INTERRAIL-päiväkirja – Vatikaani

1.7. – Lähestulkoon paavin helmoissa

Vatikaani! Oli polttavan kuuma seistä siellä aukiolla, kun auringon lämmittämä kivetys lähenteli samoja lämpöasteita kuin helvetin liekit. Pitkä jono ja hirveät määrät jos jonkinlaisia myyjiä myymässä jotain ”ohituslippuja”. Jotkut niistä yritti levittää tietoa, että jonottamiseen menisi kolme tuntia. Hah, kesti maksimissaan 30-40 minuuttia. Oltiin varauduttu pahempaan. Ja suurin osa ajasta oltiin sentään varjon puolella.

Mun Pietarin kirkon vierailuasuun kuului harteille solmittava huivi ja maxihame, jonka kirkkossa olemista lukuunottamatta pidin lyhyemmäksi solmittuna, ettei se valkoinen helma olisi kokoajan laahannut maata. Me oltiin luettu säännöistä jo etukäteen, mutta aika helposti ne vartijat taisivat päästää sinne sisään myös ilman pukeutumiskoodin mukaista pynttäytymistä.

Kirkko oli iso ja krumeluuri, seinät ja katot täynnä koristuksia. Kirkon sisällä vierailu oli ilmaista, mutta huipulla vierailu maksoi 5 euroa per nuppi. Huippu meinasi Pietarin kirkon suurimman kupolin huippua, jonne kavuttiin yli 500 porrasta vain maisemien katselun toivossa.

Urheilupanostuksen jälkeen jouduttiin vielä metsästämään pankkiautomaattia korttelitolkulla, ennen kuin päästiin syömään. En tykännyt garbonarasta tälläkään kertaa. Ja Vatikaanissa syöminen on kalliimpaa kuin Rooman puolella (hahah). Oli tarkoitus vierailla myös Sikstuksen kappelissa ja museossa, mutta se ehti mennä kiinni jo ennen viittä iltapäivällä. Sitten ei oikein enää tiedettykään, mitä muuta oltaisiin käyty katsomassa.