Kuvia ja tunnelmia meidän kolmen hengen Tukholman risteilyltä!
Ja muun muassa nuo otsikossa mainitut kohtalaisen tärkeät asiat multa unohtui himaan, kun ajeltiin Onan ja Heidin kanssa Turkuun aikeena läksiä Päivä Tukholmassa -risteilylle. Ei sillä että noiden puuttuminen missään vaiheessa olisi mitään estänyt: passia ei kyselty ei meno- eikä paluumatkalla, kun check-in hoidettiin sellaisten itsepalvelupömpeleiden avulla. Kyllä siinä silti vähän ehti nousta sydän kurkkuun, että tässäkö tää oli.
Menomatkalla köröteltiin nippanappa 120km/h -vauhtia pitkin Turun motaria kohti määränpäätä. Mun auto alkaa pitämään niin kummallisia ja epämääräisin väliajoin esiintyviä ääniä kun sillä ajaa lujaa, ettei matkanteko tietenkään ole ihan yhtä leppoisaa kuin jollain ilmastoidulla ja muutenkin nykyaikaisemmalla perheautolla. Onneksi Onan iPod & langaton kovaääninen takasivat matkamusan ja fiiliksen ylläpidon läpi koko reissun.
Terminaaliin oli tosi helppo löytää. Autoille on maksulliset parkkipaikat, maksoin epähuomioissani vähän liikaakin. Tallink Siljan terminaali oli täynnä korealaisia turisteja ja lapsiperheitä. Sama kohtasi meitä sitten Tukholman terminaalissa, kun väki pakkautui jonottamaan laivaan pääsyä jo lähes kahta tuntia ennen boarding -aikaa.
Kyllähän sen arvasi, ettei tuo mikään biletysristeily ollut, kuten vaikka abiristeily, mutta myönnetään että vähän enemmän menoa ja meininkiä mä kyllä odotin. Toisaalta parempi vaan ettei mennyt valvomiseksi, sillä sekä Tukholmaan että takaisin Turkuun saapuessa oli laivasta oltava ulkona jo kuuden-seitsemän aikaan aamulla – puolen tunnin sisään maihin saapumisesta. Ja kyllä oli väsynyt päivä niistä ”oletettua pidemmistä” (5-6h) yöunista riippumatta.
Tukholmassa olin viimeksi käynyt joskus pari-kolme vuotta sitten perheen kanssa. Sanomattakin selvää, että kaverien kanssa käydään ihan eri paikoissa kuin perheen kanssa = meille tuli tutuksi lähinnä vain kauppakeskus Galleri sekä reitti sieltä vanhaan kaupunkiin ja vanhassa kaupungissa sijainneeseen Vapiano -ravintolaan. Metromatkoja unohtamatta. Varsinkaan sitä takaisintulomatkaa, kun pysäkin nimeä ei kuulutettukaan, ja oltiin vähällä unohtaa jäädä pois metrosta. Ponkaistiin pystyyn sellaisella rytinällä että toisella puolella käytävää istunut ruotsalaisnainen parahti ”hjälp, hjälp!”
Olisihan tuon reissun voinut paremminkin suunnitella, jotta ajan olisi käyttänyt tehokkaammin ja kaupunkiin olisi tutustunut monipuolisemmin, mutta pääasia että oli mukavaa. Ja jäipähän ainakin nähtävää myös seuraaville reissuille. Seuraavan kerran haluan kyllä jollekin sellaiselle risteilylle, jossa voi tanssia ja jossa on muitakin ihmisiä jotka tanssii. Mun tanssijalkaa jäi kolottamaan, kun se ei vipatuksesta huolimatta päässyt joraamaan.
Satunnaisia huomioita ja vinkkejä Tukholman risteilylle:
- Turusta Tukholmaan -risteilyille 18-vuotias voi mennä itsenäisesti, toisin kuin Helsingistä Tukholmaan.
- Silja Linen (ja Tallink Siljan jolla me kuljettiin) laivat tulee ihan eri paikkaan kuin Viking Linen laivat, eli niitä ei kannata sekoittaa keskenään.
- Terminaalista on lyhyt kävelymatka metroasemalle, ja metrolla pääsee helposti&nopeasti keskustaan.
- Metroliput voi ostaa jo laivasta.
- Tukholmaan päin seilailtaessa taxfreesta voi ostaa alkoholituotteita sun muita vain ollessaan 20-vuotias tai sitä vanhempi.
- Tukholman terminaalissa on erikokoisia säilytyslokeroita käytettävissä muutamalla kymmenellä kruunulla.
- Kauppakeskus Gallerissa vessakäynti maksaa 100 kruunua.
- Jonkin verran käteistä kannattaa siis varata matkaan, mutta kannattaa ottaa huomioon, että kolikoita ei saa enää Suomessa vaihdettua takaisin euroiksi.
Suurimmasta osasta kuvia kiitos menee mun matkaseuralaisille, itsehän olin hyvin laiska kaivamaan mitään kameraa esille vasta kun tuli jotain ”oikeasti kuvattavan arvoista” ja plaaplaa. 🙂