Mitä kaikkea mahtui vuoteen 2013?

Vuodenvaihde kolkuttelee ovella, ja tänä vuonna tässäkin blogissa nähdään katsaus tähän kuluneeseen vuoteen – oli nimittäin mun tähänastisen elämän tapahtumarikkain vuosi. Ja koska ahdan kaiken tähän samaan postaukseen, se venähti vähän pitkäksi. Toivottavasti näiden kuvien avautumisessa ei kestä kahta vuosisataa…

Jos mä ajattelen itseäni tasan vuotta aikaisemmin, ei mulla ollut hajuakaan, mitä kaikkea tähän vuoteen tulisi mahtumaan. Oli toki toiveita, mutta olin varautunut siihen, ettei mikään toteutuisi.

Tässä siis pikakelauksella minun kulunut vuoteni 2013 (linkkien pitäisi klikatessa aueta uusiin ikkunoihin):

Viime tammikuussa mä yritin päästä meidän Teneriffalla vietetyn joulun jälkeen takaisin opiskelun makuun, enkä tuntenut eteneväni ollenkaan. Sain ajokortin ja oman pikku pökötin, blogilla oli ensimmäinen syntymäpäivä, ja mä elin abivuottani kiemurrellen samalla sen tosiasian kourissa, että kaikki vähänkin epäolennainen tuntui vievän huomion kauas pois opiskelusta. Määräsin itselleni rajoituksia bloggaamisenkin suhteen, että saisin jotain aikaiseksi. Haaveilin opiskelupaikasta arkkitehtuurin parissa ja kävin pääni sisällä taistelua Aallon ja Tampereen välillä.

Helmikuussa päättyivät viimeiset koulutunnit, oli penkkareita ja abiristeilyä, ja mun päässä pyörivät ajatusmyrskyt saivat mun kirjoittamaan lähes jokaiseen postaukseen hyvin pitkiä pätkiä, joilla ei yleensä ollut mitään selvää punaista lankaa. Käsitöiden teko rajoittui lähinnä kerran viikkoon, kun pääsin Gräsaan tuulettumaan ja mössäämään savitöitä ja tekemään lasilautasia.

Maaliskuu velloi edelleen paljolti ylioppilaskokeiden verhon alla, ja mä yritin ihan tosissani lukea ja selviytyä. Heti ylioppilaskokeiden jälkeen ryhdyin tekemään tosissani ennakkotehtäviä, ja tein päätöksen hakea ensisijaisesti Tampereelle Aalto-yliopiston sijaan.

Aloin pikkuhiljaa myös pohtia ylioppilasjuhliani, mekkovaihtoehtoja ja kesän suurta matkasuunnitelmaa, interrailia. Valitin fitneksestä, tuunasin yhden t-paidan, ja halusin vähän uutta väriä elämääni, joten värjäsin hiukseni oransseiksi.

Huhtikuun pääteemoja olivat ehdottomasti valmennuskurssin ennakkotehtävät ja ”pikkutavaran diilaaminen”, kuten iskä mun rahankeruuyrityksiä luonnehti. Yritin hillitä itseäni olemasta kuluttamatta rahaa, ja kidutin itseäni pyörähtämällä kädentaitojen messuilla pällistelemässä kaikkea hienoa. Päädyin kyllä ostamaan sieltä tummanruskean nahkarepun, joka osoittautui ihan napakympiksi.

Aloitin itse oman ylioppilasmekkoni ompelemisen, alkaen ihan sovitusnuken rakentamisesta, joka kannattelee edelleen koko blogin luetuimman DIY-postauksen titteliä.

Kun päivisin ei ollut koulua, yritin opiskella arkkitehtimatematiikan pääsykokeeseen, tein pieniä käsityöprojekteja ja etenin yo-mekon kanssa, sekä taltioin ensimmäisen ja omasta mielestäni aika onnistuneen ”my day” -videopostaukseni. Kevät eteni joutuisasti, oli haastavaa pysyä kokoajan kärryillä.

Toukokuukin oli tavoitetta tavoitteen perään. Yo-kokeista ja ennakkotehtävistä oli selviydytty, sitten olivat arkkitehtimatematiikan kokeet. Ylioppilasjuhlat ja piirustus-&suunnittelukokeet alkoivat jo todella koputella oven takana, ja mulla alkoi olla todella kiire operaatio ylioppilasmekkoni kanssa. Lopulta saatiin myös lopulliset tulokset yo-kokeista, ja niistä paljastunut lopullinen lottorivi sisälsi samaan aikaan tuulahduksen niin huojennusta kuin lievää pettymystä.

Yhtäkkiä päätinkin haluavani eroon räikeän oranssista hiuskuontalostani ennen ylioppilasjuhlia niin, että saisin oman luonnollisen hiusvärini takaisin, ja kuin ihmeen kaupalla siihenkin löytyi toimiva ratkaisu. Matematiikan kokeesta selviydyttyäkin oli rankkaa, valmennuskurssi jatkui intensiivikurssin merkeissä.

Blogitekstit olivat suurelta osin pään purkamista, mutta joukkoon mahtui myös shortsien liukuvärjäystä, hopeatöitä sekä vastalause suunnilleen jokatoisessa blogissa toitotettuun virhepäätelmään siitä, mitä Google readerin lopettaminen oikein tulikaan tarkoittamaan. Yli kolmella tuhannella katselukerrallaan hakkaa leikiten kaikki muut tämän blogin eniten luetut postaukset…

Mutta mitä lähemmäksi kuukauden loppupuolta päästiin, sitä kiireisemmäksi elämä kävi. Varsinkin, kun ylioppilasmekon tekeminenkin venähti ihan viimeisille päiville ennen itse juhlapäivää…

Kesäkuun korkkasivat valkoinen lakki ja ylioppilasjuhlat. Sekä tietenkin oma sininen mekkoni, jonka sain kuin sainkin juuri ajoissa ja onnistuneesti valmiiksi, vaikka hilkulle menikin! Julkaisin myös postauksen aiheesta koulukiusaaminen, johon olin haastatellut samaan aikaan juuri yläasteelta päässyttä veljeäni.

Heti ylioppilasjuhlien jälkeisellä viikolla olivat piirustus- ja suunnittelukokeet: neljä päivän aikana seitsemän tehtävää, joihin tekemiseen meni yhteensä 20 tuntia. Mutta sitten se oli ohi. Olo oli vapautunut, ja pystyin viimein rauhoittumaan ja tähtäämään ajatukseni siihen ihanaan asiaan joka oli seuraavaksi edessä: kolmen viikon interrail-reissu Euroopassa kahdestaan Roopen kanssa.

Matka kesti 12.6.-4.7., ja perustin blogille facebook-sivun, josta matkaa pystyi seuraamaan paremmin reaaliajassa, kun taas blogiin olin kirjoitellut matkan ajalle valmiiksi muita juttua. Niihin lukeutui muun muassa mun rinkan sisällön esittelyä, huonepostaus, pari diy-juttua sekä kolmannen vuosipäivän kunniaksi tarinaa mun ja Roopen tähänastisesta yhteisestä taipaleesta.

Heinäkuussa ennen meidän paluuta reissusta julkaistui vielä viimeisenä mun ajatuksia uskonnosta ja jumalasta käsittelevä postaus, jonka jopa mun isä päätyi joskus loppuvuonna lukemaan. Se oli aika hämmentävää, kun mun vanhemmat ei yleensä mun blogia lue. Ilmoittelin kotiinpaluusta ja siitä onnesta, jonka olin juuri pari päivää ennen kotimatkaa saanut tietää: mulla oli opiskelupaikka juuri sieltä josta olin sitä hakenutkin, Tampereen teknillisestä yliopistosta arkkitehtuurin tutkinnon parista. Minnekään muualle en ollut hakenut, ja henkisesti välivuoteen valmistautuneenakin opiskelupaikan saaminen oli helpostus. Mulla oli jälleen selvä suunta.

Pikkuhiljaa kotiutumisen jälkeen aloin kirjoittamaan postauksia meidän interrail-reissusta, joka alkoi Saksasta, edeten Ranskaan, Espanjaan ja Välimeren poikki Italiaan, josta lopulta lennettiin takaisin Suomeen.

Postausten kirjoittamisen lomassa mä vietin ihan oikeaa lomaa, ensimmäistä kesää sitten moneen vuoteen kesätyöttömänä. Äiti ja iskä viettivät 20. hääpäiväänsä, me käytiin tyttöporukalla Tukholman risteilyllä, tuli shoppailtua ja ihmeteltyä maailmaa. Yritin jälleen kerätä rahaa myymällä turhaa tavaraa huuto.nettiin turhautumisen jälkeen tori.fi:ssä, jossa valitettavasti törmäsin myös siihen inhottavampaan puoleen.

Kun heinäkuu vaihtui elokuuhun, mä aloin pikkuhiljaa stressata uuden koulun alkua ja sitä, ettei mulla ollut vieläkään kämppää. Sitten yhtäkkiä potkaisi onni ja sopiva kämppä löytyi, ja stressasin enää vain koulun alkua ja sitä, ettei mulla ollut asuinpaikkaa kahdelle ensimmäiselle viikolle.

Ompelin vanhasta nahkalaukusta topin, tein ensimmäistä kertaa sushia, ja interrailin matkatarinoissa loppuun päästyä kirjoitin vielä majoituksistamme matkan aikana, siitä kuinka paljon meillä kului matkaan rahaa, sekä vielä tulevaisuuden matkahaaveista.

Koulun alku eteni orientaatioviikon merkeissä, omaan kotiin muutto läheni ja mä haaveilin ensimmäistä kertaa ikinä mihinkään sisustukseen liittyvästä. Samoihin aikoihin mulle kolahti ikää 19 vuotta, eikä olo muuttunut miksikään.

Syyskuussa mua sain avaimet omaan kotiini ja muutin Tampereelle yksiöön. Roudasin tavaraa pikkuhiljaa Espoosta Tampereelle, keskityin elämään fuksisyksyäni ja sopeutumaan uuteen kotikaupunkiin. Erilaisille tapahtumille ei näkynyt loppua, syksy oli lämmin mutta mullekin iski syysflunssa, yksin asuminen oli uutta ja outoa, ja koulutehtäviin kiinni pääseminen haastavaa.

Keksin paljon erilaisia kodin sisustamiseen liittyviä käsityöprojekteja, kuten sanomalehdistä punotut korit. Niiden toteuttaminen oli paljon mieleisempää kuin koulujuttuihin keskittyminen. Aloin myös tuntea identiteettikriisiä erityisesti blogin nimen suhteen – niin paljon oli muuttunut, ettei se vain tuntunut enää sopivalta. Annoin asian kuitenkin jäädä muhimaan, etten tekisi hätiköityjä päätöksiä.

Lokakuu kului ohitse jonkinmoisessa sumussa. Elin viikko kerrallaan, arki kului ilman että tein oikein mitään, ja viikonlopuiksi palasin aina Espooseen. Omassa rauhassa omassa kodissani saatoin ajautua vellomaan vähän ikävimmissäkin ajatuksissa, mutta onneksi erilaiset tapahtumat toivat väriä arkeen.

Oli fuksiwunderundea ja viidakko&avaruus-teemajuhlaa, jonne ompelin oman tiikeriasuni, syksy alkoi olla värikkäimmässä pisteessään. Mun ajanhallintataidot eivät oikein toimineet ja koulutöiden sijaan tein lähinnä satunnaisia käsityöjuttuja…

Lokakuun laiskottelu kostautui marraskuussa, jolloin mulla alkoi olla aika kiire kaikkien koulujuttujen kanssa. Samaan kuuhun mahtui kuitenkin onneksi mukavaakin tapahtumaa, kuten Indiedaysin Bloggaajien tapahtumapäivä, jota varten ompelin pikaisesti uuden mekon.

Yritin tehdä koulutöitä joiden deadlinet alkoivat painaa päälle, askartelin siinä sivussa uuden unisiepparin ja kokeilin uusia ruokaohjeita. Ennen kuun vaihdetta käytiin pikkujouluristeilyllä, autosta posahti pakoputki ja päätin viimein tehdä jotain pieniä mutta konkreettisia muutoksia blogiin, aloittaen ensin blogin nimestä, joka vaihtui pienestä varpusesta helmihytiksi.

Joulukuun sisältö joulukalentereineen on varmaan teilläkin vielä aika tuoreessa muistissa, ja se livenäkin aikalailla juurikin sitä, mitä blogikin antoi ilmi: paljon askartelua, lahjojen vääntämistä ja joulun odotusta. Toki kuun vaihteessa oli se viikonloppureissu Ouluun ja koulussa oli pari tenttiviikkoa, joihin ei tullut panostettua siinä määrin kuin olisi kannattanut, mutta blogin joulukalenterin vuoksi koko kuukausi oli aikamoista jouluhössötystä.

Vaikka pääsinkin kunnolla rentoutumaan vasta kun kaikki joulukalenterin luukut oli tehty, tämäkin kuukausi oli antoisa ja ihana. Ei tosin tunnu yhtään sitä, että aatto olisi ollut vasta muutamia päiviä sitten, vaan kuin koko joulu olisi jo kaukana takana.

Millaisia teidän parhaat muistonne ovat vuodelta 2013? Ja jos osaatte sanoa, jäikö tältä vuodelta mieleen täältä jotain postausta, joka olisi noussut ihan ylitse muiden?

ps.
Kauheeta kuinka huomasin noita vanhoja postauksia läpi käydessä, miten monia kommentteja multa oli vahingossa mennyt ihan ohitse ja jäänyt vastaamatta, vaikka ei ole ollut tarkoitus. Hävettää, en tosiaankaan tarkoituksella ole koskaan jättänyt vastaamatta…
(ps.2. Arvon kalenteriarvonnan voittajan tässä tämän päivän aikana, ja otan voittajaan suoraan sähköpostilla yhteyttä.)