Kaksi viikkoa koditon

”Koti on siellä, missä on joku joka ruokkii, lämmittää ja hellii. Tai oikeastaan se on se mesta, jossa mä saan riehua sydämeni kyllyydestä ja silti ne tekee noita kaikkia kolmea ensin mainittua.” -Tiuku

Saiskohan näistä aineksista kyhättyä mekon?

Mä oon samaan aikaan niin älyttömän iloinen ja innostunut, kuin ihan samperin jännittynyt. Koulu alkaa orientaatioviikolla jo 19. päivä tätä kuuta, ja se on oikeasti ihan jo nurkan takana. Periaatteessa kesä on siis jo kohta ohi. Okei myönnetään, mulla on syksy jo niin voimakkaasti mielessä, että villapaitojen kuolaamisesta oon jo siirtynyt talvikenkien metsästykseen. Mutta loma kuitenkin hupenee nopeaa vauhtia kohti kaikkea sellaista, mihin en osaa edes kunnolla valmistautua.

Perjantaiaamulla sähköpostiin kolahti hyviä uutisia. Olin laittanut asuntohakemuksen yhteen opiskelijakämppiä vuokraavaan firmaan parisen viikkoa takaperin ja sain nyt jo vastauksen: mulle olis tarjolla kämppä.

Soitin viestin kehoituksen mukaisesti asunnon nykyiselle asukkaalle ja sovittiin, että mentäisiin jo saman päivän iltana katsomaan, millainen kämppä oikein oli käytännössä kyseessä. Koko homma kun tuntui olevan jopa vähän liian hyvää ollakseen totta. Miten muka ensimmäisen vuoden opiskelijalle löytyy jo parin kolmen viikon odotuksen sisään kohtuuhintainen ja -kokoinen yksiö ja vieläpä toivotulta sijainnilta? Ajeltiin lähes koko perheen vahvuudelta Tampereelle sitä asuntoa katsomaan, enkä usko että meistä pettyi kukaan muu kuin Henri, joka alkaa pikkuhiljaa käsittää, että kohta isosisko ei asukaan enää kotona.

Nyt on asuntotarjous otettu vastaan, toisin sanoen mulla pitäisi olla oma koti heti syyskuun alusta lähtien. Mä olin varautunut elämään solukämpässä ainakin koko ekan vuoden ja jonottamaan vuoden päivät pääsyä omaan kämppään, joten tää tosiaan tuntuu vähän edelleenkin joltain liian ihanalta ollakseen totta… En voisi olla tyytyväisempi.

Tai jos totta puhutaan, niin vielä täydellisempää tietenkin olisi, jos tietäisin, missä oikein asun ne kaksi ensimmäistä viikkoa. Se on vielä ihan auki, koska tuo kämppä vapautuu vasta heti syyskuussa… Iskän ehdotus oli, että ei muuta kuin teltta pystyyn koulun nurmikentälle tai Pikku Kakkosen Jyrkin takapihalle.