jotain oleellista, vaikka tästä aika pitkä tekstipötkö tulikin)!
// Edit 18.2.2016: Koska tänne eksyy tasaiseen tahtiin aiheesta kiinnostuneita, tässä vielä linkkilistaa aiheesta kiinnostuneille:
arkkitehdiksi.fi – Juttuja mm. hakemisesta, opiskelusta ja työelämästä, blogissaan myös arkkitehtien tarinoita
dia.fi – Kaikkea käytännön tietoa mitä pääsykoeprosessissa tulee vastaan
edu.fi – Arkkitehtien Ville Hara ja Anu Puustinen opetushallituksen verkkopalveluun kirjoittama näkökulma arkkitehdin työstä
archinfo.fi – ”Arkkitehtuurin tiedoituskeskus” eli yleisesti ottaen ajankohtaisia juttuja arkkitehtuurista
tut.fi – Yliopistomme virallista tietoa arkkitehtuurin opinnoista Tampereen teknillisessä yliopistossa
tamark.fi – Tampereen arkkitehtikillan omat verkkosivut (joita olen vuosina 2015 ja 2016 ylläpitänyt)
// Edit 2.3.2016: HUOM! DIA-yhteisvalintaan on tullut pieniä muutoksia edellisiin vuosiin verrattuna. Esim. ensisijaisuuspisteitä ei enää anneta ollenkaan, joten siltä osin yllä lukeneet pistelaskelmani eivät enää täysin päde. Hakemiseen liittyviä tietoja löytyy dia.fi -sivuilta, ja kysymyksiä voi kysyä heiltä myös Facebookissa.
60 Responses
Todella havainnollistava ja kattava postaus. Varmasti apua niille, jotka ovat kiinnostuneita mutteivät vakuuttuneita valinnoistaan.
– Varpu I.
Kiitos! Oli hyvä kuulla vähän kommenttia kun aloin jo epäillä, että tää on liian pitkä ja puuduttava yhtään kenenkään luettavaksi. 😀
Tämä tuli juuri hyvään saumaan 🙂
Olen miettinyt alaa ja siten perushakuprosessi olikin tuttu. Sen sijaan valmennuskurssiasiat, pääsykokeen kulku, sekä opiskelu- ja työasiat olivat tervetullutta tietoa. Sitä ei ole tahtonut saada mistään selville, vaan on pitänyt vain arvailla.
Opiskelupostaukset olisivat ylipäätään mukavia lukea.
Mukavaa jos tästä oli iloa! 🙂 Noita koulutöitä vilahtelee yleensä muiden arkijuttujen lomassa, mutta en yleensä omista niille kokonaisia postauksia. Niistä joitan on sen verran vaikea selittää kellekään joka ei ole aiheeseen perehtynyt/opiskele alaa (tullut todettua kun joskus yritän poikaystävälle tai kavereille selittää), että en ole oikein jaksa vaivautua tännekään kirjoittamaan, kun en ole kokenut tarpeelliseksi. 🙂
Moi! Löysin randomisti sun blogin ja ilahduin kovasti, kun huomasin, et oot myös arkkariopiskelija! Mä opiskelen Oulus, ja hauska katella, mitä te Tampereella teette. 🙂
Eiköhän tossa tullut kaikki olennainen. Oon kyllä huomannut, että tää arkkarien työkuva on jotain ihan järkyttävän laajaa, niin monta näkökulmaa pitäis osata ottaa huomioon ja vähintään pitäis maailma pelastaa. Mä taidan kuitenkin kuulua noihin, joilla on palava intohimo tätä alaa kohtaan. 😉
Kiva kuulla, kollega! 😀 Ihanaa kun kommentoit, sunkin blogi vaikuttaa tosi kiinnostavalta! Mulla ei vielä oo sellainen palava intohimo puhjennut, mutta kyllä tää silti tuntuu ihan oikealta alalta mullekin. 🙂
Tosi hyvä postaus, sain paljon puuttuvaa tietoo! Oon lukion toisella ja ens vuonna olis haku edessä. Tässä oon ite miettiny n. vuoden jos hakis arkkitehdiks. Ongelmana vaan mulla on se, että kuulun niihin tikku-ukko piirtäjiin :/ Mulla on päässä hienot visiot, mutta paperilla ne näyttää pelkältä sutulta. Rakastan suunnitella taloja, mulla on monet vihkot täynnä pelkkiä talopohjia piirrettynä. Oon jo hetken seurallutkin sun blogia ja huomannu, että teette jonkin verran muutakin kuin suunnittelette taloja, niin alko vaan mietityttää, että onko se sittenkään mun ala (kun en haluis olla se ainut luokassa jonka työn jälki ei oo riittävällä tasolla). Kuitenkin aina kun nään talon niin mietin millanen se on sisältä ja suunnittelen omia kaavioita. Oon myös miettiny jos hakiskin rakennustekniikan insinöörin opintoihin, koska sehän on aika samankaltainen kuin arkkitehti.
Kiva kuulla jos tästä oli hyötyä! Mihin tahansa vaihtoehtoon päädytkään, toivon, että se on sellainen paikka jonne tunnet kuuluvasi. Tai jos ei siltä tunnu, aina voi koettaa hakea uudestaan. 🙂 Ei kannata jäädä möllöttämään sellaiselle alalla, josta tietää, ettei lopulta tule nauttimaan.
Rakennustekniikan insinööri kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta, jos tosiaan tunnet vahvuutesi olevan enemmän tekninen kuin luova, niin toteutuksen kuin visioiden kannalta. Toinen vaihtoehto voisi olla myös rakennustekniikan diplomi-insinöörin opinnot (se on yliopistotason tutkinto siinä missä rakennusinsinööri on AMK), meillä nämä "raksalaiset" ovat naapuritiloissa ja joissain kursseissa on yhteisiä juttuja. 🙂 Yksi arkkitehtifuksitoverini aloitti raksapuolella, ja haki viime vuonna arkkitehtipuolelle, pääsi sisään ja suorittaa nyt kumpaakin, sekä arkkitehdin että rakennustekniikan DI-tutkintoa (jälkimmäistä ilmeisesti ainakin kandiin asti). Yleensä joka vuosi meille tulee raksan puolelta ainakin pari opiskelijaa, jotka eivät ole päässeet ensiyrittämällä arkkaripuolelle sisään, tai ovat opintojensa aikana huomanneet, että arkkitehdin opinnot vaikuttavat olevan lähempänä sitä, mitä oikeasti haluavat tehdä.
Sen sijaan rakennusarkkitehdin opintoihin en olisi ensimmäisenä suosittelemaan ketään ryhtymään, kun en pidä oikeena ratkaisuna sen uudelleenelvyttämistä ylipäätänsäkään. Oli aikansa, kun rakennusarkitehtejä tarvittiin, mutta nyt ei enää eletä sitä aikaa. Ja nykyään myös arkkitehtiopiskelijoiden sisäänottomäärää on nostettu, joten rakennusinsinöörien lisääminen siihen samaan soppaan tuntuu aika liioittelulta…
Musta kuulostaa lupaavalta, että sulla on intohimoa alalle – siis tosiaan, jos suunnittelet juttuja paperille ja mielessäsi ja edes ajattelet noita juttuja, se on jo paljon enemmän kuin mä koskaan ajattelin ennen kuin tää koulu alkoi. Sen takia en sulkisi pois sitä vaihtoehtoa, ettetkö sopisi arkkitehdiksi. Sulla on siis visioita ja osaat ajatella luovasti, vaikkei se päätyisikään paperille sellaisena kuin toivoisit. Mä kuitenkin tiedän, että piirtämään voi oppia. Ehdottaisin vaikka harjoittelemaan niin, että pidät mukana jotain luonnosvihkoa niin piirrä kaikkea mitä näet, rakennuksia, puita, kaikkea, anna havainnon viedä mukanaan äläkä ajattele liikaa. Se vaatii kärsivällisyyttä, varsinkin jos tuntee olonsa epävarmaksi. Jos uskallat, näytä piirroksiasi vaikka koulun kuviksen opelle, ja kysy häneltä rehellistä mielipidettä, voisiko näillä taidoilla pärjätä. Sitten on myös päteviä kursseja, joissa voidaan opastaa piirtämisen suhteen, jos tuntuu että oma harjoittelu ei tuota tulosta. Niistä voi olla tukea niin teknisten taitojen kuin itsevarmuuden kartuttamisen puolesta. Useimmiten sitä itse kuvittelee olevansa paljon huonompi, kuin mitä todellisuudessa on.
Meillä on tosiaan muitakin koulutehtäviä kuin vain talojen piirtämistä, mutta ne ovat vain osa opetusta: esimerkiksi täällä mainitsemani taiteen kurssin elävän mallin hiilipiirtämiset valmentavat havaintokykyä. Ja jos itse arkkitehdin työtä ajattelee, suuri osa työstä tehdään tietokoneella, jossa ovat apuna monet eri ohjelmat. Kuten muissakin opiskelupaikoissa, meilläkin alkupään opinnot ovat aikalailla kaikilla yhteisiä, vapaavalintaisia kursseja lukuunottamatta – mullakin on nyt kevään periodeissa kolme ns. pakollista ja kaksi vapaavalintaista kurssia. Myöhemmin opinnoissa voi syventyä niihin aiheisiin, joista on eniten kiinnostunut: esimerkiksi maisterivaiheessa pääaineopintoihinsa voi valita itseään eniten kiinnostavat aiheet muun muassa korjausrakentamisen, asunto-, rakennus- ja yhdyskuntasuunnittelun joukosta. Mä oon alustavaan henk.koht.opintosuunnitelmaani valinnut nelos-/vitosvuodelle pääaineopintoihin asunto- ja rakennussuunnittelua, mutta tässä vaiheessa on vielä vähän vaikea arvioida, mikä mua kiinnostaa eniten sitten muutaman vuoden päästä. 🙂
Minkäslaisia juttuja ite suosittelisit painnottamaan tossa 3. vaiheessa niinssä piirrustuskokeissa? Itse ajattelin hakea ensi vuonna, mutta nuo piirrustuskokeet hirvittävät, kun olen niin hidas tekemään ja aloittaminenkin vie aina jonkinaikaa.
Ööö paha sanoa, koska niistä kokeista ei koskaan tiedä. :/ Voi olla kaikkia erilaisia tekniikoita, paljon rajotteita tai sitten vaihtoehtoisesti tosi vapaata, mitä välineitä ja tekniikkaa käyttää… joten en osaa neuvoa. Toki jos sulla on jokin tosi vahva juttu missä oot hyvä, niin sitä on hyvä hyödyntää. Kannattaa katsoa sieltä Dia.fi -sivulta aikaisempien vuosien pääsykoenäyttelyiden töitä, koska niistä voi saada vähän kuvaa siitä, mitä ne oikein hakee.
Ja ton ajankäytön kanssa ei auta muu kuin treenaaminen – se oli mullekin kaikkein haastavinta. Mun ehdotus on, että tee vanhoja pääsykoetehtäviä, ota aikaa äläkä tee niitä yli kolmea tuntia. Lopetat siihen, vaikka työ olisikin kesken, sitten katot sitä läheltä ja kaukaa ja kelaat mitä olisi voinut tehdä eri tavalla. Loppupeleissä mäkään en käyttänyt niiden pääsykokeiden töiden suunnitteluun kuin maksimissaan 15 minuuttia, että tekemiseen jäi mahdollisimman paljon aikaa. Toisin sanoen, unohda ajattelu ja ala vaan työstämään. Aivot narikkaan ja luonnostelemaan, etenkin jos piirustustyöstä on kyse. Useimmiten lopputuloksesta muodostuu siitä prosessin varrella ihan hyvä, ja tärkeintä on kuitenkin saada jotain konkreettista aikaiseksi. Hyvin tehty työ on aina huonosta ideasta huolimatta parempi kuin huonosti toteutettu (ehkä jopa keskeneräinen) hyvän idean työ.
Et pidä ideasta elvyttää Rakennusarkkitehtien opintoja, koska pelkäät omien työllisyysmahdollisuuksiesi puolesta vai rehellisestikö olet sitä mieltä, ettei Rakennusarkkitehdeille ole työmarkkinoilla tilausta? Olet kyllä täysin pihalla sellaista sanoessasi. EU tason tutkimus osoittaa, että juuri nimenomaan rakennusarkkitehdeista on puutetta ja työllistyminen ulkomaille on todennäköistä.
Neljän vuoden päästä, kun ensimmäiset valmistuu, voi tilanne olla jo muuttunut, mutta tällähetkellä ala kaipaa pikaisesti uutta innovaatiota Rakennusteknisiin pääsuunnittelijoiden virkoihin, joissa sitä käytäntöä on treenailtu muuallakin, kuin hiilitaulun edessä.
Mun mielipiteet pohjautuvat paljolti siihen, mitä oon muiden kanssa puhunut, koska muutoin tietoa tästä aiheesta on vähän vaikeasti saatavilla. Työllistyminen on ollut ehkäpä se suurin mietinnän ja epäluulon aihe (en kuitenkaan sanoisi pelkääväni omien työllistymismahdollisuuksieni puolesta), koska rakennusarkkitehdit tekevät myös joitain samoja työtehtäviä kuin arkkitehdit, ja kun rakennusarkkitehtuurilinjan avaamisen lisäksi myös arkkitehtiopiskelijoiden sisäänottomäärää on korotettu, vaikka työllistymistilanne ei tällä hetkellä ole parhaimmillaan, mielikuva ahtaudesta on taattu.
En mä tiedä varmuudella mitään tämän hetken tai tulevaisuuden työllisyystilanteesta, varsinkaan koska en vielä alan töihin ole hakenut tai päässyt. Siksi en olekaan väittänyt mitään sellaista, että rakennusarkkitehdeille ei olisi tarvetta, olen vain pohtinut aihetta tuossa ääneen (tai siis kirjallisena). Mutta toisaalta kun tuota omaa tekstiäni ajattelen, niin voisin kyllä poistaa tuon loppukappaleen kokonaan tuosta postauksesta, koska se ei muuten tuohon muuhun tekstiin mitenkään liity, eikä näin myöhemmin luettuna edes kuulosta kivalta.
Mutta hyvä tietää, jos rakennusarkkitehdeille on todella työtä ja tarvetta, ettei olisi niin, että kamppailtaisiin vain samoista duunipaikoista. 🙂
"Anonyymi21. heinäkuuta 2014 klo 14.17
Et pidä ideasta elvyttää Rakennusarkkitehtien opintoja, koska pelkäät omien työllisyysmahdollisuuksiesi puolesta vai rehellisestikö olet sitä mieltä, ettei Rakennusarkkitehdeille ole työmarkkinoilla tilausta? Olet kyllä täysin pihalla sellaista sanoessasi. EU tason tutkimus osoittaa, että juuri nimenomaan rakennusarkkitehdeista on puutetta ja työllistyminen ulkomaille on todennäköistä.
Neljän vuoden päästä, kun ensimmäiset valmistuu, voi tilanne olla jo muuttunut, mutta tällähetkellä ala kaipaa pikaisesti uutta innovaatiota Rakennusteknisiin pääsuunnittelijoiden virkoihin, joissa sitä käytäntöä on treenailtu muuallakin, kuin hiilitaulun edessä."
Rakennusarkkitehdit, heidän perässähiihtäjänsä ja edunvalvojansa tekevät itsestään epäuskottavia pellejä tällaisilla puolivillaisilla, virheellisillä ja arkkitehtien osaamista mustamaalaavilla kommenteilla.
Mitä kursseja kertasitte sielä arkkitehtimatematiikan valmennuskursseilla?
Noooh sen kun muistais. Varmaan aika monia, erityisesti geometriaan liittyneitä, mutta sitten oli paljon niitä vanhoja pääsykokeiden tehtäviä mitä tehtiin. Mulle oli siinä vaiheessa tärkeintä ylipäätänsä saada jotain lasketuksi, koska pitkän matikan yo-koe oli ollut ihan vastikää ja tuntui että sen jälkeen kaikki laskutaidot vaan katosivat päästä, tai matikkamotivaatio ainakin. Tää auttoi mua pitämään edes jotain aivotoimintaa yllä. 😀
Löysin sun blogin ihan sattumalta ja haluaisin kiittää tästä perinpohjaisesta postauskesta 🙂 Olin vaihdossa Meksikossa 2012-13, ja silloin sain päähäni ryhtyä arkkitehdiksi, tai no ainakin yrittää. Luulen olevani taiteellinen tyyppi ja varsinkaan piirtäminen kaikista taidemuodoista ei ole ongelma.
Yo-tuloksistani ei kuitenkaan ole tulossa hirveästi lisäpisteiä: C mab, C us, M en, M äi, L esp, joista uusin kyllä enkun ja äikän vielä keväällä… Ongelmani onkin se, että olen paikoin hävettävän huono matikassa, paitsi geometriassa 🙁 Voiko siis geometrian hallitseminen riittää arkkarimatikan kokeen läpäisyyn? Eli jos kävisin MAA geo-kurssin ja mahdollisesti valmennuskurssin, niin olisiko mulla mitään mahkuja? Mitä muita osa-alueita siellä sivutaan?
Pienenä ongelmana on myös aikataulut :S Siis sitä että jätän työt viimetinkaan ja olen hidas työskentelemään.. Miten hyvin olet tottunut työrutiiniin?
Apua
Kiitos itsellesi, hyvä jos tästä oli iloa. 🙂 Eli sulla on ollut lyhyt matikka ja espanja lyhyenä kielenä? Matikasta ei siis ihan saa pisteitä, mutta onneksi espanjasta ainakin tuon 3, jso se on lyhyt kieli. Jos pitkä, niin jopa 6. Muista kolme aineesta 3+4+4 on jo aika hyvin, mutta jos saat korotettua noita kahta, niin se kompensoisi hyvin tuota, että saat käytännössä vain neljästä aineesta pisteet vaikka muuten ne voitaisiin laskea viidestä aineesta. Ja vaikka et saisikaan korotettua, niin on mahdollista päästä ihan noilla piirustuskokeilla sisään, joten peli ei oo menetetty. 🙂
Se on vähän vaikea sanoa, kun kokeiden sisältöä on hankala ennustaa. Onhan se mahdollista, mutta se tuleeko sopivaa tehtäviä vastaan, sitä ei voi sanoa. Kyllä mä uskon että sulla on mahdollisuuksia, pitäisi vain ainakin saada se 40% kaikkien kokeen suorittaneiden hakijoiden saamien pisteiden keskiarvosta, kuten tuolla selitin. Kokeiden sisältö perustuu lukion pitkään matikkaan, eli siellä on myös muuta kuin perusgeometriaa. Kannattaa katsoa ensin, millaisia kokeita on aikaisempina vuosina ollut (dia.fi:ssä on pääsykoearkisto, sieltä kun scrollaa niin löytyy arkkarien kokeita). Yritä ratkaista niitä, harjoitele. Mutta jos ne eivät vaan kerta kaikkiaan onnistu, kannattaa värvätä joku tutoroimaan. Lukiossa ei muistaakseni ollut suoraan mitään kurssia, joka opettaisi suoraan siihen mitä noissa kokeissa on, eli jos tuntee olevansa heikko noissa, kannattaa mennä vaikkapa valmennuskurssille – mielellään semmoisella, jossa saa henkilökohtaista opetusta, jossa keskitytään nimenomaan noiden kokeiden tyyppisiin tehtäviin ja lähdetään liikkeelle sun omalta tasolta. En mäkään loistanut matikassa, olisin halunnut vältellä sitä, joten valmennuskurssista oli paljon hyötyä. 🙂
Se työrutiinin saaminen lähtee ihan omasta itsestään. Abivuonna mulla oli jonkinlainen semmonen, viime vuonna ei pahemmin ollut, mutta tänä syksynä oon tsempannut, enkä esim. oo valvonut koululla yhtään allnighteria, ja oon saanut kaikki tehtävät palautettua ajallaan. Kyllä mä viime vuonnakin pärjäsin, vaikka teinkin kaiken aika viime tipassa (varsinkin ekana syksynä) enkä osannut yhtään pysyä aikatauluissa, mutta havahduin tossa jonkin aikaa sitten siihen, että hei, tää on mun tuleva ammatti, vois alkaa pikkuhiljaa tsempata vähän enemmän. Ja näin mä sit oon aatellut tehdäkin. Aikatauluissa pysyminen on yksi mun heikkouksista, siinä kehittyy ajan kanssa harjoittelemalla, siten että yksinkertaisesti ottaa itseään niskasta kiinni. 🙂
Kannattaa myös treenata nopeaa piirtämistä. Piirustus-&suunnittelukokeissa on vaan 2-3h aikaa per koe, ja siinä ajassa pitäisi keksiä mitä piirtää, aloittaa tekemään ja saada työ valmiiksi. Näistä jokainen on tärkeitä, mutta tärkeimpinä nuo kaksi viimeistä, että alat vaan tekemään ja saat sen valmiiksi. Mulle tää oli ihan kamalan vaikeaa, että pitäisi muka vaan alkaa tekemään jotain tosta noin vaan. Siinä auttaa vaan harjottelu, että laittaa kellon käyntiin vierelle ja treenaa vanhojen pääsykoetehtävien avulla. Mua auttoi tässäkin valmennuskurssi, mutta tiiän monia, jotka on pärjännyt ilman mitään ulkopuolisia apuja ja neuvoja. 🙂
…
… ei mahtunut samaan viestiin…
Haluan vielä sanoa, että kun pelataan muutamien pisteiden eroilla eikä ole varmaa, lasketaanko kokonaispistekiintiöön vai piirustuskoe-kiintiöön, myös ensisijaisuuspisteellä on merkitystä. Se osoitetaan siihen kouluun, jonka valitset ensimmäiseksi hakuvaihtoehdoksesi. Ja koulujen sisäänpääsypisteiden rajat vaihtelevat: Aalto-yliopistoon on perinteisesti vaikeinta päästä, ja kun mä tunsin itseni epävarmaksi ja halusin pelata enemmän varman päälle, hain Tampereelle (tosin Ouluun on perinteisesti alimmat sisäänpääsypisterajat). Tänne pääsin sisään niin, että pisteistä jäi vielä kaulaa siihen alarajaan, ja mut laskettiin siis kokonaispistekiintiössä sisään. Jos olisin hakenut Aaltoon, mun yo-pisteet olisivat olleet liian matalat ja olisin tullut lasketuksi piirustuskoekiintiöön, jossa taas pisteeni olisivat olleet ihan sillä rajalla, jolloin matikan koe olisi tod.näk. ratkaissut sisäänpääsyni. Ja koska mun pisteet olivat siinä keskiarvon kohdalla eivätkä erityisen hyvät, ei sekään olisi ollut mikään varma nakki.
Toivottavasti edes jostain neuvoista oli hyötyä! Kannattaa tutustua dia.fi -sivustoon kunnolla, siellä on paljon hyödyllistä tietoa. Lähiaikoina pitäsi myös olla tulossa uusi sivusto, arkkitehdiksi.fi, joka on siis suunnattua arkkitehtiopiskelijoiksi hakeville, mutta se ei ole vielä valmis. Toivotaan että valmistuisi ennen kevättä. 🙂 Paljon tsemppiä sulle kokeisiin ja hakuihin!
Mahtavan infopaketin oot jaksanut koota, vau!! Tästä on varmasti tosi paljon hyötyä monelle arkkitehtiopintoja pohtivalle. Oon ihan samoilla linjoilla monessa jutussa, varsinkaan tota valmennuskurssin merkitystä ei voi musta liikaa korostaa: kyllä se vaan niin on, että asiantuntevien opejen johdolla ja säännöllisellä treenillä saa paljon paremmat eväät pääsykokeisiin ja koko alan opiskeluun kuin ilman niitä. Itse kävin kevään mittaisen Midi-kurssin Teho-Opistolla Helsingissä, ja pääsin ekalla yrittämällä sisään Helsinkiin.
Hyvä esimerkki tästä valmennuskurssien tehosta on sekin, että aika iso osa tän vuoden parhaista töistä tuolla dia.fi:n näyttelyssä oli Teho-Opiston kurssilaisten tekemiä: http://teho-opisto.net/blog/entries/arkkitehtuurin_valintakoenaeyttelyssae_2014_loistavat_teho_opiston_kurssila/. 😉
Ihanaa joulunaikaa ja tsemppiä kaikille tuleville arkkitehdeille kevään hakuihin multakin!
-Kata
Kiitos! 🙂 Mun mielestä tosin valmennuskurssien merkitystä ei kannata liikaa korostaa. Esimerkiksi meidän vuosikurssilla aika harva oli käynyt valmennuskurssilla, tai monelta oon kuullut ettei ollut millään ja harva on maininnut olleensa. Käsittääkseni suurin osa kumminkin pääsee sisään ihan omin avuin. Kyllähän valmennuskursseilta todennäköisesti saa hyvät eväät kokeisiin ja siten myös varmuutta, varsinkin jos on hyvä kurssi, taitavat ja innostavat vetäjät ja jos itsellä on jonkinmoisia pohjataitoja alla (koska ei siellä kurseeillä nyt enää mitään piirtämistä opetella). Mutta valmennuskurssit ovat yleensä tosi kalliita (varsinkin hyvät sellaiset) eikä kaikilla ole niihin varaa, ja siksikin on mun mielestä parempi alleviivata sitä, että ilmankin voi pärjätä oikein mainiosti. 🙂
Oon aiemminkin kuullut Teho-Opistosta hyvää palautetta, uskon että on hyvä kurssi. 🙂 Valintakoenäyttelyn töitä voi tosiaan pitää esimerkkeinä, mutta kannattaa muistaa, ettei siellä ole kuin pieni osa kaikista koetöistä – ylipäätänsä kaikkien sisäänpääseiden tekijöiden osalta, huomioiden että näyttelytöissä voi olla myös sellaisten töitä, joiden tekijät eivät välttämättä ole kuitenkaan päässeet sisään. Eivätkä kaikki työt välttämättä ole edes viisi pistettä saaneita töitä, ja suuri määrä hyviä töitä ei esittelyyn mahdu. Eli mitenkään siis Teho-Opistoa vähättelemättä, haluan vain täsmentää että ei se näyttely kuitenkaan ihan kaikkea kerro. 🙂
Kiitos kommentistasi ja rauhaisaa joulunaikaa sinnekin! 🙂
Tervehdys!
Oon ite tän kevään abi ja aion hake Ouluun opiskelemaan arkkitehtuuria. Kirjotukset vei kuitenki sen verran aikaa/energiaa/aivokapasiteettia etten kerenny ollenkaa miettiin noita ennakkotehtäviä joten kiire tulee. Onko sulla mitään hajua kuinka vaikeeta niistä on oikeesti päästä läpi? Matikka tulee varmasti menemään ihan ok mutta piirto- ja suunnitteluko pelottaa myös koska vaikka visioita ja näkemystä on nii en oo kuitenkaa mikään taiteilija 😀
Moikka! Ennakkotehtävävaiheessa hakijoista karsiutuvat yleensä ne, jotka eivät tehtäviin oikeasti panostaneet tai tekivät tehtävät täysin väärin tai niin edespäin. Ennakkotehtävät ovat erityisesti luovuus- ja motivaatiotesti, joten niihin kannattaa panostaa sen verran kuin vain kykenee ja ehtii! Mäkään en koe olevani kovin taiteellinen tai hyvä keksimään mitään uutta tai niin edespäin (eli en todellakaan pursua mitään taiteellisia tai arkkitehtonisia näkymyksiä), mutta tärkeintä on osoittaa edes jonkinlaista oivallusta ja teknistä osaamista, ja nähdä vaivaan siihen mitä tekee. Mielikuvituksellisuudella on merkitystä, mutta ei kannata jäädä ideointivaiheeseen jumiin, sillä yksinkertaisestakin alusta voi syntyä jotain oikein hienoa. Voi olla tasaisen hyvä tai yrittää kiinnittää valitsijoiden huomion, voi mennä krjaimellisesti ohjeiden mukaa, tai venyttää rajoja siinä määrin kuin uskaltaa.
Mutta ainakin suosittelen tässä vaiheessa keskittymään nimenomaan niihin ennakkotehtäviin, jos olet kumminkin täysillä hakemassa. Vasta niiden jälkeen kannattaa miettiä jatkoa. 🙂 Mutta piirto- ja suunnittelukokeita varten pitää opetella sitä, että lukee tehtävänannon ja rupeaa vain tekemään, ja sitä että saa työnsä tehtyä siinä määrätyssä ajassa. Ihan tosissaan kannattaa harjoitella sitä. Kannattaa kerätä pää täyteen ideoita (esim. dia.fi:n valintakoenäyttelyistä 2011, 2012, 2013, 2014 ja muualta netistä, esim. drawingarchitecture.tumblr.com sisältää aika mielenkiintoisia, joskin paljon pidemmälle vietyjä kuvia) jotta omienkin koetöiden luonti voi sujua sutjakammin. 🙂
Toivon sulle paljon tsemppiä ja onnea tehtäviin ja kokeisiin! 🙂
Moikka taas!
Minähän pääsin läpi niistä ennakkotehtävistä! Matikkaki meni tosi mukavasti (27/12=2,25) ja alkupisteitä ropisi yllättävänki paljon (10). Eli mulla saattas olla mahiksia sisään! Mitä oot muuten mieltä noiden piirto- ja suunnttelukokeiden pisteytyksestä? Onko liian tiukasti arvioitu? Mistä tarkistajat vähentää pisteitä? Mulle nimittäin riittäis melkein minimipisteet eli 7 varsinki jos saan vielä sen ensisijaisuuspisteen (oon kuullu ettei sitä enää sais??). Huomenna ois viimenen koe edessä ja sen jälkeen vaan jännittämään peukut pystyssä!
Kiitos muuten kattavasta vastauksesta 😉
Hei, aivan mahtavaa! Voisin kuvitella, että sulla on oikein hyvät tsäänssit päästä läpi, ihan vaikka saisit kaikista kokeista vaan jotain 1-2 pistettä – vaikka jotenkin kyllä veikkaan, että saat enemmänkin. 😀 Vaikea niistä kokeiden arvostelusta on sanoa, ne kumminkin vähän vaihtelevat enkä tiedä, millaisia aiheita siellä on tänä vuonna ollut. Ykkösen kumminkin saa tyyliin jo ihan vaan palautetusta työstäkin, kakkosenkin jo ihan jos toteutus on oikeasti tosi kehno tai jos on ymmärtänyt tehtävänannon väärin mutta että jotain yritystä on kumminkin ollut, ja kehnollakin idealla kohtalaisella toteutuksen kera saa yleensä jo kolmosen, vaikka nää siis riippuvat paljolti kyseisen vuoden tasostakin, ja niin edelleen. 🙂 Hienoa että sulla meni toi matikka hyvin!
Multa on mennyt ihan ohitse tuo, ettei ensisijaisuuspistettä enää olisi..?! :O Ei ainakaan dian sivuilla mainita, että jotain olisi muuttunut, mutta kaipa se selviää viimeistään sitten kun tulokset tulevat. Siihen asti siis jännätään, peukut on pystyssä täälläkin! 😀
Otaniemessä opiskelevista on viime vuosina 80-90% käynyt jonkin valmennuskurssin.. Kertoo jotain. Lisäksi valintakoenäyttelyssä on parhaista töistä parhaat, eli siellä on yleensä vitosen saaneista töistä kiinnostavimmat.
En ookaan kuullut tota! Mistä tiiät että jopa 80-90%? 🙂 Mun käsittääkseni valintakoenäyttelyssä voi olla myös sellaisia töitä, jotka on saanut huonommankin kuin vitosen, tai sellaisia töitä joiden tekijä ei kumminkaan ole päässyt sisään. Mutta tiedäppä noista sitten, ei sitä numero niiden töiden päällä kumminkaan lue.
Onko sulle tullut missään vaiheessa fiilistä, että olisikin pitänyt hakea Aaltoon tai Ouluun? Tiedätkö onko siirtyminen toiseen yliopistoon mahdollista (ilman että käy hakuprosessin uudelleen läpi)?
No ei sen osalta että olisin ollut tyytymätön tuohon meidän kampukseen, koulukavereihin tai Tampereeseen, mutta Espoo on mun kotipaikkakunta, ja kyllä mä sinne myönnän kaivanneeni. 🙂 Vanhat tärkeät kaverit asuvat sielläpäin ja Aalto-yliopisto olisi tosi kätevällä etäisyydellä, sen lisäksi että tykkään Helsingistä ja mun mielestä olis tosi hauska asua siellä. Nyt vaan on se tilanne, että kun Roopekin nyt pääsi tänne Tampereelle opiskelemaan, niin ollaan "jumissa" täällä Tampereella vielä aika monta vuotta (= vähintään ton lääkiksen perusopintojen verran, eli jotain 6 vuotta). 🙂 Mutta ei, ei käytännössä oo tullut mitään jälkimorkkista että olis alunalkujaankin pitänyt hakea toiseen paikkaan. Tiedän kuitenkin pari myöskin Helsingistä päin kotoisin olevaa kaveria, jotka ovat takaisin kotikulmille kaipailleet, ovat ainoat henkilöt joilta mitään sellaista olen kuullut.
Mun käsittääkseni ei ole mahdollista siirtyä yliopistosta toiseen ilman hakuprosessin uudelleenläpäisyä. Jos kuitenkin hakee uudelleen ja pääsee sisään, suurimman osan toisessa koulussa käydyistä kursseista pystyy aika varmasti hyväksilukemaan uudessakin koulussa, sillä vaikka noilla yliopistoilla on omat kurssinsa, peruskurssien sisällöt ovat aika yhteneviä. Mutta yleensä jos joku haluaa vaihtaa koulua kesken opintojen, se tehdään sitten siinä vaiheessa kun on kandiopinnot plakkarissa (3 vuotta), niin että voi hakea maisterivaiheen opintoihin (2 vuotta tai sen verran mitä opinnot venyvät) toiseen yliopistoon. En kuitenkaan sen tarkemmin osaa sanoa, miten se oikein käytännössä tapahtuu.
Moi! Kiitos laajasta opastuksesta arkkitehtuurin pääsykokeisiin 🙂 valmistuin itse viime keväänä 2015 ylioppilaaksi ja hain silloin aalto-yliopistoon lukemaan sisustusarkkitehtuuria, jossa yllätyksekseni pääsinkin ilman juuri minkäänlaista harjoittelua 3.vaiheeseen, mutta pisteet eivät aivan riittäneet sisäänpääsyyn asti. Nyt kuitenkin vuoden pohdittuani olen päätynyt hakemaan tänä keväänä lukemaan arkkitehtuuria ja Oulu miellyttäisi opiskelukaupunkina. Itse opiskelin lukiossa lyhyttä matikkaa ja kirjoitinkin siitä L. Laskeskelin, että saisin muista kirjottamistani aineista matikka mukaan lukien ennakkopisteitä 5,6. Nyt kevääksi otan Teho-opiston Midi+matematiikka kurssin etänä uusien ideoiden ja tekniikoiden saamiseksi ja puuttuvan pitkän matikan osaamisen vuoksi. Kaverini, joka on lukenut pitkän matikan lupasi myös auttaa, mutta silti se pääsykokeissa oleva matematiikan koe pelottaa. Osaatko sanoa, onko sisäänpäässeistä moni opiskellut lyhyttä matikkaa ja osaisitko arvioida millaiset mahdollisuudet mulla ois päästä opiskelemaan arkkitehtuuria? Kiitos vastauksestasi jo etukäteen! 🙂
Moi! Kiitos itsellesi kommentista. Rehellisyyden nimissä mun on vaikea tällä perusteella arvioida, kuinka hyvät mahdollisuudet sulla on päästä pääsykokeista läpi, mutta lähdetään siitä, että kyllä se mahdollisuus on aina olemassa!
En osaa sanoa, kuinka moni meistä on lukenut lyhyttä matikkaa, koska itse sitä matikkaa ei oikeesti pahemmin oo näissä opiskelussa tarvittu. Se matikankoe perustuu lukion pitkän matikan kursseihin, mutta lyhyen matikan L kertoo kuitenkin jo, että osaat kumminkin jotain. Se on kumminkin alkupisteidenkin pisteytyksessä samalla tasolla kuin vaikkapa mun pitkän matikan C.
"Matematiikankokeesta läpipääsyyn vaadittava pistemäärä on 40% kokeen suorittaneiden pisteiden keskiarvosta, esim. kun kokeiden maksimipistemäärä on 30 ja kokeen suorittaneiden saamien pisteiden keskiarvo on 20, niin läpipääsyyn tarvitaan vähintään 8 pistettä." Käytännössä läpi päästäkseen ei siis yleensä ole tarvinnut osata kovin paljon, mikäli porukka keskimäärin osaa saman verran kuin aikaisempinakin vuosina (toki siinä on vuosittain jonkin verran vaihtelua). Sanoisin, että jos tähtää harjoitellessaan siihen, että yltäisi pisteissä lähelle sitä keskimääräistä keskiarvoa, niin on aika turvallisilla vesillä. Kokeisiin osallistuu myös paljon sellaisia, joilla matikka ei välttämättä suju ollenkaan, ja se laskee kokeen tehneiden keskiarvoa.
Dia.fi-arkistoista löytyviä vanhoja pääsykokeita treenaamalla saa aika hyvän käsityksen siitä, millasta settiä niissä kokeissa kysytään ja mitä vastauksiin vaaditaan. Mun käymällä valmennuskurssilla palauteltiin siinä mieleen asioita, joita olin juuri samana keväänä pitkän matikan ylppäreihinkin lukenut (ja aika tehokkaasti jo unohtanutkin), ja harjoiteltiin juurikin niillä vanhoilla pääsykoetehtävillä. Kuulostaa myös hyvältä, että sulla on kaveri tutoroimassa ja että saat siitä etäkurssista lisäbuustia harjoitteluun. Ne voivat auttaa ymmärtämään niitä asioita, joita ei lukion lyhyessä matikassa välttämättä oo käyty läpi. 🙂
Matikka on noista kokeista läpipääsyn osalta se pisteiltään vähäpätöisin osa koko pääsykoerupeamaa, mutta jos sattuu olemaan monia samalla taitotasolla, se voi myös olla se joka ratkaisee. Mutta kunhan siitä vaan pääsee läpi ja sitten pärjää piirustus-&suunnittelukokeissa, on hyvät tsäänssit päästä opiskelemaan!
En tiiä ootko itse laskenut, mutta sun läpipääsy laskee paljon juurikin piirustus-&suunnittelukokeiden varaan, joten niitä varten kannattaa myös harjoitella (esim. aikaa vastaan maalaamista/piirtämistä/yms, vanhoja pääsykoetehtävien tekemistä ja dia:n valintakoenäyttelyyn valittujen töiden tutkailua). On hyvin mahdollista, että sut valitaan sisään ennemmin koepistekiintiössä kuin kokonaispistekiintiössä, koska alkupisteet ovat aika matalat.
Esim. jos vaikkapa matikan alimmat läpipääsypisteet olisivat 9p ja saisit minimissään sen verran, tai korkeintaan suunnilleen kokeiden keskiarvon verran (tässä skenaariossa 21p):
Alkupisteet 5,6 + matikkapisteet 0,75-1,75 + piirustuskoepisteet XX,XX + ensisijaisuuspiste 1,0 = 20 valintapistettä (Ouluun tarvitsee yleensä vähintään noin 20 pisteettä sisäänpääsyyn, eli se olisi turvallinen luku saada)
Tällaisessa tapauksessa tarvitsisit piirustuskokeista ehkä 11,65-12,65 pistettä läpipääsyyn kokonaispistekiintiössä – mutta jos näin on, sut valittaisiin todennäköisesti koekiintiössä, jossa Ouluun sisäänotetuilta on yleensä vaadittu keskimäärin vähintään 11 pistettä. Mahdollisessa vaa'ankielitilanteissa matikkapisteet tosin ratkaisevat. (Vanhoja sisäänpääsypisterajoja löytyy täältä.)
Mutta hei, paljon tsemppiä kevääseen! Pidän peukkuja! 🙂
Olen itse 15-vuotias ja olen harkinnut arkkitehdin alaa. Piirrokset noissa kuvissa näyttävät minulle niin haastavilta, että ehkä ei kannata. Rakastan kyllä piirtämistä, mutta en kai yllä tuolle tasolle 🙁
Moikka! Voi älä huoli, sulla on vielä vaikka kuinka aikaa! Piirtämisessä on se hyvä juttu, että se on oikeesti taito, jonka voi opetella. Niin mäkin tein, kun yläasteella olin tosi innostunut piirtämisestä ja haaveilin jopa sarjakuvapiirtäjän alasta… 😀 Piirtelin paljon itsekseni vuodesta toiseen, mutta kävin myös ainakin yhdellä piirtämiskurssilla, josta oli paljon iloa. Toki on olemassa joitain luonnonlahjakkuuksia, mutta vaikkei olisi synnynnäinen taiteilija (mäen ainakaan oo), ne tekniikat ja tyylit on oikeesti täysin opeteltavissa – jos vaan löytyy tahtoa ja intoa, piirtämään voi oppia! Varsinkin kun sanot että rakastat piirtämistä, niin sen lisäksi sulla on monta vuotta aikaa harjoitella, jos lopulta haluat hakea arkkitehdiksi tai jollekin muulle luovalle alalle. 🙂 Arkkitehdin alalla ei käytännössä enää pahemmin piirretä käsin, kun suuri osa työskentelystä tapahtuu nykypäivänä erilaisilla mallinnusohjelmilla (jos haluaa vähän kokeilla, niin yksi helppo aloittelijoille sopiva mallinnusohjelma on SketchUp, jonka voi ladata ilmaiseksi netistä) ja photoshopilla, mutta pääsykokeissa se käsinpiirtämisen taito on tietty tarpeellinen, ja samoin luonnostelussa ja omaksi iloksi harrastelussa hyödyllinen taito osata. 🙂 Älä masennu jos näät jonkun muun tekemiä hienoja kuvia, vaan katso niitä tarkkaan ja ime itseesi kaikki vinkit mitä saat irti! Kun harjoittelee, ei todellakaan tarvii ottaa paineita, että pitäisi keksi jotain omaa tai löytää heti se oma tyyli – ne voi jättää ihan rauhassa myöhemmälle! Tsemppiä ja iloa sulle piirtelyhetkiin! 🙂
Heippa! Täällä yksi arkkitehdiksi hakeva. Ennakkotehtäviä työstän ja tulipa pieni kysymys mieleen.. Täytyy rakentaa tulitikkuaskeista hyönteisravintola. Askien työstämisestä tai muotoilusta ei ole sanottu muuta kuin, että askien raapaisupinnat ja mainokset pitää peittää valkoisella maalilla. Mietinkin, että saako rasioita muotoilla ja leikellä? Siitä kun ei olla erikseen mitään mainittu.. Uskon vahvasti, että arvostelijoita ei kiinnosta onko askeja leikattu vai ei, vaan ne hauskat ideat ja töiden toteutus. Silti hiukan pelottaa lähteä askeja työstämään. Mitä ajattelet asiasta? Kiitos ajastasi, en keksinyt keneltä muultakaan asiasta kysäistä. 🙂
Heippa! Kiva kuulla että oot päättänyt hakea tälle alalle! 🙂 Ennakkotehtävissä se toteuttaminen on yleensä aika vapaata, ja pääasia on, että lopputulos säväyttää/vakuuttaa arvostelijoita edes siinä määrin, että pääsee jatkoon. Sanoisin, että asia on niin kuin uumoilit, että kun ohjeissa ei ole erikseen käsketty tekemään tai olemaan tekemättä mitään askien muodolle, niin niitä voi ihan hyvin leikellä ja muotoilla, jos se tuntuu työhön sopivalta. Kysyin asiasta myös mun arkkarikavereilta, ja he olivat samaa mieltä, joten uskaltaudun vastamaan että siitä vaan! 🙂 Onnea ennakkotehtäviin!
<Teettekö te opiskelijatöinä pientalosuunnittelua? Hinta-arviota vanhan puuston omaavalle 4500 m2 tontille, johon olisi tarkoitus väkätä 4-5 omakotitaloa kymmenen vuoden päästä. Ajatus olisi kunnioittaa vanhaa puustoa (useita jalopuita). Alkuunsa piisaisi asemapiirustus, jossa huomioitu kulkuväylät, arvopuut, liittymät, rakennusajan tilantarpeet, maaläämpö/ muu lämmitys jne. Keneen kannattaisi olla tämmöisestä yhteydessä, jos haluaisi opiskelijan näkemystä? Paljonko oppilas haluaisi korvausta? Aikaa on tosiaan tuo kymmenen vuotta toteutukseen, niin en vielä arkkitehtitoimistoille ajatellut toimeksiantoa antaa… Kiva yhteenveto sinulla ja kookklettamalla harjoitustyötä tämän löysin.
Joo onhan noita suunnittelutöitä, ja se on vaan hyvä, jos joskus on jotain oikeita olemassa olevia suunnittelukohteita, niin opiskelijatkin saavat tehtäviinsä lisää realismia. En osaa näin suoralta kädeltä sanoa ainakaan ensimmäisten vuosien opiskelijoiden valmiudesta tehdä rakennusurakoiden hinta-arvioita, joten kannattaa ottaa tällaisten asioiden&ehdotusten suhteen yhteyttä esimerkiksi meidän yliopiston arkkitehtuurin laitoksen professoreihin. Sanoisin, että heillä on paljon paremmin näkemystä vastata tähän opiskelijoiden puolesta, ja kuka ties jos joku vaikka innostuu ottamaan tonttinne jonkun kurssin suunnittelualueeksi. Täältä löytää laitoksen henkilökunnan yhteystiedot, heitä (tai esimerkiksi laitoksen sihteeriä, jota voi pyytää välittämään viesti eteenpäin taholle jolle se sopisi parhaiten) voi rohkeasti lähestyä vaikkapa sähköpostitse. 🙂
Tässähän oli melkonen fiiliksen nostanut postaus! Olen nyt yhteishaussa hakenut muotilijaksi, mutta haluaisin arkkitehdiksi opiskella myöhemmin, suoraan välivuoden jälkeen jotenkin en uskaltanut hakea. Ajattelin että ehkä pitäisi hakea vähän vauhtia toiselta saman tyyppiseltä alalta vain ja päädyin hakemaan muotoilijaksi! Itse olen tällä hetkellä valmistunut merkonomi ja sisustussuunnittelija, mutta luuletko että sisustussuunnittelijan tutkinnon jälkeen voisin olla vahvoilla piirustus ja luovuus kokeessa? Jos myöhemmin aijon hakea:)
Kiva jos tästä oli innostusta! Harmi ettet uskaltanut hakea vielä, jos arkkitehtuuri kerta eniten houkuttaisi! Pääsykokeet kun ovat itsessäänkin aikamoinen kokemus, ja on ihan tavallista, että niissä kerkeää käydä useammankin kerran yrittämässä ennen kuin onnistuu/onnistaa. Eikä oo tarkoitus pelotella, halusin vaan sanoa että kannattaa lähteä yrittämään heti kun vaan siltä tuntuu! Meillä on useampia monta kertaa kokeissa käyneitä ja unelma-alalle pääsyä odotellessaan jotain muuta opiskelleita, joille tää ala sopii kuin nenä päähän. Ei siis kannata jännittää liikaa vaan hypätä kokeilemaan. 😉
Ja toisesta samantyyppisestä alasta voi tietenkin olla hyötyä. Vaikea tästä suoralta kädeltä arvioida, oletko vahvoilla kokeita ajatellen, mut kyllä siitä sisustussuunnittelusta varmasti jäänyt jotain käteen ja luovuus on suonissa, pitää vaan mennä ja uskaltaa! Muotoilussa on varmasti paljon samaa kuin arkkitehtuurissa ja sisustussuunnittelustakin opittuja juttuja pystyy varmasti hyödyntämään jotenkin jatkossa (voi toimia yhtenä erityisvahvuutenasi myös jatkossa). Saat myös mahdollisesti hyväksiluettua joitain kursseja, jotka olet käynyt jo aiemman tutkinnon opintojen aikana (esim. kielten kurssit), joten valmistuminen voi käydä nopeammin. 🙂
Hei! Kiitos, sulla on tosi kivat sivut! Olen haaveillut arkkitehdiksi yläasteelta lähtien. Piirtäminen ja kaikenlainen rakentaminen ja suunnittelu on jotain, mikä kiinnostaa kovasti. Nyt kuulin, että arkkitehtiopiskelijat opiskelevat ensimmäisen vuoden DI-opiskelijoiden kanssa opetellen rakemntamisen tekniikkaa, fysiikkaa yms. Pitääkö tämä paikkansa? Olen sinnitellyt lukiossa pitkää matikkaa ihan arkkitehtiuraa ajatellen, mutta en kyllä DI-opiskelijoiden joukkoon sovi. En kauheasti tykkää matikasta ja kirjotuksista tuli C. Siis, olisi tosi kiva, jos kertoisit kuinka iso osa opiskelusta on kovin teknistä. En nyt tekniikkaa mitenkään pelkää, lukion fysiikan kurssistakin tuli 9 mutta jätin nyt hakematta tuonne tämän pelkoni takia ja nyt harmittaa. Ja onko Aaltoon paljon vaikeampi päästä kuin Tampereelle? Todistuksestani saisin 22 pistettä tuon sivullasi olevan kaavion mukaan tai 22/5*2=8,8. Toki riippuu, miten pääsykokeet menee ja niitten varaan en hirmuisesti uskaltaisi laskea.
Moi! Kiitti! Mukava kuulla että suunnittelet hakevasi tälle alalle! 🙂 Pelkosi on kuitenkin aika turha. Pitää paikkaansa, että ainakin meidän koulussa meillä on pari pakollista kurssia rakennustekniikasta ja -fysiikasta, joista osa käydään DI-opiskelijoiden kanssa samoilla luennoilla. Meillä arkkitehtiopiskelijoilla ei kuitenkaan ollut samat vaatimukset kuin DI-opiskelijoilla, joten niistä ei luulisi olevan ihan iso haaste räpiköidä läpi! Tekniset opinnot (kuten fysiikka) eivät ole opinnoissa minään pääpainotuksena (ellei sitten itse niihin halua jostais syystä perehtyä ja mennä DI-kursseille), sillä niitä on tosiaan meillä ihan vaan se pari pientä kurssia. Mäkin sain yo-kirjotuksissa pitkästä matikasta C:n enkä fyssaa lukenut kuin sen yhden pakollisen kurssin joskus lukion ykkösellä, ja ihan ookoo oon päässy täällä kursseista läpi. 🙂 Älä siis anna tän jarruttaa sua!
Sisäänpääsyrajojen erot vaihtelevat vuosittain, joten sen kanssa en valitettavasti osaa oikein auttaa. Yleensä aikaisempien vuosien pisterajoja tutkimalla voi saada vähän osviittaa paikkakuntien/yliopistojen eroista, mutta toki nää uudistukset hakujen suhteen voivat vaikuttaa tavalla jota en osaa tässä nyt arvioida. Mutta perinteisesti Aaltoon on ollut vaikeampi päästä kun sinne on enemmän hakijoita, ja sen vuoksi oikeastaan itsekin hain Tampereelle, kun tänne oli vähän helpompi päästä. Ja omasta puolestani voin myös kyllä suositella tätä yliopistoa! 🙂
Kovasti kiitoksia nopeasta vastauksesta…harmi vaan, että löysin nämä sun sivut vasta hakujen jälkeen. No, tulee se ensi vuosikin, vaikka vuosi eteenpäin on aina pitkä ja taaksepäin lyhyt. Täytyy seurailla, josko Tampreen arkkitehtipuolella on joskus avoimien ovien päiviä tms, niin vois tulla sinne tutustumaan.
Totta puhut, ensi vuonna ehtii uudestaan eikä sitä ainakaan kannata harmitella, vietät vaan huippu vuoden ennen pääsykoerumbaa ja opintoihin sukeltamista! 🙂 Veikkaan että semmosia joskus pidettäisiin, ihan en oo tietoinen niistä mutta luulisin että pidettäis. Aurinkoista kesää! 🙂
Terve! Oli todella mielekästä lukea kirjoitustasi. Itse olen aika epävarmalla päällä ollut viimeaikoina, kun olen tuon matikan kanssa hikoillut. Mä oon tehny käsillä kaikenlaisia raksahommia ja taide on lähellä sydäntä, että pitäiskö vaan panostaa täysillä piirtämiseen ja jättää stressi matikasta, sillä mulla ei ole lukio pohjaa. Ymmärsin niin, että on mahollista päästä lucky luuserina piirtämällä sisään ;D Miten kannattaisi valmistautua, kun on näin huonot matemaattiset lähtökohdat. Tosin hinku kouluun on kova!
Terveisin Robbe
Moi! Kiitos viestistä, tosi kiva kuulla että oot hakemassa alalle! 🙂 Se matikka oli mullekin jännä paikka, kävin valmennuskurssilla tsemppaamassa sitä, ja tuntuu että se auttoi, kun aivot meni muutoin yo-kokeiden jälkeen aika lukkoon… (Onneksi sitä ei niiden pääsykokeiden jälkeen enää juuri ole tarvinnut!) Tehtiin siellä harjotellessa erityisesti dia.fi:n arkistoista löytyviä vanhojen pääsykoetehtävien matikantehtäviä ja vastaavia tehtäviä – niiden periaatteeen ainakin jonkinlainen käsittäminen on se keino jolla kokeesta voi selviytyä. Piste sieltä, piste täältä, kunhan yrittää vastata kaikkeen. 🙂 Sama piirustus- ja suunnittelukokeissa, ne onkin sulle kaikkein tärkeimmät, kun haet yo-koepisteiden kiintiön sijaan piirustuskoekiintiössä. Mutta kyllä se siitä, harjottelemalla ja itseensä uskomalla! Tää ei oo kaikkein helpoin koulutus päästä sisään, mutta vaikka ei ekalla kerralla nappaisi, kannattaa muistaa että monet hakevat useitakin kertoja – mullakin opiskelukavereista useampi jotkut ovat hakeneet kolme tai neljä kertaa. Kyse on eniten siitä, että tätä haluaa tarpeeksi eikä luovuta liian helpolla! 🙂 Isot tsempit sulle harjotteluun!
Hei! Tykkään tavastasi kirjoittaa, näitä on kiva lukea. Täällä nyt päästy siihen asti, että on matikankokeeseen kutsu. Nyt sitten tarkemmin mietteissä, että mitä se arkk kandi oikein tekee töissä? Onko opiskelu kovin teknistä? Onko paljon tenttejä ja luentoja tai enempi harjoitustöitä? Onko opiskelu kuinka vaativaa esim lukioon verrattuna, pitkällä matikalla lukiossa? Onko työssä luovaa tekemistä jäljellä vai teknistä piirtämistä? Olisin tosi onnellinen, jos ehtisit kertoa jotain. Toki tiedän, että oma on päätös ja erilaisia hommia, mutta mutta…
Moikka! Kiitos paljon, ihana kuulla että tykkäät! 🙂
Nää vastaukset saattaisivat olla erilaisia jonkun muun suusta sanottuna, mutta anyway:
– Ark.yo / ark.kandi voi päästä arkkitehtitoimistoon töihin ja siellä mukaan erilaisiin projekteihin. Yleensä siellä pääsee suoraan aika samoihin hommiin kuin vanhemmatkin tekijät (yleisesti ottaen pitää jotain osata mallinnusohjelmista ennen kuin voi päästä toimistoon töihin), ja riippuu ihan toimistosta, millaisia projekteja ja hommia on tarjolla. Ja toki siitä, mitä oot siihen mennessä oppinut ja mitä ohjelmia osaat. Omalla kiinnostuksella on myös paljon väliä, jos sen vaan tuo esille ja hakee sellaseen paikkaan, jossa on jotain sua kiinnostavaa. 🙂 Esim. meidän toimisto on aika iso ja projekteja on vaikka mihin lähtöön, ja mä oon päässyt tekemään paljon erilaisia hommia. Oon tehny mm. visualisointikuvia, työpiirroksia rakenteilla olevaan projektiin, kuvia kaavoitukseen hankesuunnittelua ja pohjien pyörittelyä uuteen rakennukseen, ja ollut mukana monissa pienemmissä projekteissa ja sit vähän pidempään parissa isommassa. 🙂 Jotkut opiskelukaverit on tehnyt enemmän asuntosuunnittelua ja kerrostaloja, ja monet pienemmät toimistot tekeekin paljon niitä. Arkkitehtiopiskelija voi hakea myös kaupungille töihin, itse olin kesällä Tampereen kaupungin asemakaavoituksessa.
– Se teknisyyys riippuu vähän mihin vertaa. DI-opintoihin verrattuna tää voi näyttää lähinnä piirtelyltä ja askartelulta, mutta jotkut voivat ottaa sen teknisen puolen enemmänkin tosissaan. Itelläni se ei oo se osa-alue, johon jaksasin paljoa voimavaroja laittaa. 🙂
– Painopiste on vahvasti niillä harjoitustöillä. Luentoja toki on ja niillä kannattaa käydä, mutta ne harvemmin on pakollisia (paitsi kielissä). Tenttejä on moniin muihin aloihin verrattuna tosi vähän, yleensä toisen ja neljännen periodin lopussa yhdet tai kahdet, riippuu ihan kursseista. Vaihtoehtoisesti voi olla vaikka kotitentti tai luentopäiväkirja. Harjoitustyöt kuuluu about jokaiseen kurssiin.
– Eri tavalla vaativaa kuin lukiossa, mutta matikassa vaikeinta on tähän mennessä ollut ne matikan pääsykokeet. 😀 Toki pari teknisempää kurssia oli (aika pienessä roolissa) mutta kyllä niistä pääsee lukemalla läpi vaikkei kauheen teknista taustaa/osaamista/kiinnostusta olisi.
– Riippuu siitä, miten määrittelet luovan työn. Ja siitä, mihin pääset töihin ja mitä siellä töissä teet. Omat vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet kannattaa tuoda esille portfoliossa silloin töihin hakiessa ja ehkä jossain määrin myös työhaastattelussa Jos sut on palkattu lähinnä just piirtämään archicadilla kerrostalopiirustuksia, niin sitten se duuni on todennäköisesti just sitä teknistä piirtämistä/mallintamista koneella. Toki voit pyrkiä hakeutumaan sellasiin hommiin jotka sua kiehtoo eniten, ja luovempia hommia voi olla vaikka kisatöiden tekeminen ja hankeselvitys- ja hankesuunnitteluvaiheet. Niissä voi päästä vaikuttamaan suunnittelukohteeseen ja näyttämään oman luovuutensa (varsinkin jos sun ideoista tykätään), mutta jos/kun sitä työtä tekee jollekin muulle, pomo on viime kädessä se "suuri visionääri" joka päättää mitä tehdään. 😀 Opiskelukaveri pääsi suunnittelemaan kerrostalon julkisivun värejä tms (ja siitä tykättiin niin pääsi tekemään niitä enemmänkin), ja se oli mun mielestä aika luovaa näin alkutaipaleella olevalle ark.opiskelijalle. 😀 Ite tykkään tehdä niitä luovempia juttuja itsenäisesti kotona ja harrastuksissa, kun taas töiden suhteen ei just tällä hetkellä oo niin tarkkaa, onko se niin luovaa. Kiinnostaa lähinnä nähdä eri puolia tältä alalta, jotta tietäisi paremmin, mihin mieluiten keskittyisi. Kaikki on niin uutta ettei mikään maistu vielä puulta, ei edes jotkut työpiirustusten kaaviot. Ja jos tietää millasta hommaa mieluiten tekisi, niin lopulta on vaan siitä omasta motivaatiosta ja sinnikkyydestä kiinni – ja joskus on toki vähän tuurista kiinni, että osuu paikalle just sopivan projektin hetkellä. 😀
En tiedä oliko näistä mitään hyötyä, mutta ehkä jotain näkökulmaa ainakin. 🙂
Kiitos kovasti!
Hei, näitä sun sivuja on kiva lukea. Arkkitehtuuri kiinnostaa kovasti mutta miten paljon pölyäviä hommia koulussa on, olen tosi allerginen? Puupölyä ym…
Moi! Kiitos, mukava kuulla että pidät! 🙂 Mun mielestä tuolla on ihan normaalilla tavalla pölyistä tai epäpölyistä, en itse osaa sanoa kun en siihen reagoi. Yliopistolla on varmasti joskus vierailupäiviä, jolloin tiloja voi käydä tsekkaamassa, se olisi varmasti perustelua jos on pahasti allerginen.
Mutta siis en koe, että meidän piirustussaleilla ja luokissa olisi mitenkään normaalista poikkeavan paljoa pölyä. Konkreettiset puutyöt sun muut keskittyvät erillisiin pajatiloihin, jotka ovat eri rakennuksessa kuin meidän ark-laitoksen tilat. Meidän opintoihin ei käsittääkseni myöksään sisälly pakollista pajatyöskentelyä, ja pienoismallit voi myös tehdä ihan liimaa-leikkaa-systeemeillä. Ehkä joku yksittäinen palikkasommittelutyö on yleensä tehty puupaloja sirkkelöimällä, mutta noi nyt on varmasti ihan järjestelykysymyksiä. 🙂
Hei! Olen palannut tähän kirjoitukseesi ja vastauksiin, joita olet kommentteihin kirjoitellut, useamman kerran. Niistä kaikista on ollut paljon apua:) Haen parhaillaan arkkitehdiksi Tampereelle, tällä hetkellä ennen piirustus- ja suunnittelukoetta minulla on 12,83p (alkupisteet 10p, matematiikka 2,83p). Jos saisin piirustus- ja suunnittelukokeesta 8p, minulla olisi jo aika hyvät mahdollisuudet(?) Sitä kyselisinkin, että kuinka vaikeaa sellainen pistemäärä on saada? Ja kuinka vaikeaa piirustuskokeesta on yleensäkin päästä läpi (saada se 7p)? Kiitos paljon jos huomaat tämän ja viitsit vastata!:)
Moi! Sori että kesti vastata. Kiva kuulla jos näistä on ollut apua! 🙂
Valitettavasti mun on todella vaikea vastata tuohon, onko miten vaikea päästä sisään. Omista kokeista on jo aikaa, ja läpipääsyn haastavuus määriytyy aina aikalailla sen vuosittaisen tason ja arvostelijoiden mieltymysten mukaan. Lisäksi sisäänpääsyrajat vaihtelevat jonkun verran vuosittain. Mun on myös tosi vaikea arvioida mitään, kun en pysty sokkona sanomaan, mikä sun taitotaso piirtäminen ja sellaisen saralla on. Enkä mä varmaan olisi muutenkaan sopiva sitä arvioimaan, vaikka jotain näkisinkin. 🙂
Aikaisempien vuosien valintakoenäyttelyiden töitä katselemalla voi saada vähän osviittaa siitä, millaisesta siellä arvosteluraadissa on aikasempina vuosina pidetty. Ja vaikutteiden imeminen on sallittua, sun ei tosiaan tarvitse mennä sinne kokeisiin keksimään pyörää uudestaan!
Mutta anyway, sun lähtöpisteet ja matikka näyttää olevan ihan huippua, joten lähtökohdat on tosi hyvät. 🙂 Jos osaat jossain määrin tuottaa kuvia ja saat sun ideat aikarajan sisällä toteutettua – siellä kokeissa siis tosiaan mennään eikä meinata – sulla on hyvät mahdollisuudet päästä sisään. Luota siis itseesi ja anna palaa!
Muista että tärkeintä siellä kokeissa on pitää hauskaa. Silloin voi päästä hyvään flow-tilaan ja jopa nauttia niistä hetkistä. Älä keskity liikaa siihen, mitä tehtävänannossa lukee, saatika yritä väkisin noudattaa niitä orjallisesti, jos tuntuu että homma kuivuu kasaan ja lyöt vaan päätä seinään. Kyse on kumminkin luovasta tuottamisesta. Jos sulla on joku tekninen vahvuus, kannattaa toki käyttää sitä. Mutta irroittelu ja luovuus on sallittua, ja turha stressaaminen ja pilkunnussiminen vaan latistaa kaikkea. Riskinottaminenkin on sallittua, huonoimmat pisteet saanutta työtä ei kumminkaan lasketa mukaan. Voi jopa käydä niin, että joku työ, mistä olet itse epävarma, onkin arvostelijoiden mielestä ihan huippu. Voit leikitellä eri tyyleillä, ja kannattaa muistaa jokaisen kuvan ei tosiaan tarvii olla mikään runsaudensarvi (siis funtsi nyt tätäkin vuoden 2012 valintakoenäyttelyn tehtävä 2 "muotoilupääkaupungin juhlavoileipä" -työtä, tää on saanut 5 pistettä siinä missä tällaisetkin :D). Saattaa kuulostaa absurdilta, mutta niin ne tehtävänannotkin on usein aika absurdeja. 😀
Paljon onnea ja tsemppiä sulle koeviikkoon! 🙂
Hei! Olen haaveillut arkkitehdin opinnoista vuosia, ja nyt ajattelin, että pitäisi varmaan ensi keväänä tosissaan yrittää tehdä haaveista totta…ainakin yrittää. Tykkään suunnitella, piirtää ja pitkän matikankin luin ihan arkkitehtiopintoja ajatellen. Mutta, kun katselin lukujärjestyksiänne netistä, niin iski pakokauhu. Opinnot antavat laajan kuvan rakentamisesta yleensäkin, mikä on ihan kivaa, mutta en ole hyvä laajojen kokonaisuuksien hahmottamisessa, haluaisin keskittyä johonkin pienempään osa-alueeseen, haluan siis osata jonkin tietyn jutun hyvin ja tehdä sitä. Ja esim joku korjausrakentaminen ei kiinnosta sitten pätkääkään. Aloin jo miettiä, että pitäisikö minun hakeutuakin esim muotoilun puolelle. Hmmm, en nyt tiedä keneltä kyselisin, niin aattelin laittaa tänne kysymyksen… Sulla kun tosi asiallista ja kivaa lukemista näimmä koko blogi täynnä. Olisin tosi onnellinen, jos ehtisit vastata.
Heippa! 🙂 Sori että mulla kesti vähän vastata.
En kannata pelästyä. 🙂 Opinnoissa käsitellään arkkitehtuurin eri aihealueita ja niitä vaihtoehtoja, joihin on mahdollista syventyä. Se on arkkitehdin ammatin kannalta ns. yleissivistävää (kuten lukiossakin opiskellaan eri aineita), ja vaikka monet perusopintojen kurssit ovat pakollisia, se ei tarkoita, että jokainen aihealue olisi pakko hallita 100 prosenttisesti. Ei muakaan kiinnosta esimerkiksi rakennesuunnittelu missään määrin (oli vaikeuksia motivoitua lukemaan niin menin niistä kursseista aika rimaa hipoen), mä pidän enemmän juuri laajoista kokonaisuuksista joita vois päästä tekemään esim. yhdyskuntasuunnittelun parista (esim. kaupunkisuunnittelua). 😀 Se on omasta valinnasta kiinni, mihin haluaa panostaa enemmän ja mihin vähemmän.
Vapaavalintaisiakin kursseja on, mutta käytännössä opintojen sisältörakenne on aikalailla ennalta määrätty opintovuosina 1-4. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokaista aihealuetta olisi pakko hallita täydellisesti tai että kaiken edes tarvitsisi kiinnostaa. Opinnot kuitenkin antavat siihen mahdollisuuden, ja alustavat valmiudet esim. pääsuunnittelijan tehtäviin (asioista valtaosa opitaan toki vasta työelämässä, tää ammatti on hyvin sellainen joka lopulta opitaan käytännössä tekemällä).
Viimeisinä opinto vuosina valita isoista kurssikokonaisuuksista eri aiheista pari, ja myös diplomityö tehdään johonkin tiettyyn aihealueeseen keskittyen (näitä voi vaikka googletella jos haluaa tutkia, millaisista aiheista oikein on kirjoitettu ja millä laajuudella). Yleisten opintojen lisäksi se siis tulee aika väistämättä, että jossain vaiheessa aletaan panostaa enemmän johonkin tiettyyn aihealueeseen – varsinkin jos tietää, mihin haluaisi urallaan erikoistua. Mä en tiennyt, joten eri aihealueisiin tutustuminen on ollut enemmän kuin tarpeen. En tosiaan olisi ennen opintojen alkua osannut mihinkään todelliseen pohjaten sanoa, mistä aihepiiristä pidän ja mistä en.
Opinnoissa käydään erilaisia perusvaihtoehdoja ja arkkitehtuurin aihealueita läpi (toki niiden lisäksi voisi tehdä vaikka mitä muutakin), kuten asuntosuunnittelu, rakennussuunnittelu, korjausrakentaminen, arkkitehtuurin historia ja yhdyskuntasuunnittelu. Opinnoissa opitaan eri suunnitteluvaiheita ja rakennusprojektien kulkua. Siinä oppii esimerkiksi sen, että jos tykkää yhdyskuntasuunnittelusta, kaupungilla asemakaavoituksessa työskentely voisi olla sun juttu. Tai jos esimerkiksi tiedät pitäväsi enemmän luovemmasta arkkitehtuurista perus asuinkerrostalojen sijaan, niitä voi Suomessa päästä työstämään esim. julkisia rakennuksia suunniteltaessa. Jos taas rakenteet ja työmaat ei juuri kiinnosta vaan haluaisi keskittyä vielä luovempaan, voi olla sopivampaa panostaa visuaaliseen ilmaisuun ja tehdä 3d-mallintamisesta ja kuvien tuottamisesta oman juttunsa (esim. monet arkkitehtitoimistot osallistuvat erilaisiin suunnittelukilpailuihin, joissa voi päästä vähän revittelemään luovuuden kanssa tavallisia kohteita enemmän, ja niissä se visuaalinen toteutus on tosi tärkeetä). Vaihtoehtoja tällä alalla on siis monia, joista voi valita sen mihin itse haluaa. Ei siis kannata pelästyä opintojen rakennetta tutkiessa. 🙂
Kannatta toki myös tutkia muita arkkitehtin ammatin kaltaisia opintoja. Muotoilu on yksi vaihtoehto jos se on asia joka sinua eniten kiinnostaisi, mutta itselleni tuli mieleen myös sisustusarkkitehtuuri. Oletko miettinyt sitä vaihtoehtona? Mä kävin pari vuotta sitten yhteen kampanjaan liittyen tutustumassa Kouvolan KYAMKissa mm. sisustusarkkitehtuurin opintoihin, ja se vaikutti tosi mielenkiintoiselta (varsinkin kun samalla oli omissa opinnoissa meneillään tylsiä aihepiirejä :D). Meidänkin toimistossa on sisustusarkkitehteja, jotka suunnittelevat esim. rakennuskohteiden värimaailmoja, pintamateriaaleja ja kalustuksia. 🙂
En tiedä oliko tästä konkreettista apua, mutta toivottavasti saat tästä jotain irti. 😀
Hei! Jos joku blogi-kisa tulee, niin äänestän sua. Mielenkiintoista luettavaa, ehkä johtuu myös siitä, että kiinnostuksenaiheemme ilmeisesti jonkunverrankin samanlaisia. Tosin en onnistuisi tälläisiä sivuja luomaan. Mutta siis, oli mulla kysyttävääkin. Miten sosiaalista arkkitehti-yo:n työ on? Tykkään näprätä yksikseni mutta kaipaan myös seuraa. Ja onks työ ihan täysin istumista koneella? Ja löytyykö työtä missä sais rakennella noita ihania pienoismalleja vaikka taloista tai kylistä…aah…oon hulluna rakentelemaan tommoisia. No, toki nyt muutakin voisin tehdä. Arkkitehtikö niitä pohjapiirroksia tekee vai sisustusarkkitehti? Nyt on tosi harmitus päällä kun tuli haettua arlkitehtuuriin vasta kakkossijalla ja pääsen kai ykköstoiveeseeni.
Moikka! Voi kiitos paljon, ihana kuulla että tykkäät! 😀
Arkkitehti on vuorovaikutuksessa työkavereidensa kanssa (jos ei ole yksityisyrittäjä) ja muiden suunnittelijoiden kanssa. Mä ainakin oon kokenut tän varsin sosiaaliseksi, kun tää on avotoimisto ja tässä on monen henkilön kattava tiimi ympärillä. 🙂 Itse työskentely on aikalailla itsenäistä (varsinkin silloin kun tietää mitä tekee eikä tarvitse kysellä paljoa apua) ja monet tykkää tehdä hommia vaikka nappikuulokkeet korvissa musaa kuunnellen, mutta myös vuorovaikutusta vaaditaan.
Toki mulla on näkemystä vain Tampereen kaupungin asemakaavoitusyksiköstä kesätöiden verran ja vajaan vuoden tästä meidän toimistosta, joka on keskimääräiseen verrattuna aika suuri ark.toimisto. Meillä on yhteensä lähes 50 työntekijää, ja projektitiimien kokoonpanot on yleensä sitä luokkaa (esim.5-7 hlöä) kuin mitä joissain pienemmissä toimistoissa on työntekijöitä yhteensä. 🙂 Eli näissä on vamasti toimistokohtaisia eroja, ja silloin kannattaa valita sellainen, jonka ilmapiiri vaikuttaa mukavalta. Ja jos ei tykkää niin kokeilee toisenlaista toimistoa. 🙂
En oo 100% varma, mitä kaikkea sisustusarkkitehdit tekevät, mutta kuvittelisin että sekä arkkitehti että sisustusarkkitehti tekevät pohjia, mutta eri vaiheissa. Yleensä kai arkkitehti suunnittelee ja tekee ne pohjat, ja sisustusarkkitehti tulee mukaan myöhemmässä vaiheessa kun niitä pohjia kalustetaan tms.
Mutta arkkitehdin hommiin ne pohjat kyllä ainakin kuuluvat, tarkkuusaste tosin riippuen ihan siitä, missä hankevaiheen kohdassa ollaan. Esim. hankeselvitysvaihe on tosi suurpiirteistä tilojen ja pinta-alojen arviointia ja sovitusta suunnitelman rajojen sisään, eli sellaista mitä tehdään ennen kuin tilaaja tekee päätöksen siitä, kannattaako/voidaanko projekti toteuttaa. Sen sijaan vaikkapa työpiirustuksissa on jo tosi pitkälle vietyjä ja tarkkoja pohjia, joiden mukaan aletaan tekemään ihan toteutustakin.
Vaikea sanoa, en tiedä missä tehtäisiin juuri pienoismalleja. Kouluprojekteissa ne ovat useimmiten vaadittu osa työtä, mutta ainakaan meidän toimistossa en ole nähnyt pienoismallia kuin yhdestä meidän isoimmasta projektista. Luulen että tääkin on ihan toimistokohtainen piirre! Veikkaan että jos siinä pienoismallien rakentelussa on hyvä, se voisi olla sun erikoisuus, joka muun suunnittelun lisäksi on ns. se sun juttu, jolla erotut joukosta. 🙂 Jossain toimistossa voidaan varmasti arvostaa sellaista taitoa tosi paljon, vaikka noin yleisesti suunnittelussa se 3d-mallintaminen onkin nykyään enemmän normi. Tää työ on kyllä valtaosin koneen ääressä työskentelyä ja 3d-ohjelmilla mallintamista (esim. ArchiCad tai Revit), lukuunottamatta skissailua eli luonnostelua, jota tehdään myös ihan käsin. 🙂
Harmi juttu! Mutta muista että aina voi hakea uudestaan, jos päätät aloittaa siinä ykkösvaihtoehdossa ja jos sen parissa sitten tuntuu siltä, ettei aihe maistu. 🙂
Hei! Kiitos mahtavasta blogikirjoituksesta, avarsi alaa ja innosti hakemaan ensikevään yhteyshaussa arkkariksi.
Itse olen tässä lukion kakkosvuoden mittaan miettinyt ties mitä ammatteja, ja viimeisimpnä on tullut arkkitehdin ammatti mieleen. Kirjoitukset ovat ensikeväänä, ja matikan osalta en usko itsellä olevan suurempia ongelmia pääsykokeita ajatellen. Omat piirrustus- ja maalaustaidot kuitenkin hieman epäilyttävät. Olen lapsena ollut kova piirtämään erilaisia asioita, pidän siitä nykyään, joskin se on hieman viime vuosina hiipunut.
Mitä mieltä olet, kerkeekö vuodessa (tai kahdessa, intti käytävänä lukion jälkeen) harjaamaan taitoja sille tasolle että pääsisi pääsykokeista läpi? Ylppäreistä itsellä on kohtalaiset odotukset, joten toivon saavani mahdollisimman paljon lähtöpisteitä sitä kautta.
Moi! Kiitos, mukava kuulla että kirjoitukseni innosti! 🙂
Mä sanoisin, että tietenkin on mahdollista ehtiä! Harjoitustarpeen määrä riippuu lähtötasosta, jota mun on vaikea näin mitään tietämättä arvioida.
Jos vain pystyy, kannattaa tosiaan panostaa ylppäreihin parhaansa mukaan, sillä riittävän hyvillä numeroilla (kuten dia.fi -sivuilla taulukossa lukee) saat hyvät lähtöpisteet ja sut lasketaan kokonaispistekiintiössä sisään. Ja se kiintiö on paljon isompi (75%) kuin piirustuskoekiintiössä sisään otettavat. Kannattaa laskea, mihin kokeisiin panostaminen kannattaa eniten, kun mukaan lasketaan viisi parasta ainetta.
Piirrustus- ja suunnittelukokeiden suhteen auttaa harjoittelu, tarkkailu ja harjoittelu. Helpointa treenata tutkimalla dia.fi -sivuilla olevia vanhoja pääsykoetehtäviä ja katselemalla aikaisempien vuosien hyviä töitä pääsykoenäyttelyiden galleriasta. Kannattaa imeä itsensä täyteen ideoita ja vaikutteita muiden hyvistä töistä, ja kokeilla erilaisia tyylejä ja tekniikoita harjoitellessaan. Näin ei juutu yhteen tyyliin ja pystyy hakemaan otteeseensa monimuotoisuutta – ja vaihtoehtoja, varsinkin jos se itselle ominaisin tekniikka ei vielä ole löytynyt.
Kannattaa tehdä edellisten vuosien piirrustus- ja suunnittelukokeiden tehtäviä itsekseen aikaa vastaan (maksimiaika sama kuin kokeissa olisi eli 2-3h), koska se ajanhallinta on kokeissa tosi tärkeää. Näin oppii hahmottamaan sen, mikä itsellä on se asia, johon kannattaa panostaa – onko se tekninen taito, tekemisen nopeus, ideoiden puute vai alkuun pääseminen.
Esimerkiksi mulla vaikeinta oli päästä alkuun, koska oon tosi jahkailija ja perfektionisti ja haluaisin miettiä koko työn ennen aloittamista. Tää yhdistettynä ideapulaan oli aika haastava kombo. Kokeissa oli ajan takia pakko aloittaa heti tai vain pienen miettimisen ja luonnostelun jälkeen, joka oli mulle tosi epämukavaa. Siitä oli vaan pakko päästä yli ja alkaa saman tien tekemään, ja käyttää niitä mieleensä keräämiään ideoita jos ei ollut omia tyrkyllä. Kaikki eivät tarvitse valmennuskurssia ja pärjää hyvin ilman, mutta mä myönnän että mulle siitä oli paljon oli apua, koska sen avulla tiesin, millaista siellä kokeissa tulee olemaan.
Piirtäminen ja maalaaminen on sellaisia taitoja, joita oppii tekemällä. Sen paremmin en osaa tähän enää enempää sanoa, kuin että paljon tsemppiä harjoitteluun ja viimeiseen lukiovuoteen! 🙂
Moi! Arkkitehtuuri oli unelma pitkään, mutta hakuajan alkaessa alkaa aina pelottamaan matematiikan kirjojen kertaus ja alan teknisyys. Nyt lähinä mietin, että löytyykö alalta hommia pikkutarkasta työstä nauttivalle? Luin jonkun pääsuunnittelijan haastattelun ja totesin, että ehkä moiseen hommaan moni ei pääsisi vaikka haluaisi, mutta jos se pitäisi olla unelmien täyttymys, niin olen kyllä väärälle alalle pyrkimässä. Tykkään tajuta isoa kokonaisuuksia mutta olen niin toivoton pikkutarkkuuksiin menijä, että isojen projetien kanssa tulisi takuulla ongelmia. Avoimessa kävin yhden arkkitehtuuria käsittelevän kurssin ja tykkäsin kovasti, mutta se käsitti enemmänkin arkkitehtuurin historiaa ja kulttuuria. Mutta joku työ tarttisi löytyä, jossa jotain konkreettista pääsee suunnittelemaan. Voisiko se kuitenkin olla arkkitehtuuri…
Moikka! Pahoittelut että vastauksessa kesti.
Arkkitehtuuri on alana sellainen, että sieltä löytyy kyllä varmasti erilaisia hommia erilaisista aiheista pitäville. 🙂 Ala ei ole matematiikkaa ja teknisyyttä, jos ne eivät ole asioita, joihin haluat erityisesti keskittyä. Jos erityisesti ne kiinnostaisivat, suosittelisin lukemaan ennemmin rakennesuunnittelijaksi, eli rakennusalan diplomi-insinööriksi.
Valtaosasta arkkitehteja ei tule pääsuunnittelijoita, vaan iso osampi on niitä taustalla työtä tekeviä tyyppejä. Pääsuunnittelija johtaa suunnitelua, eikä kaikki edes halua olla johtajia. Pääsuunnittelijaksi ei ole pakko ryhtyä, jos ei sitä halua. Meidänkin toimistossa on kourallinen sellaisia, jotka voivat kantaa pääsuunnittelijan titteliä, ja meidän toimistossa sentään on about 50 työntekijää. Pienemmissä toimistoissa niitä pääsuunnittelijoita on yleensä 1 tai 2.
Pikkutarkkaa työtä löytyy kyllä, samoin kuin laajoja kokonaisuuksia. Valinnanvaraa on, ja opintojen edetessä huomaa, mistä tykkää ja mihin haluaa jatkossa panostaa eniten. Kaiken ei tarvitse kiinnostaa. 🙂
Tunnistan kertomassasi myös itseni, koska olen myös sellainen pikkutarkkojen juttujen nysvääjä. Joskus unohdun niihin kiinni hinkkaamaan, ja joku työkaveri voi joutua sanomaan, että anna olla että saadaan nyt nää materiaalit menemään. Toisaalta oon myös tykännyt juurikin laajojen alueiden hallitsemisesta, pystyn muistamaan ja käsittämään isoja kokonaisuuksia. Ja mulle on tavallista, että on monta rautaa tulessa. Ja mitä pidemmälle oon opinnoissani edennyt ja mitä enemmän oon nähnyt työelämää, sitä paremmin oon oppinut ymmärtämään, mikä mulle sopii. Lopputulos on se, että vaikka alkujaan en pitänyt sitä mulla sopivana vaihtoehtona, oon alkanut miettiä, että just pääsuunnittelijan homma saattaisi olla sitä suuntaa, mihin voisin sopia. En vielä pitkään aikaan ole siihen valmis, mutta mahdollisesti joskus. Joku tietää alusta astia haluavansa olla se johtava suunnittelija, joku tietää että ei, ja joku tajuaa ajan myötä, mitä itse haluaa. Ja mieltään voi myös muuttaa. 🙂
Joten suosittelen kyllä harkitsemaan vakavasti tätä alaa. Kertomasi perusteella tää voisi hyvinkin sopia sullekin. 🙂
Apuva, oon haaveillu arkkitehdiksi vuosia ja monesta syystä haen vasta nyt. Matikan koe on maanantaina ja aloin kattella, että montakohan pistettä pitäisi matikan kokeesta saada päästäkseen läpi. Aloitin harjoittelun vuodesta 2016, joka piti olla tosi halppo vuosi ja oon oikeesti unohtanu matikan…oon uskotellu ittelleni, että pääsen siitä kyllä läpi, olenhan kirjoittanut C:n pari vuotta sitte. Mutta apuva, löytyykö jostain jotain tilastoa, että paljonko pisteitä minäkin vuonna on pitänyt saada, että pääsee läpi? Iskä tossa viä kommentoi, että jos oikeesti haluaisin, niin olisin lukenut viimeiset viikot hiki hatussa…väitän, ettei ole totta, mutta joo, olisi kyllä pitänyt jollekin kurssille kai mennä, kun itskseen en oo saanu aikaseksi lukea.