Kun tulin perjantaina Espooseen, meidän pihan en-ikinä-kasva-kirsikoita -kirsikkapuu oli täynnä kirkkaan punaisia lehtiä. Kului kaksi päivää ja äkkiä samasta puusta oli jäljellä enää alaston ranka. Syksy on salakavalan nopea. Se hiipii vaivihtaa ja yhtäkkiä vaan vie kaiken. Lapissa on tullut jo ensilumet. Iskä puhuu talvirenkaiden vaihdosta. Kauppojen valikoimiin alkaa valua jouluroinaa. Mä alan miettiä, miten ripustan parvekkeelle jouluvalot, miten vietän joulua ja mitä teen joululahjoiksi. Ulos mennessä ei kannata unohtaa hanskoja, tai tuloksena voi olla kymmenen jäätynyttä nakkisormea.
Pitäis nauttia nyt, kun vielä ei tarvitse kärsiä rännästä, jäisen liukkaasta maasta, kaamospimeydestä, sokaisevan valkoisesta hangesta, kymmenien asteiden pakkasista, syvästä lumihangesta eikä joka puolella renkutettavista joululauluista.
Syksy on muutosten aikaa siinä missä kevät on uusien alkujen aikaa. Ympärillä ja blogeissa ihmiset kriiseilee ja hiustyylit muuttuu. Mä katon peiliin ja kyllästyn itseeni hetki hetkeltä enemmän ja enemmän, puudun siihen samaan hiusmalliin joka mulla oli vitosluokalla ja joka mulla on nyt, kun en keksi parempaakaan. Pohdin mitä tekisin, enkä loppujen lopuksi halua tehdä mitään suurta, enkä osaa tehdä mitään pientä. En saa omia hiuksia edes siistille poninhännälle ilman, että keskijakaus paistaa läpi tai toisen puolen pyörre pilaa kaiken. Ostin sitten kihartimen. Sillä saa riittävästi muutosta jos tekee mieli, vaikka koko pään tarkkaan kihartamiseen meneekin monta tuntia, eikä hiusten paino anna kampauksen pysyä koko päivää. Voi kuitenkin välillä leikkiä merenneitoa. Onko muilla meneillään mitään syksyisiä kriisejä tai muodonmuutoksia?
Mulla oli ihana viikonloppu, ja nyt on edessä syysloma, tai siis tentitön tenttiviikko. En oikein tiedä, mitä tekisin ja kummassa kodissa olisin. Voisin käydä kotona tekemässä yhden deadlinea lähestyvän koulutyön ja palata sitten kotikotiin neulomaan sukkia, mussuttamaan äitin tekemiä ruokia ja häiritsemään Roopen koulunkäyntiä. En tiedä.
6 Responses
Mulla on syksyn myötä alkanut joku ihme tarve suoristaa ja kihartaa hiuksia. Oon koko kesän pitänyt hiuksia "luonnontilassa" ja nyt sitten kun alkaa pipokausi niin mun tekee mieli alkaa laittaa niitä hiuksia. 😀 Omituista.
Aivan ihanat noi kiharat! Mua ahdistaa kans hieman tämä syksy, koska rakastan sitä mutta tuntuu että ruska tuli vasta pari viikkoa sitten, ja nyt lehdet ovat melkein tippuneet. Se vain tuli ja melkein menikin, ja nyt muka pitäisi odottaa jo joulua. 😀 En pysty tähän vielä!
Ihania syksyisiä kuvia 🙂 Tällä hetkellä ei ole syksyistä kriisiä, mutta varmasti vielä kerkee tulla 😉
Upeita kuvia ja oot hurjan kaunis!
Tuli jotenki mieleen itselleni omia hiuskriisejä yläaste ajoilta (siitäkin taitaa olla jo yli viisi vuotta), kun mainitsit tekstissäsi edellä mainitun kriisin. Itselläni oli kanssa saman pituiset hiukset 13-vuotiaana kuin siulla (ovat muuten kauniin väriset) ja vuoden verran niiden kanssa tuskailin, kunnes leikkasin polkan kesäksi ja vuosi vielä siitä eteenpäin päätin kokeilla oikein lyhyttä hiustyyliä. Sen jälkeen olen vaihellut hiusmalleja ja -väriä lähes 10 vuoden ajan. Neljä vuotta sitten päätin taas kasvattaa pitkät takaisin, mutta vuonna en enää niitä jaksanut katsella, joten leikkautin taas lyhyeksi. : D Tarkoituksena on sanoa, että hiuksilla on tapana kasvaa takaisin ja jos on pitkään pitäyt samaa hiusmallia, niin ensimmäinen muutos tuntuu aina hurjan kauhealta ja kamalalta. Voin sanoa, kun vedin kerran päänahan puoleksi piikkisängelle. Meni viikko ennen kuin uskalsin ottaa hupun päästä kokonaan. Joskus kannattaa olla rohkea ja vähän hullutella omilla huksilla. Elämä kun tuntuu olevan lyhyt nuoruuteen.
Aijoo, olen uusi lukija jo parin viikon takaa. Moi!
Jonna: Haha, sama kuin täällä siis. 😀 Vaikka mun hiukset on nykyään niin piikkisuorat luonnontilassa, että mun pari vuotta sitten hommaama suoristusrauta on jäänyt ihan turhanpantiksi…
Helli Pippanen: Kiitos! 🙂 Niin meni, ja mua harmittaa kauheasti, en haluais vielä talvea! D:
Sirpale: Kiitos kovasti! 🙂 Toivottavasti ei tuu, kriiseilyt osaa olla aika ahdistavia. 😀
ellanoora: Aaww, ihana, kiitos!♥
Lumitus: Kiitos pitkästä kommenista! 🙂 Oon vähän kade niille jotka on uskaltanut ja uskaltaa tehdä radikaalejakin muutoskai kuontaloonsa, kun taas itse en. Toisaalta en voisi kuvitella leikkaavani hiuksiani lyhyiksi, nää vaan jotenkin on niin kiinteästi osa mun koko olemusta ja "minääni". 🙂 Se sen sijaan on uusi juttu, etten edes väriä uskalla vaihdella… Mutta moi ja sydämellisesti tervetuloa!♥