Mä olin suunnitellu aloittavani tämän vuoden vahvasti niin koulun, liikunnan kuin kaiken muunkin osalta. Ne suunnitelmat vähän kariutuivat, kun ekaa koulupäivää edeltäneenä yönä iski aina niin ihana vatsatauti. Se on nyt kuitenkin selätetty, ja mä vietän viikonloppua ja yritän päästä kiinni siinä mitä ehdin alkuviikosta missata. Kyllä, parissakin päivässä voi jo jäädä jälkeen.
Mutta mulla oli tähän postaukseen ihan muukin aihe kuin höpötellä kuulumisia.
Ajattelin kertoa vähän omasta kokemuksestani ja ajatuksistani kuvanmuokkaukseen liittyen.
Varmaan aika moni vähättelee sitä, miten paljon kuviaan muokkaa, mikäli sen muokkaamisen oikeasti osaa. Ja joskus vaikkei oikein osaisikaan. Onhan se ihanaa, kun muokkaamalla saa esiin sen ihanneminänsä, jolta kovasti haluaisi näyttää. Ei kai se mitään, mutta usein ei myönnetä, jos joku kysyy, onko kuvaa muokattu. Se on sääli: miksi pitäisi valehdella? Ei kuvanmuokkaus ole mitenkään hävettävä asia.
Mun mielestä hävettävää on se, jos joku väittää jotain kuvaa muokkaamattomaksi, vaikka se ei sitä ole.
Mutta ehkä ne on joillain ne fiinit kulissit, joiden ei haluta kaatuvan, ja joiden kuvitellaan nojaavan kuvien ilmiantavaan maailmaan, mutta ei kuvanmuokkausta kannata sellaisen takia pahana asiana pitää.
Käytän tässä postauksessa rekvisiittana kuvia, joista suurin osa on jo aikaisemmin nähty täällä – nyt vain näette myös niiden alkuperäiset versiot, jolta kuvat näyttivät ennen minkäänlaista muokkausta. En siis ole muokannut edes valoa lisää, vaan nämä kaikki alkuperäiskuvat ovat (kokoa lukuunottamatta) tismalleen sellaisia, jollaisina kamera ne räpsäisi.
Kuvanmuokkausohjelmilla voi saada aikaan kaikenmaailman ihmeitä ja täydellisia muodonmuutoksia (ja youtube on esimerkkivideoita täynnä, tässä yksi, jos et jaksa katsoa niin kelaa loppukuvaan). Muokkauksen määrää hallinnoidaan tarpeen mukaan: mainoskuviin ihmiset muokataan ylitsevuotavan hehkeiksi ja epäluonnollisen laihoiksi, blogissa julkaistaviin kuviin riittää yleensä nopea valotasapainon ja kontrastin säätäminen, jos niitäkään.
Ihmiset tietävät, että kuvia muokataan, vaikkei se kokoajan mielessä pyörisikään.
Enkä mä näe syytä, miksi sen edes pitäisi pyöriä. On tietenkin hyvä osata kyseenalaistaa näkemäänsä (ja lukemaansa, medialukutaito on pop), jos sillä on tarvetta. Mutta jos nyt vaikka blogeissa esiintyviä kuvia ajatellaan, ne ovat visuaalista nautintoa. Miksi vaivata päätään miettimällä mitä missäkin on muokattu, kun kuvan tarkoitus on vain olla katselun ilona.
Mäkin muokkailen mun kuvia, joskus enemmän, joskus vähemmän. Silloin kun haluan postata mahdollisimman nopeasti (eikä ole aikaa tunteja kestävään kuvasäätö-episodiin) ja kuvat ovat jo alunperin hyviä, käytän yleensä vain Picasaa. Macbookkiin kun ei sitä monien suosimaa Photoscapea saa. Silloin yleensä säädän kuvia vain selkeämmiksi, sen verran mitä tarve vaatii, jotta kuva vastaisi parhaiten todellisuutta: säädän valotasapainoa ja lämpösävyjä, ehkä myös tehostusta ja värikylläisyyttä. Myöhemmin pienennän kuvat koneen esikatselutilassa sopivan levyisiksi ja lisään himpun verran terävyyttä.
Joskus otan käyttöön järeämmän välineet, toisin sanoen photoshopin, joista itselläni on käytössä joskus yläasteella joksikin synttäri- tai joululahjaksi saatu Adobe Photoshop Elements 9.
Muokkauksen syynä voi olla joko tahto vain leikitellä kuvalla, tai sitten joku osa kuvassa ei miellytä mun esteettistä silmää riittävästi.
Tai sitten kuva tarvitsee reipasta hienosäätöä ollakseen mun mielestä kiinnostava ja katseltavan arvoinen. Joidenkin mielestä kuvanmuokkaus on todellisuuden vääristelyä, kun kuvasta häivytetään epämieluisia asioita ja korostetaan hyviä puolia. Kuten vaikka poistetaan pari finniä ja muokataan juurikasvu piiloon. Ja netti on pullollaan esimerkkejä epäonnistuneista laihdutusefektikuvista, joissa muokkauksen paljastaa kuvan laihan kaunottaren vieressä mutkalle vääntynyt aita.
Mäkin olen muokannut omakuviani edustavammiksi, vaikken sille enää niin suurta tarvetta näekään.
Nuorempana tuli oltua vielä kriittisempi itsestä otettuihin kuviin, ja kuvien päälle lätki mielummin epäselviä filtereitä, kuin antoi ilmi, että ihossa oli epätasaisuuksia.
Tosin varmaan nykyäänkin joutuisi oma naama hienostelusyyniin, jos joku sattuisi ottamaan musta todella edustavan kuvan, ja vain leuassa möllöttäisi liian näkyvästi joku punainen patti. Joskus kun kuva tarvitaan johonkin tiettyyn käyttötarkoitukseen, vaikkapa edutuskuvaksi (esimerkkinä alla kaverin ylppärikuva), parantelu ei ole pahitteeksi.
Yllä yksi meidän syksyn arkkitehtuurin median perusteiden kurssiaan kuulunut työ.
Meille opetettiin jonkun photoshopin käyttöä hiukan joskus yläasteella tietotekniikan tunnilla, mutta ei mulla jäänyt sieltä mitään mieleen.
Sen mitä osaan, oon oppinut itse opettelemalla vuosien varrella, käytännön kokeilujen myötä. Mitäänhän ei oikein jaksanut tai tajunnut netin avulla opetella, mikä näin jälkeenpäin ajatellen olisi voinut nopeuttaa oppimissa oikein urakalla…
Musta on ihanaa, että mun tän hetkisiin opintoihin kuuluu myös photoshopin kera työskentelyä, kuten myös monien muiden ohjelmien käyttöä. On hauskaa nähdä, kuinka kauas lähtötilanteesta voikaan päästä, jos niin haluaa.
Onko sinulla mielipidettä kuvanmuokkauksesta? Harrastatko sitä itse?
6 Responses
Mä diggaan nykyisin hirveesti kuvanmuokkauksesta 🙂 Vai pitäisikö sanoa valokuvan manipuloinnista. Peruskuvia muokatessa yleensä vaan säätää käyrät yms fotarilla, mutta nyt olen alkanut opetella vähän enemmän myös kunnon manipulointia (tosin hitaasti) juurikin tutoriaalien avulla ja kokeilemalla. Tykkään ihan hirveesti kun periaatteesa kaikki on mahdollista – kunhan vaan jaksaa opetella ja keskittyä 😀
No joo ehkä muokkausta vois pitää enemmän sellaisena pienenä säätämisenä, ja manipulointina enemmänkin sellaista isompien muutosten tuottamista. 🙂 Hiljaa hyvä tulee, harjoittelu tekee mestarin! 😀
Oiku hyvä postaus! Oli kyllä hauska toi viimeinen kuva ja nauroin kyllä aivan vääränä tolle kuopalle:——–D
Mulla ei kuvanmuokkauksesta oikeestaan mitään vahvaa mielipidettä ole kun kauniit kuvat on kauniita oli sitten käsitelty tai ei. Oon myös sen verran laiska ettei monen tunnin kuvanmuokkaussessiot innosta (ei sillä että osaisinkaan) mutta yritän aina vääntää kameran asetukset mahdollisimman hyvin jo heti kuvaamistilanteessa ettei tarvitsisi kauheesti sillä picasalla sohia, aina on tietysti vähän jotain laitettavaa. Tykkään kyllä kauheesti sun kuvien huolitellusta ilmeestä! :—)
Haha joo mäki tykkään siitä, oli niin vaikea keksiä siihen jotain. Oli kyllä porukat keksiny vaikka minkänlaista (äly)vapaata muokkausta että jestas. 😀 Mäkin yritän, mutta onneksi pystyy muokata jälkeenpäinkin. Kiitos! 🙂
Mistä voi saada photoshopin? Tai mietin, että voiks sen ladata jostain, vai mitäääh? 😀 Kun tarttisin jonkun vähän paremman kuvienmuokkaustsydeemin, mutten tiedä miten saan tähän koneeseen photoshopin :/
Mä sain mun photoshopin joksikin joulu- tai synttärilahjaksi, ja tietääkseni sen latauslevy ostettiin ihan vaan jostain kaupasta (en tiiä mistä, mutta varmaan niitä saa esim. verkkokaupasta), vaikka niitä saa tietääkseni myös ostettua/ladattua netistä. 🙂 Mun tuo photoshop elements 9 (joka on photoshopin "harrastelijaversio", koulun koneilla meillä on photoshop cs6, jonka hinta lienisi moninkertainen) maksoi varmaan silloin aikanaan ainakin satasen verran, nyt sen saanee halvemmallakin, kun on tullut uusiakin versioita. Photoshop elements 12 lienee uusin, ja siitä voi jonkun kokeiluversion ladata ilmaiseksi Adoben sivuilta. Ja varmaan on mahdollista jostain ladata laittomastikin noita kokonaisia versioita, mutta sen osalta en osaa neuvoa mitään. :d