Elävää mallia

Tää on nyt aika opiskelupainotteista läpinää, mutta muuta ei nyt oikein mahdu päähän. En oikein ehdi iltaisin koneen ääreen, kun koulutyöt vievät suurimman osan päivästä. Luennot ei rassaa, tai mitä nyt aamuherätykset tuottaa haastetta, kuten myös siellä luennoilla hereillä pysyminen. Mä oon jopa aikataulussa kaiken kanssa, tulee tehtyä pitkiä päiviä niin ettei illalla jaksa enää kuin syödä, möllöttää ja painua petiin.

Vietin koulussa tänään 12 tuntia, eilen 8 tuntia, tiistaina 9 tuntia, maanantaina ihmeellisen lyhyet viisi tuntia. Huomisen aikatauluista ei ole hajuakaan, vaikka olisikin mukava päästä lähtemään Espooseen vielä valoisan aikaan.

Näistä kuvista osa on esiintynyt jo aikaisemmin instagramissa (@juuhachi) ja facebookissa, mutta tungin joukkoon muutaman uudenkin.

Kipsipään hiilipiirtelyä parin viikon takaa.

Väsynyt opiskelija, lumimaisemia sekä yksi kuvaräpsäys Sara Hildenin taidemuseosta Ellen Gallangerin AxMe -näyttelystä, johon käytiin tutustumassa taideryhmän kanssa.

Uusi koulureppu ja penaali, 2h+k -ravintolan herkullinen pippuripihvi, yhdyskuntasuunnittelun (=yhärin) viikkotehtävän alustavia laskutoimituksia…

Yhärin tehtävän jatkoa (neljän eri tontin pienoismallipahviluonnokset), lettuhimotus ja myöhäinen aamuherätys.

Teki mieli murotaikinaa, jonka jämistä tein vähän keksejä, pitkästä aikaa rajauskynällä vähän silmämeikkiä, yhärin työn pahviluonnoksen edistymistä.

Edelleen samaa yhärin tehtävää, puupaja tunnelmia, pölyä ihan joka paikassa, sekä joku poikien viritelmä mun työpöydän vieressä.

Tän päivän (lue: eilisen) elävän mallin hiilipiirtelyä.

Tää kevät on työmäärältään vähän eri luokkaa kuin syksy, mutta toisaalta se on mulle parempi: ei oo liikaa vapaata aikaa, joten jäljelle jäävä aika tulee käytettyä tehokkaammin. Syksyllä oli liian monia päiviä, joina olisi ollut aikaa vaikka mihin, muttei silti saanut mitään aikaiseksi. Tänään oli viikon pahin pala, aamukasista puoleenpäivään pelkkää ruotsia. Mä en oo puhunut tai käyttänyt ruotsin kieltä ainakaan kahteen vuoteen, ja se tuntuu kadonneen mun päästä kokonaan. Valvoin viime yönä myöhään ruotsin sähköposti-kirjoitelman ja pohjapiirros-esitelmän kanssa, heräsin aamulla yllättävän virkeänä, painuin kouluun ja tajusin vasta luokan oven edessä, että olin tunnin myöhässä. Hups.

Vaikka muiden kurssien luennoilla läsnäolojen suhteen ei oltaisi tarkkoja, ruotsissa se on tärkeää, ja paikalla paranee olla 80% kaikista luennoista, tai putoaa pois. Mulla kävi kuitenkin tuuri, kun satuin paikalle juuri samalla hetkellä, kuin nimilistan mukaan olisi ollut mun vuoro pitää esitelmä, eikä poissaolomerkintää näin ollen tainnut tulla.

Mulla on kaksi asiaa mietinnän alla: hakeako tutoriksi ensi vuodelle, ja mennäkkö mukaan yhdyskuntasuunnittelun kurssin opintomatkalle Wieniin.

Tutoriksi hakua mulla hidastaa vaan oma laiskuus ja sen turha ennakointi. Että jos mulla oliskin ensi syksynä tärkeämpää menoa kuin bilettää uusien fuksien kanssa. Tuskin. Ja kyllähän tuo kiinnostaisi, varsinkin kun lukiossa se, etten hakenut tutoriksi, harmitti mua jälkeenpäin aika paljon.

Tuo Wienin-reissukin kiinnostaa, erityisesti kun opintomatkoilla näkee yleensä paikkoja, joihin ei tavallisilla lomamatkoilla tule eksyttyä, ja koska en oo Itävallassa koskaan aikaisemmin käynyt. Tässä mua mietityttää eniten matkan kulut – mitään tukia ei kesäkuukausina tule ja vuokrat pitäisi kuitenkin jotenkin maksaa, eivätkä kesätyötkään ole vielä mikään selvyys. Ja toisaalta jos olisi rahoja reissuun, käyttäisikö ne mielummin johonkin muuhun matkakohteeseen kuin koulureissuun? En osaa päättää, ja johonkin tulokseen pitäisi päästä ihan lähiaikoina, ennen kuin lentohinnat alkaa nousta jyrkännettä ylöspäin.

Mä odotan viikonloppua niin hirveän kovasti. Ja sitä että olis aikaa tehdä jotain muutakin kuin koulutehtäviä. Onko kellään muulla työntäyteistä arkea?