DIY – Halloweenin tiikeriasu

Pian on Halloween ja monenmoisia pukujuhlia. 

Meillä oli keskiviikkona varaslähtö naamiaisleikkeihin, kun juhlistettiin ”Syyskauden avajaisia” teemoina avaruus ja viidakko. Siitä aiheesta tulee vielä lisää, jahka saan käytyä läpi ja käsiteltyä kaikki yli 500 juhlissa räpsäistyä kuvaa… Niiden kanssa se viikonloppu sitten varmaan meneekin, haha.

Mutta niin, mulla jäi pukukriiseily luonnollisesti vikaan iltaan, vaikka olin alustavasti yrittänyt suunnitella, mihin tyyliin pukeutuisin. Vaihtoehdoiksi jäivät alkuasukas ja joku eläinasu, josta lopulta päätin toteuttaa jälkimmäisen.

Ostin Eurokankaasta metrin verran (about 150cm leveän) tiikerikuosista kangasta, hintaa sille tuli noin 12 euroa.

Lähtökohtana ei ollut asun seksikkyys, vaan tavoite saada siisti asu kasaan pienellä ja riittävän edullisella määrällä kangasta. 

Tuosta määrästä riitti helposti kangasta kietaisumalliseen toppiin, hameeseen, korviin, häntään sekä ”hansikkaisiin” ja säärystimiin.

Ensiksi hameesta. 

Leikkasin sopivan korkean ja leveän palan kangasta, ja ompelin hamekappaleen yläreunaan kuminauhakäytävän. Mittasin vyötärön ympärykseni ja leikkasin sitä vähän lyhyemmän kuminauhapalan, ja pujotin sen käytävään. Laitoin oikeat puolet vastakkain ja ompelin hameen sivusauman kiinni niin, että kuminauha kiinnittyi samalla paikoilleen.

En halunnut ihan minihametta mutta toisaalta mokoma näytti tuossa vaiheessa vielä niin tylsältä, että päätin tehdä hameeseen vielä jotain uutta efektiä. 

Leikkasin pätkän kapeampaa kuminauhaa ja ompelin sitä hameen nurjalle puolelle sivusauman kohdalle. Venytin kuminauhaa samalla kun ompelin sen kiinni, jotta irti päästettäessä se rypytti hameen toisen sivun halutulla tavalla.

Tässä kankaassa ei ollut tarpeen huolitella hameen alareunaa tai muitakaan leikkuureunoja, koska kyseessä oli sellainen materiaali, joka ei lähtenyt itsekseen purkeutumaan. Nopeutti kyllä työntekoa, kun ei tarvinnut kokoajan olla huolittelemassa.

Tein hännän leikkaamalla pitkän ja kapen suikaleen kangasta, toisen pään leikkasin puoliympyrämäisesti kaarevaksi. Ompelin nurjat puolet vastakkain ja käänsin ympäri. Hännän sisälle tungin yhden postipaketin sisällön mukana pehmusteena tullutta kuplamuovia. Sitä sattui olemaan juuri sopivan kokoinen pala, joten rullasin sen, kiinnitin teipillä tukevaksi pötkyläksi ja tungin häntäkankaan sisään.

Ompelin hännän suoraan kiinni hameeseen, mutta toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä sillä oma vyö, jonka olisi sitten solminut erikseen vyötäisille. 

Kuplamuovi oli kuitenkin jämäkkyydestään huolimatta riittävän kevyttä materiaalia, että se ei painanut hametta alas.

Yläosaa tehdessä en jaksanut ruveta vääntämään enää kuminauhojen kanssa, joten päädyin tekemään siitä kietaisumallisen lyhyen topin. 

Mittasin ja leikkasin sopivan kokoisen suikaleen (leveys parikyt senttiä yli rinnanympärysmitan), jonka toinen reuna oli kuvan mukaisesti vähän kolmiomainen. Testailin kappaleen toimivuutta sovitusnuken päälle, että näki vähän miten päin homma toimisi parhaiten.

Halusin kietaisunarut piiloon, ja kuvan mukaisella ratkaisulla se onnistui. 

Numerot yrittävät selittää, mikä yhdistyy mihinkin, kun en itse oikein osaa kuvailla. Kaikenkaikkiaan ratkaisu toimi.

Sen puolen reunan, josta lähtevät nauhat 1. ja 2. ja josta jää roikkumaan kolmionmallinen kaistale, tungin alakautta yläosan alla olevien olkaimettomien liivieni alle. Se toi ns. vähän lisää peittävyyttä myös rennosti roikkuvan yläosan alapuolelle.

Korvien teko olisi ollut helpompaa, jos ”sisusväriksi” olisi ollut jotain muuta materiaalia kuin ohutta mustaa, joustavaa tekonahkaa.

Se ei oikein ollut helpoin kumppani liukkaalle, pehmeälle tiikerikankaalle. Toisin sanoen jouduin parsimaan korvien ”sisukset” käsin kiinni tiikerikankaaseen, samoin kuin myöhemmin myös valmiit korvat kiinni hiuspantana toimineeseen tekonahkasuikaleeseen. Muu sujui hyvin, korvien sisuksenä käytin pumpulia, ja panta kiinnittyi päähän solmimalla. Se oli tuon joustavan hiuspantakankaan paras puoli, ei tarvinnut ruveta säätämään pinneillä tai tarranauhoilla.

Lisäksi tein vielä käsiin ja jalkoihin tiikeriosat yksinkertaisesti leikkaamalla sopivan kokoiset palat ja ompelemalla ne nurjalta puolelta yhteen.

Ja valmista tuli!

Tai ei ihan tietenkään. Mulla meni tuon jälkeen vielä puolitoista tuntia hiusten kihartamiseen ja tunti tiikerimeikin väsäämiseen mun olemattomilla meikkausvarusteilla (ruskean värin sain aurinkopuuterista ja mustan suurimmaksi osaksi sellaisesta Punanaamiosta ostetusta rasvaliukoisesta kasvoväristä), sitten olikin jo kiire etkoille. Olin kerrankin iloinen siitä, että oli sateinen sää eikä asteet pakkasen puolella, vaikka koskeus tappoikin mun vaivalla vääntämät käkkäräkiharat heti alkuunsa.

ROAR!

Kokonaisuus oli sen verran onnistunut, että kaikki eivät heti tunnistaneet mua ja vain harva tajusi, että olin itse tehnyt puvun enkä ostanut valmiina. Oli siisti fiilis, kun tunsi miten kaikki se valvominen ja vaivannäkö kannatti, vaikka olisinkin alunperin halunnut tehdä haalarimallisen kokopuvun jostain pörröisestä pitkäkarvaisesta kankaasta.

Miltä teidän mielestä näyttää? Onko itellänne tiedossa mitään naamiaisia lähiaikoina?