Savajaiset: Linnunradan viidakkokirja

Mulle napsahti viime viikolla Savajaisissa kuvausnakki, kun keksittiin viimehetkillä että tokihan naamiaisissa nyt kuvia pitää ottaa, tai muuten ei jää konkreettisia muistokuvia muistikuvien lisäksi, vaan ihmiset pähkäilee jälkeenpäin tyyliin ”mulla on hämärä muistikuva et olisin tanssinu laaman ja yksisarvisen kanssa, mut olin siinä vaiheessa jo vähän siinä kunnossa, että saatoin kuvitella omianikin”.

Mä sitten hyörin sekä etkot että bileet kamera kaulassa, jonka sain käyttöön arkkariopiskelijakaveriltani Mathiakselta. Se peli oli joku hemmetin hyvä ja kallis Nikon, ja sen nokassa oleva kalansilmäobjektiivi oli ihan eri tasoa kuin se mun oma käytettynä ostama Samyang-lelu, ja toki sen kameran hattuna oli vielä näppärä salamakin.

Kyllä kelpas, oli ihan unelmasetti bilekuvailuun! Hetki vain meni että oppi käyttämään, kun onhan sitä aika automatisoitunut käyttämään vain sitä omaa kameraansa. Ilta meni siis mun osalta aika rauhallisella linjalla, kun en halunnut ottaa mitään riskiä, että asettaisin toisen kameran oman huolimattomuuden vuoksi vaaraan. Oli silti todella hauskaa!

Eipä munkaan kamera jäänyt turhanpantiksi: sillä räpsi kuvia toinen opiskelijakaverini nimeltä Eelis, jolle menevät creditit noista hienoista valoefektikuvista.

savajaiset
savajaiset
savajaiset
savajaiset
savajaiset
savajaiset
savajaiset

savajaiset

savajaiset
savajaiset
savajaiset
savajaiset
savajaiset
savajaiset

Alussa parit kuvat etkoista, jotka rajattiin vain arkkitehtiopiskelijoille. Sieltä jatkettiin juhlapaikkaan, oli joka tänä vuonna Teatteri Telakka. Yleensä Savajaiset on vietetty jossain suuremmassa paikassa ja pirskeisiin on pystytty kutsumaan enemmän porukkaa, mutta perinteinen paikka oli kai remontissa, joten tähän nyt tyydyttiin. Oli ainakin sen verran tiiviit bileet että pääsi helposti tunnelmaan, ja tila oli mukavan yhtenäinen. Ainoa mikä harmittaa on rajoitettu osallistujamäärä, kun maksimi oli kai paloturvallisuussyistä 150 tai jotain.

Koristelut olivat teeman mukaisesti avaruus- ja viidakkoteemaa. Valotikkuja, jouluvaloja, folioa sekä valtava kahdeksan metrinen käärme nimeltä Janne, jonka koristeluryhmä kasasi kokooon. Koska juhlapaikassa oli niin matala katto, piti tehdä pitkä rakennelma korkean sijasta.

Yleensä tällainen juhlien suuri koristerakennelma on viety juhlien jälkeen jollekin julkiselle paikalle, kuten keskustorille, mutta Telakka oli niin kaukana keskustorista tai sen tapaisista, ettei jaksettu kävellä niin pitkälle. Turhan rautatieasemakierroksen jälkeen kannettiin Janne Tampereen yliopiston pihalle oven viereen katoksen alle.

Janne-käärme oli kuitenkin kuulema viety pois jo ennen klo 13 seuraavana päivänä, joten en tiedetä, kuinka montaa innokasta luennoilleen raahustavaa TaY:laista se ehti tervehtiä, vai ehtikö edes kukaan. Mälsää.

Facebook
Twitter
LinkedIn
Pinterest

2 Responses

  1. Haha hyvän näköset kekkerit, ainoo syy miks voisin palata koulunpenkille työelämästä on tommoset bileet! 😀 Kauheen söpö deejiiki siellä näyttäs olevan 😛

  2. Kikkis: Haha, kiitti! 😀 Oli kyl, ja osas hommansaki hyvin! Oli niin hyvä, että saatiin hommattua dj (mikä oli epävarmaa koska budjetti oli superpieni), koska olis ollu aika laimeet bileet jos olis pitäny jonkun koneelta vaan soittaa biisejä joltain soittolistalta….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *