Kierrätetyt kehykset pahvista ja liitutaulumaalista

Vaikka sain Roopelta synttärilahjaksi sellaisen ”digitaalinen multimediavalokuvakehys” -systeemin, mulla on pyörinyt pitkään päässä idea, että tulostan jonkun hienon, tunnelmallisen kuvan, kehystäisin sen ja laittaisin seinälle roikkumaan.

Viikko takaperin sain sitten tulostettua Sokkelissa pari kuvaa, joista toinen oli mun yo-juhlapäivänä räpsäisty perhekuva ja toinen mustavalkoiseksi muokattu kuva musta ja Roopesta Pariisissa. Kuvan koko on suunnilleen A4 ja paperi julistepaperia, joka toistaa sävyjen tummuusasteet aivan loistavasti.

Kun sain tuon mustavalkoisen kuvan käsiini, unohduin tuijottelemaan sitä vaikka kuinka pitkäksi aikaa, koska se nyt vain sattuu olemaan niin yksinkertaisen ihana ja onnistunut.

Mulla on muuton jäljiltä vaatehuoneen nurkka täynnä eri paksuisia pakkauspahveja, joita päätin käyttää hyödyksi kuvakehysten tekemisessä. Oon hamstrannut niitä ajatuksena keksiä niille jotain uusiokäyttöä, joten vaikka jostain kaupasta olisi mahdollisesti voinut löytää suunnilleen sopivan kokoiset valmiit kehykset, niin ”ei mä nyt tän takia ala jotain uutta ostamaan, kyllä jotkut kehykset saa itsekin askarreltua”.

Tarvikkeisiin lukeutui pahvia, läpinäkyvää muovikalvoa (jota mulla löytyi säästettynä kuukautta vanhan macbookini päällä olleesta suojamuovista), läpinäkyvää teippiä, liimaa, sakset ja/tai mattoveitsi (+leikkuualusta), paksuhkoa paperia, maalia, pensseli sekä lattian suojaksi pari sanomalehden aukeamaa.

Välineiden osalta pystyy kyllä itse soveltamaan oman tarpeen ja taidon mukaan, ja sama pätee itse kehyksien tekoon.

Ensin mittasin ja leikkasin pahvista sopivan kokoisen pohjalevyn, ja asettelin valokuvan sopivaan kohtaan sen päälle. Kuvan päälle asettelin sopivan kokoiseksi leikatun läpinäkyvän kalvon, ja teippasin sen reunoistaan kiinni pahviin.

Itse valokuvaa en siis kiinnittänyt pahviin, jotta kehykset voisi mahdollisesti myös purkaa niin, että kuva säilyisi vahingoittumattomana.

Mittasin sopivan kokoiset kappaleet toisesta pahvista kuvan kehyksien reunoiksi. Pahvin koko ei riittänyt yhtenäiseen kappaleeseen, joten kokosin kehykset reunapaloista, jotka teippasin saumoista yhteen.

Päällystin pahvikevykset paperilla niin, että teippaukset jäivät kehysten takapuolelle. Oikeallekin puolelle jäi saumoja, kun paperin koko ei riittänyt peittämään pahvia yhtenä kappaleena, mutta ajattelin päälle tulevan maalin olevan niin paksua, että saumat katoaisivat sitten sen alle. Olin väärässä, maali olikin ohutta ja pinnan muotojen mukaan mukautuvaa, mutta eivät ne saumat siitäkään huolimatta jääneet pahasti näkyviin.

Maalasin kehykset mustalla liitutaulumaalilla, mikä ei välttämättä näin jälkeenpäin ajatellen olisi ollut edes tarpeen. Mulla vain oli päähänpinttymä päästä kokeilemaan kyseistä maalia, ja olin unohtanut tavalliset akryylimaalit Espooseen. Saatan myöhemmin maalata tuon nykyisen liitutaulumaalin päälle uuden tavallisen maalin, jos jaksan.

Annoin maalin kuivua yön yli, ja seuraavana päivänä liimasin kehykset kiinni pohjalevyyn. Kehykset olivat märkinä näyttäneet siltä, että paperi jäisi ikävästi kuprulle, mutta maalin kuivuttua myös kehykset suoristuivat.

Laitoin yhteen liimattujen pohjalevyn ja kehysten päälle painoksi leikkausalustani, kun kämpästä ei löytynyt yhtään isoa, painavaa kirjaa. Painon avulla osat liimautuivat yhteen tasaisesti ja tiukasti.

Kuvassa näkyvä liimamäärä ei vastaa todellisuutta, laitoin sitä tuon kuvan ottamisen jälkeen vielä aika paljon lisää & levitin tasaisesti.

Myöhemmin liimasin vielä taulun takapuolelle ripustuskoukun, jonka väänsin parin millin paksuisesta alumiinilangasta ja liimasin nopeasti kuumaliimalla. Vielä en tuolle sopivaa paikkaa ole keksinyt, joten en sitä viimeiseen kuvaan voinut lopulliselle paikalleen ripustaa.

Etupuolelle kokeilin raapustaa vähän valkoisella taululiidulla. Maali toimii kuten liitutaulumaalin kuuluukin, eli liitu lähtee helposti pois, jos pyyhkäisee kunnolla vaikka villapaidan hihalla. Helppo siis muuttaa ja muokata oman mielensä mukaan.

Näin valokuvan kautta tuon kehystetyn kuvan päällä oleva kalvo näyttää olevan enemmän kuprulla, kuin mitä se paljaalle silmälle näyttää. Ei siitä ihan täydellistä tullut, mutta ihan kiva kuitenkin, vai mitä tykkäätte? Ajaa nyt jonkun aikaa asiansa, jossain vaiheessa hommaan vaikka puukehykset, niin ainakin kestävät vähän ajan kulua paremmin.

Ajattelin myös sille perhekuvalla tehdä samantyyppiset kehykset, luultavasti tätä pahvikehysideaa vähän pidemmälle vieden. Ja jos ei omilta seiniltä löydy mitään sopivaa kohtaa, niin luulisi että tuollainen käy myös hyvin vaikka joululahjaksi jollekulle.